Hyvää joulua!

Hei kaikille ja ihanat joulun toivotukset meidän poppoolta! 

Tälläisin joulukortein mentiin tänä vuonna. Blogiin olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa ja asiaa, mutta aikaa ei ole nyt riittänyt kaikkeen ja kiire on tukahduttanut inspiraatiota. Esimerkiksi yläpuolella olevan kuvan loppu sadon täytyy ehdottomasti päästä blogiin! Vaikka en itse kuvauksissa mukana ollutkaan, olihan mun murut kuitenkin edustamassa ja avustamassa Mariaa sekä Monaa toteuttamaan kuvaukset. ;)

Gljásta on nykyään tainnut tulla enemmän meidän Marian opetusmestari ja lellikki. Nautiskelen Glján kanssa toisinaan maastoilusta ja otan oppia vastaan kentällä, mutta luovutan hienon tammani kaikella ilolla Marian harrastuskaveriksi. Kukapa olisi uskonut vielä vaikka kaksi vuotta sitten, että Maria sen selkään suostuisi muuta kuin minun pakottamana, mutta katsokaapa tuon kaksikon menoa nyt! 

A lonely dark rider is looking for Christmas..

Toi valkee tamma on vaan niin timanttia... ei ole sanoja kertomaan.. <3

Treenit Akilleksen kanssa ovat alkaneet tuottaa myöskin toivottua tulosta kun ollaan aloitettu ihan alusta ja puhtaalta pöydältä pian kahden vuoden kävelyretkien jälkeen. Kuvitelkaa, kahden vuoden!! Jestas sentään, miten tämä aika vaan menee.. Olen varmaan kaksi vuotta jauhanut blogissa, että "tässä taas hiljakseen aloitellaan".. hehe.. No, ei kai sitä kukaan sitten sano kauanko siihen hiljalleen aloitteluun saa mennä ja mitä se hiljalleen aloittelu sitten pitää sisällään. :D

No joka tapauksessa, ollaan edetty hyvin rauhallisesti sekä täsmällisesti ja maltti todellakin on ollut valttia. Kaiken epämääräisen sähläämisen sijaan ollaan edetty ihan eri tavalla kun treeneissä on ollut selkeä punainen lanka. Voisikin tehdä videota meidän treeneistä joku päivä. 

Huomatkaa Aksun uusi, komea barokki hackamore. <3

Mutta nyt pidemmittä puheitta joulun viettoon ennen kuin lähden yövuoroon tänään. Ihanaa joulua kaikille sinne ruudun toiselle puolelle, nauttikaa ja rentoutukaa! Saa jättää terkkuja jos joku vielä tänne eksyy kaiken hiljaiselon jälkeen.. ;)

Tontun ylisöpö poni... <3

PS. Turpaterapeutteja voi seurata facebookissa! :) 

Mihin se aika vain rientää...

 Ennen jokaista kesää ajattelen ehtiväni tehdä sen aikana kaikenlaista, mutta jossain vaiheessa kylmä totuus paiskautuu vasten kasvoja kuin märkä rätti. Eletään heinäkuun puoliväliä ja haaveilluista asioista on toteutettu häviävän pieni määrä. Onko sillä nyt sitten väliä vai ei jää arvoitukseksi, mutta kyllähän se silti vähän nakertaa. No, onneksi tässä ei kuitenkaan ihan olla laakereillaan maattu ja kesää on vielä jäljellä. Hevosten kanssa olen kuitenkin ehtinyt touhuta paljon enemmän kuin viime kesänä. Paksu-Aksukin on pysynyt hoikempana kun ollaan ahkerasti lenkkeilty. Paarmat ja muut öttiäiset ovat taanneet sen, että lenkkivauhti on täytynyt pitää rivakkana, mikäli ei ole tohtinut tulla syödyksi. 

Toteutettiin Riikan ja Amandan kanssa vihdoin mekkokuvaukset viime viikolla. Kuvia on Nikonin muistikortti pullollaan, vielä en vain ole ehtinyt käydä niitä läpi. Olin haaveillut niistä mekkokuvauksista kauan, mutta toteutus jäi hieman visioista. Ensin satoi kaatamalla vettä eikä meinattu päästä ollenkaan kuvaamaan. Kun vesisade lopulta hellitti, hyökkäsi paarmat saaden sekä hevoset, että ihmiset helisemään puremista. Ja lopulta väsähti mukana kuvauksissa ollut lapsonen eikä ollut enää mieltä jatkaa. Saatiin me silti jotain edes, niitä sitten näytille myöhemmin. Kiitos Riikka ja Amppa päivästä. :)

Ihanaa, että vihdoin on kolmen päivän vapaat. Koko heinäkuu on mennyt aika tehokkaassa työputkessa ja olen ehtinyt tallille vain lyhyiksi hetkiksi kerrallaan. Tämän postauksen kirjoitettuani liu'un aamuhetkestäni liikkeelle ja aion viettää pitkän, kiireettömän hetken hevosten kanssa. 

Lumiriehaa

Eilen pidettiin irtojuoksutus päivä koko laumalle. Lunta on pitkästä aikaa sen verran mukavasti tarhassa, että touhu onnistuu hyvin ja hepoilla oli kivaa.

Ainut vaan, että valokuvausta ajatellen oli jo aivan liian hämärää ja ilta tummui vaan koko ajan. Sain kuitenkin vähän säätämällä edes jotain käyttöön. 

Ennen irtojuoksutusta temppuiltiin Glján kanssa vähän. En ollut suunnitellut mitään temppuilu juttuja, mutta minut nähdessään tamma tuli korvat hörössä luokse ja alkoi esitellä espanjalaista, oli pakko hakea parit namut ja palata takaisin leikkimään. Se kulki kuin tanssien, kevyesti ja helpon näköisesti pitkiä pätkiä. Taisi olla fiilis kohdillaan.. :D

 Kerjuri.. :D

 

 Webe edustaa.. :D

 

 

 

 Rakastavaiset tukka nuottasilla.. ^^

 

Marian ihanan pirtsakka talvihaalari, jonka sai multa joululahjaksi.. ;)

Akilles från Stormsund - Aksu

Akilles från Stormsund -  Aksu

Rotu: Islanninhevonen

Syntynyt: 12.06.2006, RUOTSI

Sukupuoli: ruuna

Säkäkorkeus: n. 148cm

Omistaja: Ida Vänttinen

i. Hektor från Bråtorps Gård

e. Katla från Stormsund

Näin Akilles päätyi meille..

Työskentelin syyskuun 2013 Etelä-Ruotsissa, Skånessa. Olinhan toki haaveillut toisesta hevosesta Glján rinnalle, mutta se oli melko leikkimielinen ajatus. Eihän minulla ollut rahaakaan toisen hankkimiseen. Tilalle, jolla työskentelin, tuli ja meni myyntihevosia. Yksikään ei ollut vielä kolahtanut siinä määrin, että olisin edes innostunut haaveilemaan asiasta. Sitten yhtenä iltana menin kuumeisena tallille kävelylle katselemaan uusia tulokkaita, kun en enää kestänyt olla neljän seinän sisässä sairastamassa. Muistan vieläkin sen kutkuttavan tunteen kun karsinan oven yli minua katseli suurisilmäinen tähtipää, joka hyväntahtoisesti tuli tutustumaan minuun saapuessani sen karsinalle. Muistan ajatelleeni samantien, että tuo tulisi olemaan minun hevoseni. Se oli sellainen etiäinen, mistä lie tullut. Joskus jotkut asiat vaan on tarkoitettu tapahtumaan. 

Tutustuin Akillekseen parin viikon ajan. Vaikka olin päättänyt, että siitä tulisi minun toinen hevoseni, olin yhä aivan yhtä rahaton hevosen hankintaan kuin aiemminkin. Onneksi eräältä taholta sainkin yllättäen käsirahan lainaan ja viattomasta haaveesta olikin yhtäkkiä tulossa totta. Akilles tulisi perästäni Suomeen enkä ollut uskoa sitä todeksi!

Tämän satumaisen iltalenkin jälkeen olin viimeistään päättänyt, että tästä hiirakosta tulisi minun hevoseni.

Akilleksen saavuttua Suomeen alkoikin sitten vähemmän satumainen kausi. Hevonen oli matkan jälkeen niin stressaantunut, että pelkäsin sen jatkuvasti räjähtävän käsiin. Se selvästi piti minua jonkinlaisena hirviönä eikä missään nimessä tahtonut ystävystyä kanssani. Kun harjasin sitä käytävällä, se seisoi jäykkänä pää pilvissä ja selkä notkolla ja selvästi inhosi jokaista hetkeä. Se ei myöskään kiinnostunut minusta kun istuin sen karsinan nurkassa syli täynnä porkkanoita. Ei edes suostunut syömään heiniään jos olin sen karsinassa. No, toki sillä oli oikeus siihen mökötykseen. Olinhan juuri minä syypää siihen, että se oli joutunut matkustamaan monta päivää rekassa ja joutui kauas kotoaan. 

Alkuunhan Akilles oli mukanani Nurmijärvellä, jossa työskentelin eräällä tallilla, mutta harjoitteluni loputtua joulukuussa 2013, vein Akilleksen kotiin itä-Suomeen. Pikkuhiljaa viime talven aikana Akilles alkoi rentoutua seurassani ja aloin saavuttaa sen kanssa luottamusta. Tie on ollut pitkä ja kivinen, mutta kannattava. Akilles on opettanut kouluttamisesta, ystävyydestä ja luottamuksesta sellaisia taitoja, joita tuskin olisin oppinut, ellei se olisi pakottanut minua pysähtymään ja kuuntelemaan. 

Herkkä herrasmies...

Akilles on todellinen herrasmies. Peloissaankaan se ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Tästä sain lukuisia esimerkkejä alun pahan kauden aikana. Myös vielä ollessamme Ruotsissa tiputin vahingossa portista alalangan viedessäni Akillesta tarhaan. Voimakas sähkö alkoi napsua Akilleksen jalkojen juuressa ja kuka tahansa hevonen olisi ottanut hatkat, mutta Akilles sen sijaan steppasi paikallaan kuin piaffessa konsanaan, naru välissämme täysin löysällä ja tuijotti minua hätää kärsien "Anteeksi, neiti Ihminen, mutta voisittekohan millään nostaa tuon langan? se aiheuttaa ikävää tunnetta." Kun sain langan poimittua maasta, se huokaisi syvään ja helpottuneena. Olen käsitellyt kymmeniä hevosia, eläissäni en ole ikinä nähnyt Akilleksen kaltaista käytöstä ja vielä sellaisessa tilanteessa.

Kun stressi alkoi purkautua ja Akilles kotiutua, siitä alkoi myöskin paljastua melkoinen halinalle. Ruotsissakaan en saanut siihen puoleen kuin pintaraapaisun verran kosketusta, mutta pikkuhiljaa luottamuksen kasvettua ymmärsin, että se on varsinainen seuramies, joka tykkää jutustella ja rapsutella kohteliaasti. 

Tosin Akilles on usein hieman varuillaan lähellä ollessa, mutta ei sillä tavalla stressaantuneesti kuin aiemmin. Se on vain kovin kohtelias ja välillä liiankin valppaana esimerkiksi väistämään jos on tarve. Tästä siis tuskin saisi millään rakkauden määrällä mitään syliin tunkevaa, näykkivää possua, sen verran herkkä se on luonteeltaan. Akilleksen perusilme on alati hämmästyneen näköinen ja usein meitä tuijottaessaan se näyttääkin siltä kun se koko ajan kysyisi: "ursäkta mig, vad du säger?" Siitä puheenollen, Ruotsin poikamme Webe ja Aksu ovatkin alusta saakka tunteneet selvää hengenheimolaisuutta. Liekkö syynä Ruotsin kielisyys? ;)

Viime keväänä Akilles oli aivan rakastunut meillä vierailleeseen pikku-ihmiseen. Se kulki tarhassa perässä ja etenkin, jos mielipaha yllätti, Akilles kiiruhti lohduttamaan. Todella hellyyttävää ;) <3

Harrastekaverina..

Alunperin tietenkin hankin Akillesta kisatoveriksi, mutta toistaiseksi radoille ei olla vielä päästy eikä se tällä hetkellä ole ollutkaan meille se juttu. Etusijalla on ollut paljon muuta, joten kisaradat ovat saaneet odottaa. Onneksi ymmärsin rauhoittua ja vetää tavoitteet alas, sillä jos olisin kilpailunnälässäni vaan mennyt eteenpäin hevostani kuuntelematta, minulla tuskin olisi tällä hetkellä rakastettavaa ja halittavaa hevosta, joka kantaa minut turvallisesti paikasta toiseen ja jonka kanssa saan nauttia yhteisestä harrastamisesta - myöhemmin myös siellä kisaradoilla kun olemme siihen valmiit. 

Akilles on erittäin herkkä ja viljakas, mutta samaan aikaan myös rohkea kulkija. Se ei säiky maastossa juuri mitään. Mahdollinen epävarmuus tai säikkyys liittyy vain ratsastajaan ja syytä omituisiin käytöksiin tuleekin aina lähteä etsimään ensimmäisenä satulan päältä. Akilles on ihanan kevyt ratsastaa ja todella miellyttämisen haluinen, se toimii hyvin pienin avuin. Tällä hetkellä Akilles on yhä keskeneräinen ja kaipaa vielä paljon voimaa, notkeutta ja kuntoa. Koko ajan on menty eteenpäin, mutta katkonaisen treenaamisen takia kehittyminen ei ole ollut kovin nopeaa. Akilles on hyvin laadukas ratsu ja siinä on vielä pitkälle kapasiteettia kunhan se kaikki saadaan kaivettua esiin. Omat haasteensa treenamiseen tuo Akilleksen 5-käyntisyys, josta minulla on melko vähän kokemusta.