Synkkä tammikuu

Lumen puute ei sinänsä ole haitannut suuremmissa määrin, mutta kurjaa on, että on koko päivän pimeää. Siksi esimerkiksi kuvaaminen on lähes mahdotonta ja koska postaukset ilman kuvia ovat tylsiä, ei ole ollut blogiinkaan paljon materiaalia laittaa. 

Viime aikoina olisi ollut paljon kivoja kuvaus juttuja. Ollaan Marian kanssa aina kentän pohjan salliessa irtojouksutettu ja hepat on saaneet hypätä pieniä esteitä. Meno on ollut välillä hyvin vallatonta ja etenkin issikat rakastavat hyppäämistä! En tiedä, onko Akilles hypännyt aiemmin, mutta ainakin se ihastui puuhaan todella. Ehkä tästäkin saadaan myöhemmin kuvamateriaalia. Kaspar, joka on yleensä hieman laiska, riehaantuu esteillä täysin. Huomasimme tänään myös hyppysessioiden parantaneen sen askellajien laatua huomattavasti.

Tänään nyt kuitenkin saatiin edes jotain ajankohtaista materiaalia. Onnistuneet kuvat ovat tosin vain Gljásta, sillä ehti taas tulla pimeä juuri kun lähdin ratsastamaan Akillesta. No, ehkä huomenna saan pojastakin kuvamatskua enemmän jos vaan saan kuvaajan mukaan.  

Tänään muuten nypättiin Akillekselta kengät pois. Operaatio on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa, mutta nyt poika oli hankkiutunut eroon toisesta etukengästään, joten oli hyvä hetki poistaa kolme jäljelle jäänyttä. Olen päättänyt siirtyä ainakin kokeilemaan kengättömyyttä, tästä luvassa laajempi postaus myöhemmin. Gljá onkin ollut kengättä syyskuusta alkaen ja olen huomannut sen vaikuttaneen todella positiivisesti sen tasapainoon ja tapaan liikkua. Tänään Gljá liikkui todella varmasti ja lennokkaasti. Tottakai pohjat vaikuttavat, mutta yllättävän vähän eikä ole tullut varsinaisesti ongelmia vastaan. Kengättömyyshän ei ole meidän talossa mikään uusi juttu, Marian hevoset ovat olleet kengättä kauan. Maria on käynyt kursseja kengättömän kavion vuoluun jne. ja on vuollut myös vieraiden hevosia jonkin verran.

 

Todella tammikuumainen maisema..

Akilleksesta ei ehtinyt tulla kuin muutama edes jotenkin selkeä kuva eikä ratsastuksesta ainuttakaan. 

Akilles oli todella kiva ja rento tänään. Tosin aluksi kun olin päässyt selkään ja pyysin sitä eteenpäin se vain tepasteli paikallaan ja vaikutti todella häkeltyneeltä. Se muljasi suullaan ja vaihteli jaloillaan painoa. Käytös oli todella omituista ja olin hetken aikaa huolissani, että se on varmaan todella kipeä jostain. Nousin kuitenkin alas katsomaan, mistä moinen käytös johtui ja selvisi, että poika oli napannut jossain vaiheessa ohjan suuhunsa ja mukelteli sitä. Koska ohja oli miten sattuu, ei se voinut herkkänä poikana liikkua kun tuntui niin omituiselta. :D Toki ihan fiksua, että se päätti pysyä hämmentävässä tilanteessa paikoillaan eikä lähtenyt ohjasuussa rynnimään. 

<3

Tallilla mukana oli lupaava hevostytön alku, Marian kummityttö Amanda. Kaspar saa kyllä pisteet käytöksestään pienen tytön kanssa. Se selvästi viihtyy lasten kanssa eikä häiriinny halauksista ja osaa olla hyvin varovainen. Lastenhoitoponi.  :)

Kameran takana meitä kuvaili Amandan äiti, kaverimme Riikka. Kiitos kuvista! 

Onni piehtaroi onnessaan pihamaalta löytyneessä lumikasassa.

Lumettomuudessa on toki puolensa, mutta kyllä sitä silti vähän kaipaisi. Viikonlopulle lunta kuitenkin on luvassa, joten ehkä tästä eteenpäin vähän valoisampaa kuvamatskua blogiin ja päästään nauttimaan talven riemuista eläinkamujen kanssa. :)