29. tammikuuta 2014

Köpöttelyä satulatta sekä ensitestissä bootsit

Eilen päätettiin sovittaa Gljálle Kasparin Cavallon sport -bootseja, jotka sopivat vasta vuoltuun kavioon ihan hyvin (jos kengättömyytemme kiinnostaa enemmän, lue aiheesta aiemmin kirjoittamani postaus"Ajatuksia kengättömyydestä"). Epäilyksenä on siis ollut, että ne voivat olla hiukan pienet Gljálle. Minulle bootsien pukeminen on vielä melko vierasta, joten tyydyin enimmikseen katsomaan kun Maria puki ja yritin oppia tekniikan. Yhtä bootsia yritin laittaa, mutta säärystin ei asettunut ja se kieltäytyi menemästä. No, oppia ikä kaikki. 
Pakko sanoa, että kyllä niiden laitto vähän aikaa vie, mutta toisaalta ei niin kiirekään saa olla. Minä ainakin haluan touhuta tallilla kaikessa rauhassa, ilman kiirettä minnekään. Tallilla käytetyn ajan kokonaisuudessa, ei yksien bootsien pukeminen tunnu. :D Kaikkeen kuitenkin oppii, eikä näiden pukeminen ole onneksi joka päivä tarpeen. Ilman pärjää jo todella pitkälle, kun vähän vaan valikoi, missä ja miten ratsastaa. Hyvä jotkin tälläiset on kuitenkin olla varalta. En vaan ole vielä varma, mikä se meidän malli tulee olemaan.


Tämän näköiset töppöset säärystimineen. :)
Itse ratsastuksessa nämä tuntuivat toimivan ihan hyvin. Gljá käveli varmasti, isoin ja letkein askelin. Ei tosiaan tällä erää testattu sen enempää kuin käynnissä, sillä köpöttelin pitkästä aikaa ilman satulaa ja piti vähän omaa tasapainoa hakea. Gljálla on pieneksi hevoseksi sen verran isot liikkeet, ettei niissä vaan istuta kuin nojatuolimatkalla. Taitaakin tulla kuuri ilman jalustimia ja satulaa ratsastamista. ;)

Pitää postata tarkempia käyttäjä kokemuksia bootseista, kun joku päivä ratsastan niillä pidempää ja muissa askellajeissa. 


Useimmiten aloitan aina maastakäsintyöskentelyllä. Ainakin sen verran, että näen, miltä heppa sinä päivänä vaikuttaa. Yleensä tulee myös jumpattua väistöillä jne.. siinä samalla hoituu omankin kropan lämmittely. Nykyään sivuutan sen liian helposti, mutta parhaimpina jaksoina tunnollisesti lämmittelin kaikki omatkin lihakset. Kysymys kuuluukin, miksi sitä aina luistaa tälläisistä jutuista jossain vaiheessa..? 
Nyt täytyykin ryhdistäytyä taas siinä asiassa. :) Turhahan se on olettaa, että ratsastus kummoisesti sujuu, jos ihan kylmänä pökkelönä selkään kapuaa.


Neiti yli-innokas tulkitsee nykyään vähän liian innokkaasti kaiken espanjalaisen käskyksi. Tässä kohtaa olin vaan täysin piittamatta neidin hienosta esityksestä ja jatkoin pyytämistä eteenpäin. Lopulta kun se reagoi pyyntöön, ilme oli kertakaikkiaan hapan. :D





Gljálla on ollut tapana silloin kun se joutuu seistä, kääntyä minua kohden ja odottaa rapsutuksia. Tätä ei tietenkään tapahdu maastossa, on liian kiireinen jutustelemaan ratsastajansa kanssa. ;) Mutta  kentällä se on aika hellyyttävää. 


Ja lopuksi ihan luvan kanssa vähän temppuilua. Oikea lapakin on alkanut vetreytyä myös ratsailla ollessa.  



Pakkanen oli vaihteeksi noussut. Toivottavasti se hieman laskisi, jotta pääsisin Akilleksen kanssa maastoon. Eilen oltiin poikien reissulla, mukana oli Maria Kasparilla ja Mona Webellä. Tällä kertaa minä en ollut se, jonka ratsu tepasteli tulisilla hiilillä. Yleensä laiskahko Kaspar sai Akilleksen läsnäolosta jotain kytkyjä ja tanssahteli välillä hyvin levottomasti. Akilles onnekseni oli todella mallikelpoinen herrasmies koko reissun ja saatoin antaa sen kävellä täysin pitkin ohjin. Kun ekoina maastokertoina Nurmijärvellä Akilles meinasi ruveta hyppimään kun yritti pidättää, nyt se pysähtyi vaan kevyesti viheltämällä. Hyvin tuli opetettua tämä apu kun turvallisuudesta on kyse. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)