Talven satumaa ja pukeutuminen pakkasta vastaan

Eilen sain vaihdettua lyhyen taistelun jälkeen satulaani leveämmän etukaaren. Hieman puhisin hommaa tehdessä kun muistelin satulan mainoslausetta "vaihda kaari muutamassa minuutissa". No, puolituntia myöhemmin se oli siellä. :D ensi kerralla varmaankin selviydyn nopeammin kun sain taas käsityksen tekniikasta, jolla homma hoituu.

 Lähdettiin tällä kertaa Akilleksen kanssa Marian ja Kasparin mukaan ratsain. Akilleksella on hirmuisesti virtaa, mutta se meni älyttömän hyvin pysyen koko ajan kuulolla. Laukattiinkin pari pätkää. Uskomaton fiilis kun laukataan täydessä hiljaisuudessa, kavioista ei hankea vasten lähde ääntäkään. Maisemana talvinen satumetsä ja koska vauhti on hidas ja pehmeä, ehtii maisemia ihailla kuin hidastetussa elokuvassa. Ihan mieletöntä!

 

 

<3

 

 Vaikka ulkona on nyt satumaisen kaunista, niin myös jäätävän kylmää. Itse olen varsinainen vilukissa, kädet ovat jatkuvasti ikijäässä ja en kestä kylmyyttä hetkeäkään. Koska en kuitenkaan voi enkä halua olla käymättä koko talvea ulkona, on pitänyt kehittää pukeutuminen, jolla pärjää. Toki jos olisi rahaa, ostaisin sekä jaloille, että käsille akkulämmitteiset vehkeet. Halvalla ei kuitenkaan usein saa hyvää ja jos kunnollisten hansikkaiden hinta on n. 250e niin sijoitus ei tunnu kauhean järkevältä kun ilmankin pärjää järkevällä pukeutumisella ja ripauksella sisua. 

Jarnolle ostamani "isäntä" karvalakki on talven ehdoton ykköshattu, jota toisinaan lainailen koirien kanssa lenkkeillessä. Toistaiseksi en ole löytänyt yhtä hyvin istuvaa "emäntä" -mallia. Takin alta pilkistää pieni pala islantilaisvillapaitaani, jokaa päällä ei tule vilu kunhan muu pukeutuminen on kerrostettu oikein. Alle laitoin puuvillaisen neulepaidan. Olo oli melko täyteen tupattu ja karvalakki saa näyttämään kylähullulta, mutta kyllä tarkeni.

Jaloissa on useimmiten kaksi tavallista sukkaa päällekäin. Toiset yleensä pitkävartiset ratsastussukat. Ennen olin fanaattinen villasukkien käyttäjä, enkä hyväksynyt niiden olevan kosteutta kerätessään hyvin epäkäytännölliset ja kylmät. Villasukkia pidänkin nykyään ainoastaan sisällä. Kengän sisässä pitää olla liikkumatilaa ja villasukka on usein liian paksu. Sitten se alkaa kerätä kosteutta ja lopulta jalka on aivan jäässä. Nyt kaksi talvea kahta tavallista sukkaa päällekkäin pitäneenä, varpaat ovat todella harvoin kunnon jäässä. Ja silloin kun ne menevät, sulaminen tapahtuu liikkkumalla hetkessä. 

 Koirien kanssa lenkkeillessä voi hyvin tunkea päälleen mitä vain. Ei tarvitse olla notkea tai sormistaan näppärä. Mutta mites ratsastaessa?

 Talvella haalari on erinomainen! Aluksi se tuntuu tönköltä, mutta haalariin tottuu. Sen jälkeen se päällä voi ratsastaa ihan normaalisti. Jalassa pidän kuomia tai veden pitäviä varrellisia vaelluskenkiä. 

Sormet ovat pahimmat. Tällä hetkellä pärjään suht pitkälle laittamalla paksut rukkaset käteen ulos mennessä ja vaihdan juuri ennen selkään nousua ratsastushanskat. Hanskat ovat yleensä ihanan lämpöiset, koska säilytämme niitä uunin päällä. Inhoan jäykkiä toppasormikkaita ratsastaessa. Eilen erehdyin tätä kokeilemaan pitkästä aikaa, enkä tykännyt lainkaan. Tuntuu, että kontakti hevosen suuhun on kömpelö tai jopa kova kun ei tunne sormiaan. Lisäksi ne eivät juuri pidä sormien jäätymistä loitolla vaikka kämmenselät sulana pysyisivätkin.Useimmiten ratsastankin mieluummin samoissa Roecklin käsineissä kesät talvet. Minulla on fleece vuorelliset sekä vuorettomat. Niillä tarkenee ihan hyvin kun ratsastaessa tulee muutenkin lämmin ja sormet voivat pysyä vähän liikkeessä. Ainoastaan tuulisella kelillä roeckleilla ratsastus ei onnistu, sillä tuuli puree välittömästi läpi. 

Lisäksi ehdoton varuste ratsastaessa ja muutenkin ulkoillessa on joko kommandopipo tai tuubihuivi, joka suojaa kasvat jäätymiseltä. Paras on sellainen kauluri, joka tulee korkealle kasvoille ja yltää lämmittämään niska-hartia seutua. Minulla on säädettävä kypärä, jonka alla pidän pantaa tai ohutta pipoa. Sain myös joululahjaksi luomuvillaiset polvenlämmittimet, jotka ovat osoittautuneet erinomaisiksi. Minulla on polvessani lievä nivelrikko. Jäätyessään siihen tekee kipeää ja se menee todella jäykäksi. Kun esimerkiksi laskeudun ratsailta, joudun kävelemään ontuen. Polvenlämmittimet ovat helpottaneet vaivaa huomattavasti. Haalarin kanssa polvet eivät tietenkään pääse samalla tapaa jäätymään kuin ratsastushousujen, joten niiden kanssa polvenlämmittimet ovat ehdottomat.

Tarkenemisen kannalta kuitenkin tärkein seikka: pidä itsesi liikkeessä! Paikoillaan seisoesssa jäätyy taatusti hetkessä. 

Jos jollakin on hyviä pukeutumisvinkkejä, saa tänne vinkata! :)