Savonlinnan keski-aika markkinat

Käytiin eilen Marian kanssa firman virkistyspäivän merkeissä piipahtamassa Savonlinnan keski-aika markkinoilla. Paikka oli täynnä ihania käsityökojuja, olisin ostanut vaikka mitä, ellei pihi-minä olisi taas pistänyt kampoihin. Niin jäi kaikki ihanat, kauniit tavarat ja vaatteet kojuihin ja me jatkoimme matkaa katsomaan Rohan tallin showta. Kamera tietenkin oli taas mukana ihan harjoittelun vuoksi, tässä parit otokset Rohanin porukasta. Kuvaus jälki oli.. no, en ole tyytyväinen, aika hätäistä räpsimistä enkä keskittynyt ollenkaan. Ampiainen pisti minua vasempaan reiteen juuri ennen shown alkua jo lopun aikaa pelkäsin ja väistelin niitä. Yhdessä vaiheessa meinasin saada halvauksen kun yksi istui olkapäälläni. Mokomatkin ötökät, en tykkää! Duunissakin olen tappanut niitä keskimäärin parikymmentä päivässä ja välillä ollut ihan hätää kärsimässä kun niitä on ollut jopa kuusi samaan aikaan sisällä. Muutoin päivä olisi ollut kuvausta opiskelevalle erinomainen, sillä keli vaihteli aurinkoisesta pilviseen ja asetusten säätelyä sai harjoitella. Kuvaan melkein aina manuaalilla, sillä haluan oppia ymmärtämään kameraa itse.

Show oli aika vauhdikas ja yllä olevalla kimolla meni jopa yhdessä kohtaa vähän pitkäksi ja se poistui aareenalta täyttä laukkaa. Show ei aivan vastannut odotuksiani, mutta olihan tälläistä ihan mielenkiinnosta käytävä katsomassa. 

Lopuksi haahuiltiin Olavinlinnan viereisillä kallioilla ja Maria räpsi parit syksyiset kuvat minusta. Minäkin kuvasin Mariaa, mutta sisko-tyttö onnistui vetämään ilmeensä joka kuvaan todella ääliömäiseksi, joten julkaistavaa matskua ei jäänyt. ;) Minä säädin Marialle asetukset valmiiksi, mutta eivät nekään aivan menneet niinkuin piti. Harjoittelemalla oppii, hope so! :)

Hyvän Mielen Hevonen -tapahtuma ja valokuvausharjoittelua

Vietimme Marian kanssa viime sunnuntain Kuopiossa Hyvän Mielen Hevonen -tapahtumassa. Itse lähdin paikalle paitsi kesäreissu mielessä ja myös siksi, että olen paikalliseuramme Nattfárin puheenjohtaja, joten olin  edustustehtävissä. Lisäksi tämä oli erinomainen tilaisuus harjoitella valokuvaamista erilaisissa tilanteissa! Vielä on niin kovin paljon opittavaa, mutta tekemällähän sitä oppia saa. 

Nattfarin puolesta meillä oli issikkanäytöksessä kaksi minulle tuttua ratsastajaa hevosineen. He edustivat islanninhevosten kanssa kilpailemista askellajiratsastuksessa. Näytös toteuttiin yhteistyössä Kirjonniemen Tilan kanssa (jolta tämä idea osallistua tapahtumaan oli lähtöisin). He toivat näytökseen asiakashevosiaan ja tällä kokoonpanolla saimme tarjottua yleisölle monipuolisen katsauksen islanninhevosten maailmaan. 

Oliko kukaan teistä lukijoista paikalla? :)

Shiret tekevät minuun vaikutuksen elegantilla olemuksellaan. Ne olivat myöskin kovin kuvauksellisia kun kävin niitä ensi kerran moikkaamassa tarhalla. Ratsastusnäytöksessä hämmästelimme niiden kepeää liikkumista. Pidin myöskin ratsukon yhteistyöstä, ratsastus näytti kauniilta harmooniselta. Sen nyt mitä ehdin seurata kuvaamisen välissä. Se huono puoli on katsoa asioita vain kameran etsimen takaa, että asioiden todellisuus menee herkästi ohi.

Laukka kuvien ottaminen epäonnistui enimmikseen. Se on asia, jota täytyy harjoitella tarkemmin ja löytää hyvä paikka, johon tarkentaa. 

En ole koskaan myöskään nähnyt westerniä livenä. Sain tästä kuitenkin omaan ratsastukseen paljon vinkkejä, joskaan siihen ei liity kankikuolaimet ja kannukset. Tietynlaista samaa kepeyttä ja helppoutta tahdon kuitenkin painottaa meidän treeniin.  

Tämä valjokko miellytti minua ehkä eniten koko messuilla. Hevosen työskentely oli pehmeää ja apujen käyttö hyvin hienovaraista. En ollut myöskään koskaan nähnyt valjakkoajoakaan livenä, se oli kuitenkin mielenkiintoista!

Tämä kaveri ajelutti ihmisiä helteisessä päivässä ja simple bootsit jalassa.

Laukkalähdöissä oli hurjan näköistä menoa ja meininkiä. Marian kanssa naureskeltiin, että eihän tälläiset issikkaratsastajat moiseen menoon edes uskaltaisi mukaan. :D

Laukka vs. ravi. Montekuski vei tämän lähdön.

Hevospallon innoittamana tilasimme Akillekselle uuden pallon kun sen edellinen suosikki joutui koirankynsien kaltoin kohtelemaksi. Tässä uusi treeni ja leikki lisää meidän treeneihin :)

Joskin täytyy kyllä sanoa, että itse en tätä lajia kuolaimet suussa ratsastaisi. Lajin kiihkeän luonteen vuoksi välillä näki aika rajujakin käden liikkeitä, jotka olisivat varmasti huomattavasti hevosystävällisemmät ilman kuolaimia..

Sitten meidän oman näytöksen antia:

ja lopuksi hämäräkuvauksen harjoituksiani kun kerrankin auringonlaskun aikaan pongasin pihatonsuojista laitumelle uskaltautuneen hevosen. Tämä auringonlasku oli aivan mielettömän kaunis <3

Palautetta saa kuvista antaa, se olisi tärkeää tälläiselle innostuneelle harjoittelijalle! :)

Mökkeilyä

Ensimmäinen viikonloppu tämän kesän aikana, jonka ajan olen täysin hevoseton enkä ole työvuoroissa lainkaan. Vapaata, ei velvollisuuksia.. todella omituista. Tästä harvinaisuudesta nautin (tai ainakin yritän, mutta vieroksun hieman tätä outoa tekemättömyyden fiilistä ja ajatukset laukkaavat jatkuvasti hevosten luona) Etelä-Karjalassa avopuolisoni äidin ja tämän miesystävän mökillä erittäin kauniin Nurmijärven rannalla. Mukana meillä on vain molemmat tollerit, Vinski jäi Rantasalmelle ex-omistajiensa mökkikaveriksi. Harmittaa, että jätin epähuomiossa Nikonin kotiin, sillä täällä olisi ollut mukavaa kuvata enemmänkin. Onneksi Lumia voi sen verran tuurata Nikonin hommia tällä kertaa.

  

Mökkeilyn ohessa yritän valmistella hiljalleen "linkkaa blogisi" -postauksen arvosteluja valmiiksi. Pysykäähän siis kuulolla, postaus tulee mahdollisesti tänään tai huomenna. Kiitos kaikille osallistuneille!

Ensi viikolla tuleekin normaalin hevosarkeen pientä muutosta, sillä meille saapuu torstaina pitkästä aikaa valmentaja tunteja pitämään. Ihana, avulias serkkuni Mona on lupautunut kuvaamaan, joten valmennuspäivästä varmasti materiaalia runsaasti luvassa. Huh, mitähän se tuo tullessaan kun en ole aikoihin joutunut kunnon töihin enkä ratsastanut kenenkään valvovan silmän alla. Saapa nähdä, mutta innolla odotan! Tästä se taas lähtee.

Nyt aion lähteä nauttimaan auringosta, seurasta ja järvimaisemista. Illalla palaan postaus projektini pariin ja saan sen toivottavasti tehtyä valmiiksi.

Vuosi 2013

Tekee loppuaan tämäkin vuosi. Siispä omistettava pieni postaus kuluneelle vuodelle.

Kun istuu alas ja alkaa miettiä kulunutta vuotta, ensin pää lyö tyhjää. mitä mä muka olen tehnyt vuoden 2013 aikana? Pikku hiljaa mieleen kuitenkin palautuu kaikenlaista. Enimmikseen yritin vuoden 2013 oppia iloitsemaan arjen pienistä iloista ja elää hetkessä.

Alkuvuonna 2013 olin työttömänä. Enimmikseen hengailin tallilla ja koirien kanssa metsäilemässä. Alla olevissa kuvissa pakkasta oli hurjat -34, mutta urheasti käytiin koirien kanssa kävelemässä hissukseen. Alkuvuosi taisi vierähtää myös ratsastuskurssien järjestämisen merkeissä Varkaudessa. Niistä on monia todella hyviä muistoja, meillä oli hyvä porukka! :)

Kurssiporukkaa :)

Maaliskuussa pääsin töihin Metsähallitukselle. Työ oli pääosin puuduttavaa toimistossa istumista, mutta silloin kun pääsi kenttähommiin, nautin työstä todella! Toki myös toimistossa oli hetkensä, mutta ei minun juttuni ollenkaan. Seuraavat kuvat ovat työmaaltamme Linnansaaren kansallispuistosta:

Tätä maisemaa tuijotimme hieman pidennetyn kahvitauon verran. Kuvissa maisemat eivät tosiaan pääse oikeuksiinsa. Maisemat avautuvat vasta kun ne pääsee itse näkemään. 

Lehtometsä oli uskomattoman kaunis paikka.

Työpisteen pihamaalta. Sain pitää ulkokuvaus päivän ja loikoilin välillä ruohonjuuritasolla nauttimassa auringosta ja tottakai toteutin samalla työtehtävääni ;)

Kesä saapui kiireineen. Tein kahta työtä ja aloin olla jossain vaiheessa kesää jo todella lopussa. Aikaa ei työnteon ohella tuntunut olevan mihinkään. Asiat, jotka pitivät järjissään olivat koirien kanssa usein iltamyöhällä toteutetut lenkit sekä tietenkin heppailut. Oli ihanaa rentoutua hetki hiljaisuudessa ja katsoa kun koirat leikkivät innoissaan järvellä.

 

 Ratsastus jäi kesällä lähes kokonaan. Olin niin väsynyt ja kiireinen, sekä todella kiukkuinen työmäärän alla. Pyrin tietoisesti jättämään Gljáta lomailemaan, koska siinä mielentilassa ratsastuksesta ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Kävin kuitenkin melkein päivittäin tallilla Glján hoitamassa. Joitakin kertoja kuitenkin päästiin maastoilemaan. Alla olevan kuvan seikkailumaasto loppukesästä oli yksi parhaista. Sinne mihin ei issikalla pääse, sinne ei sitte tartte mennä. ;)
Kesällä oikeasti tajusi, mikä henkireikä hevosten kanssa olo onkaan!

   

Kerran päästiin myös kunnolla uimaan, kunnes eräs herrasmies päätti pilata väärin perustein senkin ilon. no,taistelu jatkuu rannan käytön puolesta. :)

 

 

  Kevään ja kesän olin vielä optimistinen, että voisin aloittaa hevosalan yrittäjänä. Pidin jo kesällä naapurintytöille "ponikerhoa", joka tietenin hiipui kun sanoin, etten tee sitä enää ilmaiseksi jatkossa. Kyseinen korvaus olisi ollut muutaman euron henkilöltä, sisältäen teoriaa ja ratsastusta. Pakko hieman ihmetellä, miten vanhemmat kuvittelee, että käytän omaan harrastukseeni mielettömät rahat, että voisin sitten opettaa niiden muksuja ilmaiseksi..? :D Itse en edes kuvittelisi moista ja kiikuttaisi lapsiani toisten luo joka viikko ilman mitään korvausta.. No, ponikerhon pito oli silti mukavaa hommaa vaikka tuo vanhempien ikävä asenne aika tavalla harmittikin. Oli ilo katsoa kuinka nopeasti lapset oppivat! Kokemattomat lapset ovat vähän kuin nuoria hevosia; tyhjiä tauluja, joista voi maalata mieleisensä. Ei ole vielä muodostunut vääriä käsityksiä tai tapoja.

Webe koristeltiin ponikerhon voimin. :)

Kesällä saapui pihaan myös toinen islanninhevonen, Marian oma Kaspar. 

Kesän päätyttyä lähdin syyskuuksi Ruotsiin, Skåneen. Työskentelin valmentajieni luona islanninhevosten myynti- ja kilpatallilla. Paikka on mielettömän kaunis ja ihmiset ihania! Mieleen jäi paljon naurua ja hauskoja tarinoita! :) Tykästyin etelä-Ruotsiin kovasti ja voin sanoa, että sinne jäi ikävä. Lähtö kotiin oli haikea, vaikka ikävä täällä olijoita jo alkoikin olla. Jotain ihan konkreettistakin jäi muistoksi, sillä mukaanhan lähti tietenkin Akilles. ;)

Skåneen mentiin autolla Tukholmasta, jonne luonnollisesti mentiin laivalla. Reissu oli hauska, mutta ei muuttanut käsitystäni siitä, että vihaan laivaristeilyjä :D

Akilles ja upea iltamaasto <3

Kengála. Hevonen, jolla oli maailman pehmein laukka ja pitävimmät jarrut. Ehti vain sanoa "hoo" ja se pysähty siihen.Toivottavasti tämä sai hyvän kodin. :)

Ruotsin koiralauma. Oli ainakin karvaturreja omien ikävää lieventämässä. <3

 

Tätä tammaa ratsastin paljon ja olin iloinen edistymisestä kuukauden aikana. Hauska tyyppi :)

Skånen lumoavat auringonlaskut

 Kun sitten tuli aika kotiutua Ruotsista, ehdin lomailla kotiin viikon kun jo oli aika taas lähteä. Tällä kertaa tie vei Nurmijärvelle työharjoitteluun. Tätä 2,5 kuukautta olenkin kertonut jo aiemmissa postauksissa, mutta sanotaan vielä: todella hauskat, mieleenpainuvat ja opettavaiset 2,5 kuukautta! Mukavia uusia tuttavuuksia niin ihmisissä kuin hevosissakin. Ja toki kissoissakin. ;) On niin sääli, ettei oppisopimukseen päästy, mutta toivon todella, että tulen käymään hevosten kanssa siellä jatkossa treenien merkeissä. :)

Rankan työpäivän jälkeen tallikisun pitää ottaa rennosti ;) Nukkumiskaverini Pilli.

Tilan nimi on Aurinkomäki ja täytyy kyllä sanoa, että paikka oli nimensä veroinen. Aurinko tuntui paistavan aina.

Akilles saapui Ruotsista 11.10. Olin niin hämmentynyt tilanteesta, että menin melkein sanattomaksi. Minä tosiaan olin ostanut toisen hevosen!

Sellainen lyhyt katsaus vuoteeni 2013. Nyt katse kohti tulevaisuutta. :)

KAIKKEA HYVÄÄ VUODELLE 2014!