Meillä oli torstaina valmennuspäivä pitkästä aikaa. Alunperin valmennuspäivä piti pitää vanhempieni luona, jossa olisi ollut kenttä käytössä, mutta naapurin trailerista oli lastaus-silta säpäleinä, joten oli tyydyttävä pellolla ratsastamiseen. Opettamaan meitä tuli Mustosen Jenni, joka on pitkän linjan kilparatsastaja islanninhevospuolella. Tutustuin Jenniin joitakin vuosia sitten ja olemme käyneet Jennin tunneilla aiemmin Glján kanssa. Pidän Jennin napakasta, mutta kannustavasta tyylistä sekä siitä, että Jennin kanssa voi keskustella asioista. Lisäksi Jenni antaa tunteen, että aidosti välittää meidän tekemisistä.
Ratsastin päivän aikana molemmat hevoseni (Gljá ja Akilles) kaksi kertaa noin puolen tunnin mittaisen, melko kevyen treenin. Helle oli tukala ja paarma-armeija oli tehdä koko porukan hulluksi. Silti hevoset jaksoivat keskittyä positiivisin mielin työskentelyyn ja olivat molemmat oikein hyvän tuulisia. Olen suunnattoman iloinen, miten hyvin meillä meni pitkästä valmennustauosta huolimatta. Ollaan tähän mennessä sählätty vain keskenään ja yritetty ratkoa ongelmat ominpäin, missä on onnistuttu yllättävän hyvin kun kehitys on tähän saakka ollut oikeaan suuntaan. Ratsastus tuntui yllättävän simppeliltä ja eikä mitään suurempia ongelmia löytynyt, vaikka olin odottanut purettavaksi valtavaa ongelma vyyhtiä (jotka olivat taas vain minun pääni sisässä). Fiilis oli koko ajan todella hyvä ja olen niin ylpeä molemmista hienoista hevosistani!
Jenni piti kovasti Akilleksesta ja oli sitä mieltä, että Akilles on laadukas hevonen. En myöskään ollut katsonut väärin Aksun ravin kehitystä vaan Jenni kehui, että se on viisikäyntisen raviksi oikein kelpoista. Vielä kun löytyy tasapaino paremmin ja enemmän voimaa, niin hyvä siitä tulee. Tämä meinaa sitä, että olen onnistunut projektissani. Lähdettiin talvella muutamasta askeleesta ja nyt mennään jo helposti pitkiäkin pätkiä. Oli erityisen mukavaa kuulla, että ajatukseni Akilleksen treenaamisesta olivat aika tavalla samoilla linjoilla Jennin kanssa.
Glján nykytilanteeseen Jenni oli tyytyväinen, viimeksi kun ollaan nähty, Gljá oli vielä aika paljon keskeneräisempi. Jenni on aina jaksanut kannustaa minua Glján kanssa ja antanut paljon hyviä neuvoja auttaakseen meitä eteenpäin. Joskus synkimmillä hetkinä Jennin avulla aloin taas uskoa siihen, että me opitaan kyllä. Ottipa se sitten aikaa paljon taikka vähän vähemmän, työtä kannattaa tehdä sillä lopussa se kiitos seisoo.
Tällä hetkellä Glján muoto on vielä töltissä hankala, mutta se onkin toissijainen asia. Sitten aikanaan se kaupanpäällinen kun saadaan muuten asiat toimimaan ja oikeilla linjoilla ollaan siinäkin oltu. Nyt vain loogista, rutiininomaista ja pitkäjänteistä työtä niin toivon mukaan Gljá kulkee hyvinkin pian myös töltissä paremmin oikein päin. Viimeisellä tunnilla teimme kaikkien aikojen parhaan laukan nostomme ja minä istuin suorassa koko pätkän! Vau, hyvä minä! Ehkä alan päästä tästä kippurasta suoremmaksi.
Valmennuspäivä herätti paljon ajatuksia ja antoi eväitä jatkoon. Seuraavan kerran tarkoituksena olisi lähteä Jennille valkkaan pari päivää ennen kisoja, jotka ovat 7.9. Pieksämäellä. Tuolloin käydään asiat kevyesti läpi ja Jenni tsekkaa, mitä ollaan saatu kotona aikaan. Lisäksi käydään tutustumassa Akilleksen kanssa baanaan ensi kertaa.
Asiaa olisi liikaakin, mutta kello on jo hävyttömän paljon. Tässä tarjolla todella runsaasti kuvasatoa valmennuspäivästä, joita ei varmaan jaksa kukaan edes katsoa. :D
Kuvista jälleen kiitos Monan - olet korvaamaton! :)
***
Lopuksi käytiin rannalla vilvoittelemassa koirien ja Monan kanssa, jossa minä sain siirtyä kameran taakse. Tykkään kauheasti tästä kesäisestä kuvasta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)