Testissä LG-Bridle

Pakko avautua ensi kertaa kamerassa käytössä olleen Sigma 18-50mm objektiivista. Meidän kenttä on melko pieni ja pidemmällä putkella kuvaaminen on toisinaan melko hankalaa. Ajateltiin kokeilla tuota lyhyempää, mutta voi herran jestas mitä shaipaa.. Kameran pikkuruudulta kuvat näyttivät vielä edes osittain mukiin meneviltä, mutta koneelta katsottuna ihan järkyttävää jälkeä. Piirto on ihan luokatonta verrattuna tuohon toiseen Sigmaan. Täytyisi etsiä tätä korvaamaan joku hieman lyhyempi putki, jossa olisi laatu kohdillaan. Suosituksia saa heittää. Onko jollain kokemusta esim. Nikkoreista?

Sitten asiaan..

Tänään posti toi tullessaan LG-bridlen kankikappaleiden kera. Minua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut juuri tämä kuolaimeton, mutta koska se on aika järjettömän hintainen en ole ollut innokas sen tilaamiseen. Saksasta kuitenkin irtopaloina nämä eivät tulleet niin kalliiksi kun jätti remelit ostamatta (niitä kun on kotona omasta takaa). Suomestahan tätä kankiosaa ei edes saa, joten senkin vuoksi tilaus oli tehtävä toisaalta. Pääasiassa suunnittelin tätä Gljálle käyttöön. Testailen tätä jonkin aikaa ja katson onko meidän käyttöön sopiva. Jos ei, luultavasti päädyn myymään tämän sitten pois, sen verran kallis kapistus kuitenkin. Katsotaan sitä sitten kun ehdin testata tämän Glján kanssa. Miellän, että tämä olisi perus hackamorea hieman mukavammin muotoiltu, aavistuksen lyhyempi ja kärrynpyörä mahdollistaa ratsastamisen ilman kankivartta silloin kun siltä tuntuu ja voi vaikka lennosta vaihtaa. 

Ensi testiin pääsi Webe. Minua on jo pidemmän aikaa vaivannut sen suhtautuminen kuolaimeen. Webe tyypilliseen tapaansa hieman jännitti uutta kapistusta alkuun, mutta relasi yllättävän nopeasti. Totuttelu aloitettiin maastakäsin "ratsastamalla" perusjutuin, kuten pysähdykset ja kääntymiset. Ei Webellä suinkaan ensi kertaa kuolaimetonta ollut, mutta kankivarrella kyllä, joten oli hyvä käydä asiat lyhyesti läpi. Kankivarrellista tälle mietin siksi, että toisinaan jarruissa voisi olla toivomisen varaa.

Mona sai testata ensin selästä käsin ja minun silmääni ruuna näytti paljon rennommalta ilman kuolainta. Ei ollut koko aikaa sitä muljuamista ja pään vääntelyä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jatkossakin Webellä olisi hyväksi ratsastaa kuolaimettomalla.

Monan jälkeen kiipesin itsekin selkään kokeilemaan. Olin todella tyytyväinen siihen rentouteen ja ero oli valtava siihen, miltä pojan liikkuminen viimeksi takamuksen alla tuntui.

Monan mielipide LG-bridlestä.. ;)

 

Loppukevennykseksi erään pikkuhiirakon sekoiluja. Oli jollain vähän  pöljäenergiaa. Sellaisia pierupukkeja ja tammavinkuja olekaan ennen tuosta otuksesta lähtenyt. Tämän päivän naurut tarjosi ehdottomasti Kaspar. ;)

Tämän tuolin ylitys oli melkoinen loikka! Aika tykki pikku-mies. Sen ei edes olisi tarvinnut tuota hypätä, se olisi voinut kiertää.. Mutta kun hyppääminen on niin kivaa.. :)

Pieniä hyppelöitä

Eilen jumppasin ja juoksutin Akilleksen maastakäsin. Ensin lämmittelimme noin 10 minuuttia hölkkäravia, sitten työskentelimme hetken pienillä ympyröillä keskittyen siihen, että ruuna kulkee oikein, rentona ja venyttäen eteen-alas. Ympyräharjoitusten jälkeen Akilles sai irtona työskennellä ensin kavaleteilla ravissa ja lopuksi jumppasarjaa laukassa, joihin laitoin jo kunnon välit. Akilles oli innoissaan ja tarmoa täynnä. Oli kivaa katsoa kun se työskenteli niin mielellään annetuissa tehtävissä. 

Tuuli oli jäätävä, joten kävelytyksen ja lyhyiden venytysten jälkeen Akilles pääsi takaisin tarhaan loimitettuna. Niin se syksy vaan taas tuli, enää ei heitetäkään heppaa lyhyen pesun jälkeen tarhaan piehtaroimaan. Kelit on olleet ihan järkyttävät koko alkuviikon, onneksi tänään on ollut jo hieman parempi.  

Sillä välin kun minä laitoin Gljáta kuntoon, Mona juoksutti Weben. Pojassa oli virtaa kuin pienessä pitäjässä. Tässä tarjolla pieni videopätkä ruunan menosta. 

Glján kanssa olin suunnitellut, että hyppäsimme pitkästä aikaa ratsain. Lämmittelimme ensin kavaleteilla ja ympyröillä kevyessä ravissa. Tamma oli kivan tuntuinen, pehmeä ja herkästi reagoiva, joskin hieman väsyneen oloinen. Ajattelin, että kokeilen parit esteet ja jätän siihen jos se tuntuu vielä vähääkään nihkeältä. Lämmittelyissä päivän naurut sai kun yritin hakea vasemman kierroksen kevennystä. Olen viime aikoina yrittänyt kiinnittää huomiota asiaan entistä enemmän. Hitto, miten se voikin olla niin vaikeaa. :D Löytyi se kuitenkin lopuksi. Ideana oli, että en tahdo katsoa kevennystä vain lapojen liikkeestä vaan päästä mukaan takajalan ponnistaessa. Haluan oppia tuntemaan, mitä siellä takamuksen alla tapahtuu. 

Lämmittelyjen jälkeen, pyysin Monaa laittamaan ekan esteen. Toisin sanoen pyöräyttämään kavaletin seuraavalle korkeudelle. Ekan laukassa ylityksen jälkeen tamma kuitenkin piristyi aivan silmissä ja alkoi vähän kiirehtiäkin. Kuten kuvista huomaa, ei näitä taida korkeuden vuoksi esteeksi edes voida kutsua, mutta meille ne on ihan riittäviä.. ;) Pakko myöntää, ettei hyppääminen ole mulle millään tavalla sitä omaa aluetta. En ole eläissäni ollut ainoallakaan estetunnilla, ehkäpä olisi syytä käydä joskus.. Hauskaahan touhu on, mutta olen vain aivan hukassa mitä pitäisi tehdä ja miten ratsastaa ja sen kyllä huomaa. :D Ponnistuspaikat lähti mistä sattuu, yleensä aivan liian läheltä. Vasta viimeisillä hypyillä pääsi vähän kärryille eikä ponnistukset enää lähteneet aivan esteen edestä. Pääasiassa yritin vain olla häiritsemättä Gljáta ja seurata hypyssä mukana, aina siinä onnistumatta. 

 Toi mun esteistunta ja mukaan loikkaaminen.. :'D

Koska ponnistukset lähti useimmiten aivan esteen edestä, alas tulo näytti just tältä.. Gljá-parka yritti parhaansa saadakseen takajalatkin esteen yli. :D

Ei yhtään lähempää voisi enää lähteä ponnistamaan.. 

 Lopuksi höntsäiltiin vähän ilman satulaa pitkästä aikaa. Mun tasapaino tuntuu kehittyneen huimasti, sillä pysyin mukana ravissa aiempaa paljon paremmin! Yes, etenemistä! 

Ensimmäistä kertaa kokeilin myös laukkaa satulatta. Mona naureskeli mun yrityksille pitäen kameraa valmiina, että saa parhaat palat talteen jos tulla pyllähdän sieltä alas. No, enpä tullut.. :D Itseasiasssa laukka oli oikein helppoa ja pehmeää. Jos vaan joku muistaisi istua suorassa, please... 

Hyppääminen oli pitkästä aikaa kyllä superkivaa. Vaikka me ei oikein lajia handlata, niin ainakin meillä oli hauskaa, se on pääasia. Vähän vaihtelua arkeen. Voisi kyllä joskus ottaa tavoitteeksi ottaa estetunnin! Tai pyytää kotiin jonkun kokeneemman jeesaamaan. Saa ilmottautua jos jollain on antaa jotain tämän lajin parissa. ;) 

Kenttätreenejä

Eilen sain Monan pitkästä aikaa seurakseni tallille. Keli oli uskomattoman hieno, ratsastin vielä t-paitasillaan, jota en muista tehneeni ennen syyskuun puolivälissä. Toivottavasti tätä jatkuisi vielä pitkään! :3

Mona ratsasti ensin hetken Webellä, harjoitellen vähän ravisiirymisiä ja ihan vain istuntaa hakien ilman jalustimia. Webe oli tosi jäykkä ja vähän laiskan oloinen oltuaan kesän vähällä käytöllä. Jospa se siitä vetreytyisi taas syksyn mittaa kun pääsee enemmän töihin.

Ratsastin Akilleksella hieman joka askellajissa kun kerrankin oli kuvaaja mukana. Edellisenä päivänä jumpattiin enemmän ja nyt mentiin hieman rennommin lähinnä suoraa uraa. Meillä on menossa jumppakausi, jossa keskityn hevosten notkistamiseen kun kesä meni vain maastoillessa ja kilometrejä kerryttäessä. Yritän keskittyä nyt kovasti oman istunnan hiomiseen. Ongelma on edelleen hartiat, jotka tahtovat kääntyä aivan köyryyn kun keskityn liikaa keskivartalooni. Siitä pitäisi päästä eroon ja olenkin miettinyt jos kävisin apteekista urheilijan teippiä ja teippaisin hartiat muutamaksi kerraksi, jospa siitä olisi apua. Tietenkin myös salitreeneillä ja keppijumpalla saa tuloksia sitten aikanaan. Kyllähän tuota on päässytkin vähän lösähtämään kesän aikana.

Treenit aloitettiin lämmittelyllä maastakäsin. Olen yrittänyt nyt palauttaa itseni kuriin ja nuhteeseen sen suhteen, että myös minun kuuluu lämmitellä. Ei ratsastus ole urheilulajeissa poikkeus vaan olisi enemmän kuin fiksua lämmitellä. Lämmittelyyn kuuluu hartioiden ja rinnan avaus käsiä pyörittelemällä, lonkkien avaus kävelemällä hieman venytellen sekä pikkuisen juoksua, että saa itsensä lämpiämään. 

Löysin koneelta videopätkän Akilleksesta viime marraskuulta. Kamalaa miten jännittynyt se oli! Pitääkin saada videota nykyisestä ja sen jälkeen laittaa ennen & nyt videota näytille. Sen katsottuani tajusin miten paljon olen saavuttanut rentouden suhteen. Ennen poika vaan steppasi ja korisi kun kyytiin nousi, nykyään se vain seisoo rauhassa paikallaan. Ennen se käveli pää aivan taivaissa ja oli pienestäkin virheliikkeestä lähdössä lentoon, nyt se uskaltaa jo venyä eteen eikä ole moksiskaan jos ratsastaja liikahtaa.

Juuri töltissä (ja laukassa) istuntani kyyrymäisyys korostuu eritoten. Ei auta kun tehdä töitä sen parannukseen ja kovasti.. Voi kun olisi mahdollisuus viikkotunteihin, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole. Onneksi Maria ja Mona voi vähän jeesata. :)

Loppukäynnit Monan kanssa.

 Akilleksen jälkeen juoksutettiin vielä Kaspar ja Gljá kentällä. Oltiin juuri hetkeä aiemmin ihasteltu miten kiiltävän valkoinen Gljá on, mutta pienen piehtaroinnin jälkeen saatiin kuvata hieman toisen väristä hevosta:

Gljá parka joutuu olemaan niin paljon ihottumaloimen alla, että sen harvan kerran kun se pääsee ilman sitä piehtaroimaan sydämensä kyllyydestä on se siihen täysin oikeutettu. Voi kun nuo ötökät jo häviäisi.. Meillä polttiaisia on nyt  sietämättömän paljon, iltaisin pihalla on omakin hiusraja aivan tulessa kutinasta. Voin siis samaistua ihottumaisen heppa-raukan oloihin.. Onneksi  se viettää viisaasti aikaansa pimeän pihaton suojissa.

Ollaan taas jatkettu kesätauon jälkeen tempputreenailua. Kesän aikana harjoiteltiin vain parit kerrat, mutta ötököitä oli aina ihan liikaa ja Gljá kävi niin kierroksilla,että tuntui typerältä pyytää siltä yhtään mitään aivotyötä vaativaa. Niinpä keskityimme kesän vain maastoilemaan ja ottamaan rivakoita laukka pätkiä ötököiden karistamiseksi.

Komea väritys, eikö.. Kimosta voikoksi parissa sekunnissa, tadaa.

Sitten vähän jumppasarjaa esteinä. Ponnistukset lähti välillä vaikka mistä ja oli syöksyt esteille näytti vähintäänkin pelottavilta, mutta hauskaa tuntui poneilla olevan. 

Ihme, että Gljá oli vielä tuon syöksyn jälkeen jaloillaan maahan tullessa.. :D

Ilta-auringossa vielä nappailin muutamia laidunnuskuvia ja harjoittelin kameran säätöjä. Webe oli utelias touhuistani ja kulki mukana. Kun pyysin kaunista poseerausta... sain tämän: