Onnellinen hevonen

Yli kolme vuotta jo yhteiseloa ja silti rakas tammani jaksaa yllättää minut joka päivä. Aiemmin puhuinkin siitä temppukoulutus postauksessani, miten sen koko olemus on muuttunut. Se, joka tietää millainen tämä tamma oli ennen, tietää miksi tämä on minulle iso juttu. :) Juuri yhtenä päivänä puhelin Marialle, miten vuosia haaveilin saavani leikkisän hevosen, jonka kanssa voisin opetella kaikkea hauskaa ja nyt ihmettelen, etten minä hölmö älynnyt, että sellainen on asunut pihassamme viimeiset kolme vuotta. Piti vain hieman houkutella sitä esiin ja havahtua itse älyämään. Hassua, miten ihminen on toisinaan niin sokea. :D 

On vaan niin mielettömän upeaa nähdä, miten se ennen muusta laumasta eristäytynyt hevonen on nyt näin leikkisä ja eloisa. Liekö Kasparista löytynyt ystävä ja sielunkumppani kaivoi tästä tammasta tämän kaiken esiin vai mikä lie. Ennen Kasparin saapumista se leikki todella harvakseltaan, nykyään usein. Voisin väittää, että tämä hevonen on nyt oikeasti onnellinen ja täynnä elämän iloa. Saaden sen ilon tarttumaan meihin kaikkiin muihinkin. :) 

Videopätkä on tämän aamupäivän leikkituokiolta. Videosta kiitos Marialle, joka sattui oikeaan aikaan paikalle!

Hauskanpitoa porukalla

Morjenstaa, on pakkasia pidelly..

Maastoretki suunnitelma vaihtui kun päätettiinkin juoksuttaa ja puuhailla kaikkea kivaa heppojen kanssa. Saatiin yhdellä iskulla liikutettua koko issikkajengi ja vielä ehdittiin käyttää lämpöiset pojatkin kävelylenkillä. Tehokasta ja mukavaa. Tiedän, meillä juoksutetaan hevosia paljon irtona. Joka toisessa postauksessa lienee aiheesta.. :D Se vaan on aina tuntunut meistä mukavalle liikutusmuodolle, on hevosista hauskaa ja nyt etenkin Akillekselle erittäin tarpeelliselta. 

 Tältä postaukselta ei siis mitään rakentavaa odotettavissa, pelkkä pläjäys kuvia ja hassuja poneja, jotka jaksaa aina vaan ilahduttaa olemassa olollaan. :D ♥ 

yeah, rapsutuksia.. Siitä vielä vähän...

Ja sitten komppanja koko järjestyksessä, mars..

 Välillä pieninkin ekaks!

"Keskity, keskity.. Miks hitokseen nää pitää mennä ravissa..? Mie romahan..
tää on laukassa nii paljon helpompaa ja kivempaa" 

Tottakai parit hypyt kun meno oli niin vallatonta:

Intoa ei puutu, tekniikka vaan vähän hakusessa.. :D

Lopuksi pienet venyttelytuokiot. Pojat on vielä vähän kankeita, mutta jatketaan harjoituksia.. :) 

Neiti näytti mallia, miten sitä pitää taipua..

Että sellasta. Aina se on yhtä hauskaa touhuta kaikkea mukavaa heppojen kanssa. Ehkäpä huomenna palataan kuitenkin taas tosi toimiin ratsastuksen merkeissä. :)

Tallihommien jälkeen oli vielä joka keskiviikkoisten salitreenien vuoro, jotka imas mehut ainakin Japesta täysin. Onni-koira tietenkin samaistui isännän väsymykseen ja käytti tilaisuuden hyväkseen köllötellä kainalossa. Lähiaikoina mahdollisesti postausta oman kroppaprojektin etenemisestä. Tuloksia nimittäin on tosiaan tullut kaikesta löysäilyistä ja suklaapalasista huolimatta. Rento asenne se on, millä eteenpäin pääsee? :)

Köpöttelyä satulatta sekä ensitestissä bootsit

Eilen päätettiin sovittaa Gljálle Kasparin Cavallon sport -bootseja, jotka sopivat vasta vuoltuun kavioon ihan hyvin (jos kengättömyytemme kiinnostaa enemmän, lue aiheesta aiemmin kirjoittamani postaus"Ajatuksia kengättömyydestä"). Epäilyksenä on siis ollut, että ne voivat olla hiukan pienet Gljálle. Minulle bootsien pukeminen on vielä melko vierasta, joten tyydyin enimmikseen katsomaan kun Maria puki ja yritin oppia tekniikan. Yhtä bootsia yritin laittaa, mutta säärystin ei asettunut ja se kieltäytyi menemästä. No, oppia ikä kaikki. 
Pakko sanoa, että kyllä niiden laitto vähän aikaa vie, mutta toisaalta ei niin kiirekään saa olla. Minä ainakin haluan touhuta tallilla kaikessa rauhassa, ilman kiirettä minnekään. Tallilla käytetyn ajan kokonaisuudessa, ei yksien bootsien pukeminen tunnu. :D Kaikkeen kuitenkin oppii, eikä näiden pukeminen ole onneksi joka päivä tarpeen. Ilman pärjää jo todella pitkälle, kun vähän vaan valikoi, missä ja miten ratsastaa. Hyvä jotkin tälläiset on kuitenkin olla varalta. En vaan ole vielä varma, mikä se meidän malli tulee olemaan.

Tämän näköiset töppöset säärystimineen. :)

Itse ratsastuksessa nämä tuntuivat toimivan ihan hyvin. Gljá käveli varmasti, isoin ja letkein askelin. Ei tosiaan tällä erää testattu sen enempää kuin käynnissä, sillä köpöttelin pitkästä aikaa ilman satulaa ja piti vähän omaa tasapainoa hakea. Gljálla on pieneksi hevoseksi sen verran isot liikkeet, ettei niissä vaan istuta kuin nojatuolimatkalla. Taitaakin tulla kuuri ilman jalustimia ja satulaa ratsastamista. ;)

Pitää postata tarkempia käyttäjä kokemuksia bootseista, kun joku päivä ratsastan niillä pidempää ja muissa askellajeissa. 

Useimmiten aloitan aina maastakäsintyöskentelyllä. Ainakin sen verran, että näen, miltä heppa sinä päivänä vaikuttaa. Yleensä tulee myös jumpattua väistöillä jne.. siinä samalla hoituu omankin kropan lämmittely. Nykyään sivuutan sen liian helposti, mutta parhaimpina jaksoina tunnollisesti lämmittelin kaikki omatkin lihakset. Kysymys kuuluukin, miksi sitä aina luistaa tälläisistä jutuista jossain vaiheessa..? 
Nyt täytyykin ryhdistäytyä taas siinä asiassa. :) Turhahan se on olettaa, että ratsastus kummoisesti sujuu, jos ihan kylmänä pökkelönä selkään kapuaa.

Neiti yli-innokas tulkitsee nykyään vähän liian innokkaasti kaiken espanjalaisen käskyksi. Tässä kohtaa olin vaan täysin piittamatta neidin hienosta esityksestä ja jatkoin pyytämistä eteenpäin. Lopulta kun se reagoi pyyntöön, ilme oli kertakaikkiaan hapan. :D

Gljálla on ollut tapana silloin kun se joutuu seistä, kääntyä minua kohden ja odottaa rapsutuksia. Tätä ei tietenkään tapahdu maastossa, on liian kiireinen jutustelemaan ratsastajansa kanssa. ;) Mutta  kentällä se on aika hellyyttävää. 

Ja lopuksi ihan luvan kanssa vähän temppuilua. Oikea lapakin on alkanut vetreytyä myös ratsailla ollessa.  

Pakkanen oli vaihteeksi noussut. Toivottavasti se hieman laskisi, jotta pääsisin Akilleksen kanssa maastoon. Eilen oltiin poikien reissulla, mukana oli Maria Kasparilla ja Mona Webellä. Tällä kertaa minä en ollut se, jonka ratsu tepasteli tulisilla hiilillä. Yleensä laiskahko Kaspar sai Akilleksen läsnäolosta jotain kytkyjä ja tanssahteli välillä hyvin levottomasti. Akilles onnekseni oli todella mallikelpoinen herrasmies koko reissun ja saatoin antaa sen kävellä täysin pitkin ohjin. Kun ekoina maastokertoina Nurmijärvellä Akilles meinasi ruveta hyppimään kun yritti pidättää, nyt se pysähtyi vaan kevyesti viheltämällä. Hyvin tuli opetettua tämä apu kun turvallisuudesta on kyse. ;)

Puomiharjoituksia

Uskaltauduin tänään ilman haalaria ratsaille kun pakkasta oli enää noin -9celsiusta. Virhe tietenkin, pasahdin aivan jäähän ja hevosten vaihtovälillä piti pujahtaa haalarin lämpöön sulamaan. Mukavaa tietenkin oli tuntea pohkeensa pitkästä aikaa. Haalari on puskailuun ja pakkasen loitolla pitoon ihan omiin, mutta tarkempaan työskentelyyn sen kanssa ei oikein pysty. 

Jumppailu ja temppuilu on selvästi notkistanut ja vahvistanut Gljáta, mutta vielä on paljon tehtävää kunnon saavuttamiseksi. Tällä hetkellä molempien hevosten kanssa vain keskitytään saamaan avut pehmeästi läpi, hankkimaan voimaa, notkeutta sekä tasapainoa. Näitä tavoitellaan käynti- ja ravityöskentelyllä kentällä sekä maastoilemalla monipuolisesti. Kunhan Akilleksellekin se kadonnut ravivaihde löydetään. :D  Töltti treenit ovat nyt toistaiseksi pannassa ainakin Gljálta, että saadaan ensin ylälinjaa kehitettyä ja lihaksistoa vahvemmaksi.

Gljá on nykyisin ihanan positiivinen ja sen keskittymiskyky on parantunut. Kunto ja lihaksisto on tosin romahtanut täysin siihen nähden missä kunnossa tamma oli viime vuonna tähän aikaan. Tavoitteena on kuitenkin tehdä nyt perustyö hyvin ja kehittyä askel askeleelta kaikessa rauhassa. Paljon on myös tehtävää omassa ruostuneessa ratsastuskunnossa. Vielä viime talvena ratsastus tuntui paljon helpommalta, mutta aktiivisen työskentelyn jäätyä kunto ruostui nopeasti. Maria onneksi videoi kuvaamisen lisäksi meidän menoa, josta sain vinkkejä, mitä pitää välittömästi korjata. Kaipaisin niin tunneille, toivottavasti keväällä päästään taas jonkun oppiin!

Akilles oli tänään heti kentälle mennessä positiivisen ja rennon oloinen. Käveltiin vähän alkulämmittelyiksi ympäri kenttää ja nousin sitten selkään pojan seistessä rauhassa paikoillaan. Upeaa huomata, että yhteistyö on jo niin paljon parantunut. Aiemmin tässä on siis ollut jännittyneisyyttä.

Akilles on vielä heikko kaikkien askellajiensa kanssa ja ravi oli tänään aikalailla hukassa. Juoksuttaessa ravi löytyi vasta viimeisimmällä kerralla puomien ansiosta, kuten myös tänään ratsaillakin. Ravi katosi syksyllä pohjien jäätyessä. Tämä tapahtui meidän vielä ollessa Nurmijärvellä ja täydessä kengityksessä. Tänään ravia löytyi kuitenkin muutamia pätkiä, joiden jälkeen lopeteltiin. Kyllä se siitä voimistuu, niin päästään työskentelemään paremmin. :)

Huomaan taas kuvista painavani kantapäätä alas Akilleksen selässä. Aiemmin tämä johtui jännittämisestä kun yritti istua mahdollisimman hiljaa paikoillaan ja nyt mokoma tapa on jäänyt päälle. Tästä syystä kuvaus on todella hyödyllistä, että vähän näkee, missä mennään!

Maria sai mennä molemmilla hevosilla loppukäynnit. Gljá ja Maria ovat jo vanhoja tuttuja keskenään ja tulevat hyvin juttuun, mutta Akilles oli hieman epäluuloinen moisesta ratsastajan vaihdoksesta. Poika kuitenkin käyttäytyi todella mallikelpoisesti vaikka vähän jännittynyt olikin. Mariaakin aluksi epäilytti kun mielikuva Akilleksesta on enimmikseen ollut räjähdysherkkä pörhistelijä. Onneksi saatiin nyt murrettua se myytti. Akilles on oikeasti ihan kiva poika. :) 

Uutta ulkoasua ja liikkujanletut

Eilen illalla olin treenaamassa salilla. Treeni kulkikin todella hyvin ja olin iloinen, että olo on taas entisellään. Näin jopa ensimmäisen kerran peilistä palan lihasta käsivarressa hauiskääntöä tehdessä.. wuhuu :D

  Ilo jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi, sillä tänä aamuna olin taas kuumeinen ja olo kuin rekan alle jääneellä. Mitä tästä opimme? Jos olo on kipeä -> LEPÄÄ, äläkä kiirehdi treenaamaan tai se kostautuu.

Tänään siis koko päivä meni kotona, joten käytin vähäiset energiat uuden ulkoasun luomiseen. Hirveä työ, mutta lopputulos ei miellytä, taaskaan... Toisaalta, tämä oli ensimmäinen kuvamuokkaukseni tuossa mittakaavassa ja ensimmäinen kerta kun käytän gimpiä. Haastetta oli myös saada koko eläinlauma samaan banneriin järkevästi. Muokkausta jäivät vielä odottamaan kaikki sivut. Mielipiteitä saa sanoa ja korjaus kehotuksia esittää! Olisin niistä mielissäni ja olisivat ne myös avuksi seuraavaa suunnitellessa. 

Onneksi tässä kurjassa olossa muisto eilisen maastoretkeltä jaksaa piristää. Minä ratsastin Gljálla ja Maria Kasparillaan. Oli kyllä niin mukavaa ja Gljákin tasainen, joskin viljakas itsensä. Tällä kertaa se vain oli jo paljon parempi ratsastaa. Oli niin mieletöntä kun luminen tie avautuu edessä ja kaviot polkee pehmeästi hankea vasten. Se vasta elämää! 

Koska mökkihöperöityminen ja tylsyys ajoi herkuttelemaan, tein banaanilettuja. Onko joku tehnyt näitä myös? Aivan mielettömän herkullista! Tämä on "terveysversio" tavallisista vehnäjauhoon tehdyistä. Tähän taikinaan tulee kaikessa yksinkertaisuudessaan banaania, kananmunaa sekä ripaus (siis todellakin vain pieni ripaus) leivinjauhoa. Päälle laitettiin metsänmarjat -pilttiä. Aineksistaan johtuen, ovat nämä nimeltään "liikkujanletut". Maistuvaa ja yksinkertaista. Koostumus on aika samanlainen kuin amerikkalaisissa pannukakuissa.

Nyt irrottaudun lopuksi iltaa tietokoneesta ja koetan parannella itseni, että pääsen pian taas entistä ehompana treenaamaan ja tallille. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Puuhailupäivä

Pakkanen oli aamulla tämän talven huippu lukemissaan. Heräsin aamulla kuuden jälkeen ja ennen auringonnousua oli kaunis "sininen hetki". Harmi, etten saanut sitä taltioitua sellaisenaan kameralle. Yllä kuitenkin tunnelmaa sen verran, mitä minun kuvaustaidoilla saa. Pihamaalla asusteleva ylämaankarja sinnitteli kovassa pakkasessa. Onneksi niillä on sitä turkkia, jolla tarkenee. 

Koirien kanssa käytiin pikalenkki minkä tarkeni ja sitten väkertelin aamupäivään asti uutta ulkoasua blogiin. Tässä siis syy sille, jos joku ihmettelee, miksi täällä on toistaiseksi aika sekaisen näköistä ja bannerikin puuttuu.

Pakkanen onneksi hieman lauhtui päiväksi, mutta oli silti melko pureva, joten tyydyttiin puuhailemaan heppojen kanssa kevyesti. Glján kanssa jatkettiin espanjalaisen harjoituksia, josta pieni videopätkä tarjolla tässä:

Videointi oli muuten todella hyödyllistä! Sitä suosittelen kaikille. Oppii näkemään onko omat ajoitukset oikeassa jne. Itse ainakiin huomasin paljon näiltä videopätkiltä hiomisen tarvetta. Ratsailta tempun teko on vielä tasapainon hakemista, mutta kyllä se siitä helpottuu. Tässä videopätkässä ratsailla liike lähenteli enemmänkin kuoputtelua paitsi huonon tasapainon, myös sen vuoksi, että Gljá oli vähän levoton eikä jaksanut keskittyä suorittamaan harjoituksia. Emme treenanneet pitkään vaan tyydyin muutamaan hyvään yritykseen. 

En muuten todellakaan puolla kypärättä ratsastamista, edes selässä käymistä. Selkäännousu oli hetken mielijohde, jota ei ikinä pitäisi tehdä. Typeryyttä...

Tänään oli myös vähän parinvaihtoa juoksutukseen. ;) Ensimmäisenä kentälle pistettiin Akilles ja Webe. Aiemmin tällä kokoonpanolla ei oltu vielä kokeiltukaan ja yhtälö toimi hieman heikosti. Webe ei kauheammin nauti Akilleksen seurasta, joten se oli happamena kokoajan. Puomiharjoitukset on kuitenkin se, mitä tämä kaksikko kaipaa. Oli toisinaan jopa vähän koomisenkin näköistä kun molemmat on sellaisia konkkeleita heikolla tasapainolla ja koordinaatiokyvyllä varustettuna. Että treeniä, treeniä vaan molemmille. Tässä vähän kaksikon touhuista:

Jotta sellasia tyylisuorituksia puomeilta.. :D osas ne sentään välillä mennä ravissakin:

aaapuva, nyt mennee jalat sekasin...

Otettiin vielä muutamat esteet lopuksi. Webelle nämä tietenkin oli niin naurettavan matalia, ettei se oikein vaivautunut olemaan tosissaan. Ja kuten sanottua, se oli muutenkin todella nihkeä alusta asti. 

Tässä muutama freestyle -kuva:

 Otettiin pitkästä aikaa vanha Paavokin kentälle hölköttelemään. Mukaansa se sai Kasparin, joka oli niin vallattomalla tuulella, että välillä mietittiin kauanko Paavo jaksaa moista menoa katsella. Vanhus onneksi oli itsekin hyvin leikkisällä tuulella ja oli leikissä mukana. 

Koko ajan jotain pitää touhuta, mutustelu vuorossa Marian huivi.