Pieniä hyppelöitä

Eilen jumppasin ja juoksutin Akilleksen maastakäsin. Ensin lämmittelimme noin 10 minuuttia hölkkäravia, sitten työskentelimme hetken pienillä ympyröillä keskittyen siihen, että ruuna kulkee oikein, rentona ja venyttäen eteen-alas. Ympyräharjoitusten jälkeen Akilles sai irtona työskennellä ensin kavaleteilla ravissa ja lopuksi jumppasarjaa laukassa, joihin laitoin jo kunnon välit. Akilles oli innoissaan ja tarmoa täynnä. Oli kivaa katsoa kun se työskenteli niin mielellään annetuissa tehtävissä. 

Tuuli oli jäätävä, joten kävelytyksen ja lyhyiden venytysten jälkeen Akilles pääsi takaisin tarhaan loimitettuna. Niin se syksy vaan taas tuli, enää ei heitetäkään heppaa lyhyen pesun jälkeen tarhaan piehtaroimaan. Kelit on olleet ihan järkyttävät koko alkuviikon, onneksi tänään on ollut jo hieman parempi.  

Sillä välin kun minä laitoin Gljáta kuntoon, Mona juoksutti Weben. Pojassa oli virtaa kuin pienessä pitäjässä. Tässä tarjolla pieni videopätkä ruunan menosta. 

Glján kanssa olin suunnitellut, että hyppäsimme pitkästä aikaa ratsain. Lämmittelimme ensin kavaleteilla ja ympyröillä kevyessä ravissa. Tamma oli kivan tuntuinen, pehmeä ja herkästi reagoiva, joskin hieman väsyneen oloinen. Ajattelin, että kokeilen parit esteet ja jätän siihen jos se tuntuu vielä vähääkään nihkeältä. Lämmittelyissä päivän naurut sai kun yritin hakea vasemman kierroksen kevennystä. Olen viime aikoina yrittänyt kiinnittää huomiota asiaan entistä enemmän. Hitto, miten se voikin olla niin vaikeaa. :D Löytyi se kuitenkin lopuksi. Ideana oli, että en tahdo katsoa kevennystä vain lapojen liikkeestä vaan päästä mukaan takajalan ponnistaessa. Haluan oppia tuntemaan, mitä siellä takamuksen alla tapahtuu. 

Lämmittelyjen jälkeen, pyysin Monaa laittamaan ekan esteen. Toisin sanoen pyöräyttämään kavaletin seuraavalle korkeudelle. Ekan laukassa ylityksen jälkeen tamma kuitenkin piristyi aivan silmissä ja alkoi vähän kiirehtiäkin. Kuten kuvista huomaa, ei näitä taida korkeuden vuoksi esteeksi edes voida kutsua, mutta meille ne on ihan riittäviä.. ;) Pakko myöntää, ettei hyppääminen ole mulle millään tavalla sitä omaa aluetta. En ole eläissäni ollut ainoallakaan estetunnilla, ehkäpä olisi syytä käydä joskus.. Hauskaahan touhu on, mutta olen vain aivan hukassa mitä pitäisi tehdä ja miten ratsastaa ja sen kyllä huomaa. :D Ponnistuspaikat lähti mistä sattuu, yleensä aivan liian läheltä. Vasta viimeisillä hypyillä pääsi vähän kärryille eikä ponnistukset enää lähteneet aivan esteen edestä. Pääasiassa yritin vain olla häiritsemättä Gljáta ja seurata hypyssä mukana, aina siinä onnistumatta. 

 Toi mun esteistunta ja mukaan loikkaaminen.. :'D

Koska ponnistukset lähti useimmiten aivan esteen edestä, alas tulo näytti just tältä.. Gljá-parka yritti parhaansa saadakseen takajalatkin esteen yli. :D

Ei yhtään lähempää voisi enää lähteä ponnistamaan.. 

 Lopuksi höntsäiltiin vähän ilman satulaa pitkästä aikaa. Mun tasapaino tuntuu kehittyneen huimasti, sillä pysyin mukana ravissa aiempaa paljon paremmin! Yes, etenemistä! 

Ensimmäistä kertaa kokeilin myös laukkaa satulatta. Mona naureskeli mun yrityksille pitäen kameraa valmiina, että saa parhaat palat talteen jos tulla pyllähdän sieltä alas. No, enpä tullut.. :D Itseasiasssa laukka oli oikein helppoa ja pehmeää. Jos vaan joku muistaisi istua suorassa, please... 

Hyppääminen oli pitkästä aikaa kyllä superkivaa. Vaikka me ei oikein lajia handlata, niin ainakin meillä oli hauskaa, se on pääasia. Vähän vaihtelua arkeen. Voisi kyllä joskus ottaa tavoitteeksi ottaa estetunnin! Tai pyytää kotiin jonkun kokeneemman jeesaamaan. Saa ilmottautua jos jollain on antaa jotain tämän lajin parissa. ;)