Minä ja hevoset osa 1: Mitä hevoset merkitsevät minulle?

Edellisen postauksen yhteydessä heitettiin ehdotuksia muutamasta eri postaus aiheesta. Päätin tehdä tästä kolmiosaisen "juttusarjan", joista ensimmäinen osa on koko tämän homman pohja, toisinsanoen, se mitä hevoset minulle merkitsevät. Seuraavat osat käsittelevät hevosen kanssa harrastamista.

Hevoseni merkitsevät minulle paljon ja ovat valtaosa elämääni. Huomaan rytmittäväni elämäni ja ajattelevani tulevaisuuttani hevosten mukaan. En voisi kuvitellakaan elämää ilman hevosia. Joskus olen hetken ajatellut ja koko ajatus on ollut kovin vieras, en kertakaikkiaan näe itseäni tekemässä mitään muuta. Kuitenkin vielä joitakin vuosi sitten hevoset olivat vain harrastus, kävin ratsastamassa muutaman kerran viikossa ja siinä se. Hevoset olivat hevosia ja luulen, että jos tapaisin nyt itseni niiltä ajoilta, saattaisin pitää pienen puhuttelun siitä kuinka ystäviään tulee kohdella. Tietenkin tein silloin sen aikaisten tietojeni mukaisesti. Pidin silloinkin hevosista paljon, mutta se ei ollut samanlaista kuin nykyään. Yhtä hyvin olisin voinut pitää juoksemisesta, rullaluistelusta tai salitreenistä. Se oli samanlaista intohimoa, jota tunnetaan rakasta harrastusta kohtaan, mutta ei sellaista, jota tunnen nyt.

Glján tultua taloon, alkoi pikku hiljaa harrastus muuttaa muotoaan enemmän elämän tavaksi. Kuitenkin vasta Akilleksen tulo auttoi ymmärtämään entistä paremmin hevosia ja niiden sielun elämää. Oikeasti haluamaan ymmärtämistä, ei vain jotenkuten pärjäämistä ja kun miettii meidän kahden lähtökohtia, luulen päässeeni jotakuinkin samalle levelille. Viimeisen vuoden aikana olen kokenut hevosteni kanssa uskomattomia hetkiä. Ne jokainen ovat tehneet niistä enemmän silmissäni persoonia ja sitä kautta ystäviä. Tietenkin ne ovat olleet sitä koko ajan, minä en ole vain ollut valmis vastaanottamaan sitä kaikkea. Vasta avattuani omaa sydäntäni ja vietettyäni vilpittömästi aikaa hevosteni kanssa, tajusin mikä ero on vain harrastaa hevosia kuin ottaa ne osaksi elämäänsä, kuin perheeksi ja ystäviksi. Tämän oivaltaminen on tarjonnut niin pakahduttavia onnen tunteita, etten ole koskaan kokenut missään asiassa sellaista. Tälläistä onnea tarjoaa ihan vain jokin sellainen, että Gljá tulee tarhan toiselta puolelta luokse ja haluaa rapsutella niskaani. Niitä tarinoita on jo niin monia kun olen tuntenut, miten rintaa puristaa silkasta onnesta, joita ei voi sanoin selittää. Olen oppinut niin paljon hetkessä elämisen taitoa, nöyryyttä ja pyyteettömyyttä. En usko, että olisin mitenkään muuten voinut oppia niin paljon arvokkaita asioita elämisen taitoon. 

Kaiken tämän tajuaminen sai myös harrastamisen muuttamaan muotoaan. Nykyään mikään ei ole itsestään selvyys ja kyseenalaistan kaikkea, koko ajan. En kaipaa sitä muutaman vuoden takaista tyhjäpäistä touhua, mutta kieltämättä se oli.. no, tyhjäpäisempää. Kun välittää jostain oikein kovasti, se on välillä myös valtava taakka ja täynnä huolta. Onneksi kuitenkin hyvillä asioilla taika peittää alleen satakertaisesti kaikki epäonnistumiset ja ikävät asiat. 

Ennen halusin tulla hyväksi ratsastajaksi, nyt haluan tulla paremmaksi ihmiseksi ja ystäväksi hevosilleni. Ratsastus ei ole pääosassa, joskus voi olla viikkojakin, etten ratsasta lainkaan. Tahdon mieluummin hengailla hevosteni kanssa, pitää hauskaa temppujen muodossa, harjata, rapsutella tai ihan vaan käydä pitkä kävelylenkki jalkaisin. 

Luottamus, välittäminen, ystävyys, hauskapito, avoin mieli, oppiminen. Mitkä ovat sinun teesisi ja avaimet parempaan suhteeseen hevosesi kanssa?

Seuraava osa kertoo meidän yhteisistä harrastuksista ja siitä kuinka treenaamme, pysyhän mukana!

Lyhyet treenit

Eilen maastoilin molempien hevosteni kanssa ja tänään oli tarkoitus vaihtelun vuoksi hypätä pitkästä aikaa, mutta taivaanrannasta lähestyneet uhkaavat pilvet lyhensivät treeniaikaa niin, että Mona ehti lyhyesti ratsastaa Weben ja minä Akilleksen. Jouduttiin lykkäämään hyppääminen ja mentiin sen sijaan muutamat kerrat puomeja. Ihan lopuksi ehdittiin vielä ottaa lyhyt spurttailu sessio koko lauman kera ennen kuin jyrinä kävi päälle ja taivaalta alkoi tulla vettä. Mitä tietenkin on odoteltu, oli aikakin vähän putsata ilmaa. 

Mitä ihmettä tuossa yläpuolella oikein tapahtuu..? Takaset liitelee ihan omia aikojaan. :D 

Webe oli hieman ärtynyt ja väsynyt ötököihin, mutta säästyttiin suuremmilta raivareilta. Webe on jäykkä ja liikkuu ihan nurinkurin, mutta kyllähän se siitä taas jos joku ennättäisi poitsuun enempi panostaa. 

Akilles sen sijaan tuntui tänään uskomattoman letkeältä ja hyvältä ratsastaa. Puomit vähän ihmetytti pitkästä aikaa, mutta kaikki askellajit olivat mukavan tuntuiset ja joustavat. Eilen maastossa meillä oli hieman ongelmia laukan kanssa, mutta tänään ongelmaa ei ollut, vaan poika tuntui hyvinkin pontevalta ja letkeältä.

Toi mun maha! xD Siinä on jo yksi erittäin hyvä syy muistaa istua suorassa jos sattuu olemaan pikkasen pläski.. Tai ehkei kannattaisi ängetä jatkossa tollaseen makkarankuori t-paitaan ennen kun vähän tästä hoikistuu?

Hymy herkässä kun alla on kiva poni. <3

Lopuksi sitten käytettiin myrskyn edeltä viilenevä ilma hyödyksi ja juoksutettiin lyhyesti koko lauma. Porukka spurttailikin aikatavalla ja etenkin molemmat hiirakot liikkui kuin lentoon lähtien. Myös koirat olivat mukana riehassa ja välillä sai sydän syrjällään katsoa, että kohtako joku saa kaviosta. 

 Piski, pois alta!!

Sellaista tälle kertaa. Mua kiinnostaisi kirjoittaa joku asiateksti esim. mielipidepostaus. Oisko jollain antaa ideaa aiheen suhteen? 

Harkitsin myös kysymyspostauksen tekoa, mutta en tiedä olemmeko kovinkaan kiinnostavia, joten epäilen saisinko riittävästi materiaalia postauksen toteukseen. Jos jollakin kuitenkin jotain mielenpäällä, saa kysymyksiä laittaa. :)

Helteinen valmennuspäivä

Meillä oli torstaina valmennuspäivä pitkästä aikaa. Alunperin valmennuspäivä piti pitää vanhempieni luona, jossa olisi ollut kenttä käytössä, mutta naapurin trailerista oli lastaus-silta säpäleinä, joten oli tyydyttävä pellolla ratsastamiseen. Opettamaan meitä tuli Mustosen Jenni, joka on pitkän linjan kilparatsastaja islanninhevospuolella. Tutustuin Jenniin joitakin vuosia sitten ja olemme käyneet Jennin tunneilla aiemmin Glján kanssa. Pidän Jennin napakasta, mutta kannustavasta tyylistä sekä siitä, että Jennin kanssa voi keskustella asioista. Lisäksi Jenni antaa tunteen, että aidosti välittää meidän tekemisistä. 

Ratsastin päivän aikana molemmat hevoseni (Gljá ja Akilles) kaksi kertaa noin puolen tunnin mittaisen, melko kevyen treenin. Helle oli tukala ja paarma-armeija oli tehdä koko porukan hulluksi. Silti hevoset jaksoivat keskittyä positiivisin mielin työskentelyyn ja olivat molemmat oikein hyvän tuulisia. Olen suunnattoman iloinen, miten hyvin meillä meni pitkästä valmennustauosta huolimatta. Ollaan tähän mennessä sählätty vain keskenään ja yritetty ratkoa ongelmat ominpäin, missä on onnistuttu yllättävän hyvin kun kehitys on tähän saakka ollut oikeaan suuntaan. Ratsastus tuntui yllättävän simppeliltä ja eikä mitään suurempia ongelmia löytynyt, vaikka olin odottanut purettavaksi valtavaa ongelma vyyhtiä (jotka olivat taas vain minun pääni sisässä). Fiilis oli koko ajan todella hyvä ja olen niin ylpeä molemmista hienoista hevosistani!

Jenni piti kovasti Akilleksesta ja oli sitä mieltä, että Akilles on laadukas hevonen. En myöskään ollut katsonut väärin Aksun ravin kehitystä vaan Jenni kehui, että se on viisikäyntisen raviksi oikein kelpoista. Vielä kun löytyy tasapaino paremmin ja enemmän voimaa, niin hyvä siitä tulee. Tämä meinaa sitä, että olen onnistunut projektissani. Lähdettiin talvella muutamasta askeleesta ja nyt mennään jo helposti pitkiäkin pätkiä. Oli erityisen mukavaa kuulla, että ajatukseni Akilleksen treenaamisesta olivat aika tavalla samoilla linjoilla Jennin kanssa. 

 Glján nykytilanteeseen Jenni oli tyytyväinen, viimeksi kun ollaan nähty, Gljá oli vielä aika paljon keskeneräisempi. Jenni on aina jaksanut kannustaa minua Glján kanssa ja antanut paljon hyviä neuvoja auttaakseen meitä eteenpäin. Joskus synkimmillä hetkinä Jennin avulla aloin taas uskoa siihen, että me opitaan kyllä. Ottipa se sitten aikaa paljon taikka vähän vähemmän, työtä kannattaa tehdä sillä lopussa se kiitos seisoo. 

Tällä hetkellä Glján muoto on vielä töltissä hankala, mutta se onkin toissijainen asia. Sitten aikanaan se kaupanpäällinen kun saadaan muuten asiat toimimaan ja oikeilla linjoilla ollaan siinäkin oltu. Nyt vain loogista, rutiininomaista ja pitkäjänteistä työtä niin toivon mukaan Gljá kulkee hyvinkin pian myös töltissä paremmin oikein päin. Viimeisellä tunnilla teimme kaikkien aikojen parhaan laukan nostomme ja minä istuin suorassa koko pätkän! Vau, hyvä minä! Ehkä alan päästä tästä kippurasta suoremmaksi. 

Valmennuspäivä herätti paljon ajatuksia ja antoi eväitä jatkoon. Seuraavan kerran tarkoituksena olisi lähteä Jennille valkkaan pari päivää ennen kisoja, jotka ovat 7.9. Pieksämäellä. Tuolloin käydään asiat kevyesti läpi ja Jenni tsekkaa, mitä ollaan saatu kotona aikaan. Lisäksi käydään tutustumassa Akilleksen kanssa baanaan ensi kertaa. 

Asiaa olisi liikaakin, mutta kello on jo hävyttömän paljon. Tässä tarjolla todella runsaasti kuvasatoa valmennuspäivästä, joita ei varmaan jaksa kukaan edes katsoa. :D

 Kuvista jälleen kiitos Monan - olet korvaamaton! :)

 

***

Lopuksi käytiin rannalla vilvoittelemassa koirien ja Monan kanssa, jossa minä sain siirtyä kameran taakse. Tykkään kauheasti tästä kesäisestä kuvasta. :)