Kenttätreenejä

Eilen sain Monan pitkästä aikaa seurakseni tallille. Keli oli uskomattoman hieno, ratsastin vielä t-paitasillaan, jota en muista tehneeni ennen syyskuun puolivälissä. Toivottavasti tätä jatkuisi vielä pitkään! :3

Mona ratsasti ensin hetken Webellä, harjoitellen vähän ravisiirymisiä ja ihan vain istuntaa hakien ilman jalustimia. Webe oli tosi jäykkä ja vähän laiskan oloinen oltuaan kesän vähällä käytöllä. Jospa se siitä vetreytyisi taas syksyn mittaa kun pääsee enemmän töihin.

Ratsastin Akilleksella hieman joka askellajissa kun kerrankin oli kuvaaja mukana. Edellisenä päivänä jumpattiin enemmän ja nyt mentiin hieman rennommin lähinnä suoraa uraa. Meillä on menossa jumppakausi, jossa keskityn hevosten notkistamiseen kun kesä meni vain maastoillessa ja kilometrejä kerryttäessä. Yritän keskittyä nyt kovasti oman istunnan hiomiseen. Ongelma on edelleen hartiat, jotka tahtovat kääntyä aivan köyryyn kun keskityn liikaa keskivartalooni. Siitä pitäisi päästä eroon ja olenkin miettinyt jos kävisin apteekista urheilijan teippiä ja teippaisin hartiat muutamaksi kerraksi, jospa siitä olisi apua. Tietenkin myös salitreeneillä ja keppijumpalla saa tuloksia sitten aikanaan. Kyllähän tuota on päässytkin vähän lösähtämään kesän aikana.

Treenit aloitettiin lämmittelyllä maastakäsin. Olen yrittänyt nyt palauttaa itseni kuriin ja nuhteeseen sen suhteen, että myös minun kuuluu lämmitellä. Ei ratsastus ole urheilulajeissa poikkeus vaan olisi enemmän kuin fiksua lämmitellä. Lämmittelyyn kuuluu hartioiden ja rinnan avaus käsiä pyörittelemällä, lonkkien avaus kävelemällä hieman venytellen sekä pikkuisen juoksua, että saa itsensä lämpiämään. 

Löysin koneelta videopätkän Akilleksesta viime marraskuulta. Kamalaa miten jännittynyt se oli! Pitääkin saada videota nykyisestä ja sen jälkeen laittaa ennen & nyt videota näytille. Sen katsottuani tajusin miten paljon olen saavuttanut rentouden suhteen. Ennen poika vaan steppasi ja korisi kun kyytiin nousi, nykyään se vain seisoo rauhassa paikallaan. Ennen se käveli pää aivan taivaissa ja oli pienestäkin virheliikkeestä lähdössä lentoon, nyt se uskaltaa jo venyä eteen eikä ole moksiskaan jos ratsastaja liikahtaa.

Juuri töltissä (ja laukassa) istuntani kyyrymäisyys korostuu eritoten. Ei auta kun tehdä töitä sen parannukseen ja kovasti.. Voi kun olisi mahdollisuus viikkotunteihin, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole. Onneksi Maria ja Mona voi vähän jeesata. :)

Loppukäynnit Monan kanssa.

 Akilleksen jälkeen juoksutettiin vielä Kaspar ja Gljá kentällä. Oltiin juuri hetkeä aiemmin ihasteltu miten kiiltävän valkoinen Gljá on, mutta pienen piehtaroinnin jälkeen saatiin kuvata hieman toisen väristä hevosta:

Gljá parka joutuu olemaan niin paljon ihottumaloimen alla, että sen harvan kerran kun se pääsee ilman sitä piehtaroimaan sydämensä kyllyydestä on se siihen täysin oikeutettu. Voi kun nuo ötökät jo häviäisi.. Meillä polttiaisia on nyt  sietämättömän paljon, iltaisin pihalla on omakin hiusraja aivan tulessa kutinasta. Voin siis samaistua ihottumaisen heppa-raukan oloihin.. Onneksi  se viettää viisaasti aikaansa pimeän pihaton suojissa.

Ollaan taas jatkettu kesätauon jälkeen tempputreenailua. Kesän aikana harjoiteltiin vain parit kerrat, mutta ötököitä oli aina ihan liikaa ja Gljá kävi niin kierroksilla,että tuntui typerältä pyytää siltä yhtään mitään aivotyötä vaativaa. Niinpä keskityimme kesän vain maastoilemaan ja ottamaan rivakoita laukka pätkiä ötököiden karistamiseksi.

Komea väritys, eikö.. Kimosta voikoksi parissa sekunnissa, tadaa.

Sitten vähän jumppasarjaa esteinä. Ponnistukset lähti välillä vaikka mistä ja oli syöksyt esteille näytti vähintäänkin pelottavilta, mutta hauskaa tuntui poneilla olevan. 

Ihme, että Gljá oli vielä tuon syöksyn jälkeen jaloillaan maahan tullessa.. :D

Ilta-auringossa vielä nappailin muutamia laidunnuskuvia ja harjoittelin kameran säätöjä. Webe oli utelias touhuistani ja kulki mukana. Kun pyysin kaunista poseerausta... sain tämän: