Talvista videota

Videolla muunmuassa espanjalaisen käynnin harjoittelua, juoksemisen riemua ja lajitestauksena arktinen vikellys haalareissa -25c pakkasessa ja aivan ankkajäässä. Ihan ei tuossa viimeksi mainitussa kohdannut odotukset ja todellisuus vaikka oli kyllä ihan hauskaa ja ehkä voisi jatkossa kehittää tätä eteenpäin sitten kun voi pukeutua vähän vähemmän jäykkiin vaatteisiin. 😂 Alkaa selvästi innostuseni voimisteluun rantautua myös hevostelu hetkiin, mutta onpahan vaihtelua tavan työskentelylle. 😏

Pieni ponityttö

Saatiin pieni ponityttö pitkästä aikaa mukaan tallille. Amppa on aivan mielettömän hellyyttävä pikku-neiti. On ilo katsella neitiä heppojen kanssa ja Kaapo hoisikin työnsä neidin ratsuna oikein esimerkillisesti. 

Aksun kanssa treenattiin vähän puomeja ja onnistuttiin ensimmäistä kertaa espanjalaisessa käynnissä selästä käsin. Aiemmin ruuna ei ole tuntunut tuohon valmiilta, sillä se ei ole ymmärtänyt mitä yritän pyytää. Toissapäivänä vahvistettiin apuja maastakäsin ja volá - se toimi selästä hyvin pienin avuin. Oon niin iloinen mun hienosta hevosesta! 

Kuvauskaluston uusin tulokas - GoPro Hero

Maria rakastaa kuvata kaikenlaista videolle ja kännykkä kädessä kuvaaminen on toisinaan ollut aikamoista turaamista. Ennen joulua touhua tarpeeksi seurattuani haaveilin kuumeisesti, että voisin antaa Marialle lahjaksi sellaisen GoPro hero actionkameran. Olisihan moinen ollut aika tyyris ostaa lahjaksi, mutta ennen joulua minua potkaisi melkoinen arpaonni..

Osallistuin Fast Finlandin järjestämään jouluarvontaan, jossa kyseinen kamera oli osa pakettia. Olipa yllätys pudottaa penkiltä kun heiltä tuli muutama päivä myöhemmin viestiä, että arpaonni oli suosinut minua.. :o En ollut uskoa tuuriani enkä ollut malttaa pitää suutani kiinni koko viikkoa jouluaattoon saakka, jolloin Maria sai löytää kameran paketista. Sen jälkeen onkin käyty parit lenkit kameralla kuvaamassa. Ensimmäinen onnistui, mutta oli vähän vauhditon pohjan huonon kunnon vuoksi. Eilen käytiin lenkki, jolla tammani oli hienompi kuin koskaan. Siitä lenkistä jäi mieletön fiilis, mutta arvatkaapa mitä kävi videokuvalle... Saatiin koneelta nähdä kypärän matka maailmalle kun Maria oli mennyt laittamaan kameran VÄÄRINPÄIN kypärään.. Naurettiin tuolle pöljälle videolle niin, että isäkin jo tuli ihmettelemään, että mille me oikein hirnutaan.. 

No tänään oli enemmän tuuria matkassa ja lähdettiin Marian, Ampan, Iitun ja Glján kanssa uudelle GoPro lenkille. :) 

Hyvän mielen maastoilua

En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, millaisen energialatauksen voi antaa tuo keltainen ilmestys taivaalla. Etenkin kun se tekee come backin viikkojen tauon jälkeen. Ah, ihanuutta.. Palatkaamme siis sen energialla ladattuun aamupäivään.. 

Kuka vaihtoi hevoseni mammuttiin...?

Joku on niin kaunis.. <3

Tänään läksin aamulla lyhyehköön aamuvuoroon seitsemästä ysiin. Duunista suoraan tallille. Aamu hämärissä mieli oli vielä melko matala kun mietin hevosten liikutusta sen vähäisenkin lumen kadottua yön aikana. Tarjolla oli märkää metsäpohjaa ja betonista hiekkatietä kuorrutettuna peilijäällä. 

Kävin kuitenkin harmaissa tunnelmissa hakemassa alla olevan kuvan mukaisen möhkäleen lenkkitoverikseni koppuraisesta tarhasta.

Sipaisu harjalla (tavoistaan poiketen kurapossuni oli melkein puhdas), sitten bootseja jalkaan ja eikun menoksi.

Tamma oli erinomaisella tuulella. Se suorastaan huokui hyvää energiaa tartuttaen sen minuunkin. Siihen kun lisätään auringon ihmeellinen voima, oli tämän päivän ratsastus jotain niin parasta! Teknisestihän voi aina mennä paremmin, mutta kyllä se fiilis on se pääasia näissä hommissa. :)

 Kohta on aika aloittaa sen käynnin treenaaminen ratsailta paremmaksi, on alkanut tuntua siltä, että sen aika alkaa olla hollilla ja Gljá siihen valmis. Pala palalta vain, sitä tahtia kun tamma sallii. Ensin vielä takaosaa vahvemmaksi. 

Glján laukka on aina ollut mulle vähän haastavaa, mutta vihdoin tuntuu tapahtuneen jotain edistystä sen suhteen. Itseasiassa kerran joogatunnilla kun ajatukseni tapani mukaan harhailivat pahimman kerran, sain oivalluksen lootusasennossa kököttäessäni kuinka siinä laukassa tulee istua. Seuraavana päivänä sovelsin ajatukseni ratsaille jo vóla! Laukka ei ole koskaan ollut niin helppoa ja mukavaa!

Tänään tapahtui myös ravissa jotain ennen kuulumatonta, etenkin maastoon kuulumatonta. Gljá ryhtyi pellolla venyttämään muotoaan pidemmäksi ja enemmän sinne toivotun eteen-alas liikkeen suuntaan. Enimmikseen nyt tietenkin suhattiin perus nenäpystyssä, niinkuin alapuolella olevan kuvan erittäin ylpiän näköinen akka... Ja noi kädet, mitä ne tuolla tekee? Huoh.

Mutta välillä vähän näinkin, sinnepäin mitä tässä nyt on haettu kohta vasta.. ööh, neljä vuotta? Mutta eihän roomakaan päivässä rakennettu vai miten se meni? Ei ainakaan meidän roomaa, jonka rakentamisessa on mukana kaksi erittäin temperamenttistä omantiensä kulkijaa.. Jotta ihmetellään nyt seuraavat neljävuotta tuota lyhyen hetken ihmettä. Ei kai sitä nyt oikeesti viitti töihinkään ryhtyä,että jotai sais aikaseks. No ei sentään, eiköhän se  siitä ala luistaa. 

Jotta jatketaan harjoituksia, pois tuosta ala puolella olevan kuvan jäykästä ylälinjasta.. 

Hörinöillä kotia päin. Oikein malttoi vielä käynnissäkin venyä.. Hieno tyttö. :)

Viikonlopun aikana toivottavasti hevosesittelyssä Kaspar, palataan siis!

Akilles testaa Cavallon Sportit

Akillekselle on alettu syksyn mittaa miettiä bootsien hankkimista. Mittailun innostamana Maria oli päättänyt kokeilla Akillekselle uudemman kerran sportteja, jotka ovat aiemmin olleet liian pienet. Nyt kaviot olivat kuitenkin sen verran muokkautuneet, että kokeilun tiimoilta sain kännykkääni monta videota, jossa ruuna liikkui todella kivan näköisesti ja hyvin rennosti bootsien kanssa. Olin aiemmin ajatellut, että se vieroksuisi niitä jalassaan, mutta päin vastoin, ruuna liikkui oikein letkeästi. Seuraavana päivänä puimme bootsit uudelleen ja halusin nähdä itsekin livenä mitä Aksu niistä tuumaa. Joku päivä pitää kokeilla nämä ratsailta kun paranen tästä kammottavasti flunssasta ja kun kivusta kiukutellut vasen lapani suostuu taas yhteistyöhön. Vanhuus ei tule varoittamatta.. -_-

Tässä kuvasatoa sport bootsien testailusta. Käyttispopoiksi nämä tuskin ovat jäämässä, mutta välttävät sen aikaa kunnes Aksulle löytyy ne omat. Mielessä on pyörinyt Easybootin glove back countryt, mutta vielä en ole osannut päättää olisivatko ne se meidän juttu. Malliltaan haussa jotain hieman Cavallon bootseja virtaviivaisempaa.

Ps. Tulee kuluneeksi vuosi siitä kun tämä poika lastattiin Ruotsissa rekan kyytiin ja sen matka kohti Suomea alkoi, samaa aikaan kun minä mietin hämmentyneenä miten tästä unelmasta olikaan tulossa totta. Hyvää vuosi päivää me! <3

Vauhtia maastossa

Eilisillasta asti olen kärsinyt mielettömästä päänsärystä ja huonosta olosta. En tiedä, voiko tässä olla syy, mutta paikallisen kuntosalin ilmastointi on rikki ja kärsin siellä treenatessa aina heikotuksesta, joka usein johtaa päänsärkyyn. Kaverini sanoi huomanneensa samaa. Enkä ikinä millään salilla ole haukotellut kesken treenien, mutta tuolla leukoja repii jatkuvasti. Ei kai niin hapettomassa tilassa treenaaminen ole edes fiksua ja uutta ilmastointia voi odottaa vasta syksylle. No, koetetaan jaksaa.. 

Voimia ei huonon olon vuoksi piisannut lähteä ratsastamaan, joten toimin koiran lenkittäjänä sekä valokuvaajana tyttöjen maastoretkellä. Onneksi ulkoilu helpotti vähän oloa. Maria ratsasti Kaspariaan ja Mona oli mukana Webellä. Tässä muutama kuva tämän nelikon menosta. :)

Tahtoisin niin saada kameraani sen kaukokuvauksen sopivan objektiivin. Olen aina luullut, että ne ovat pitkälti yli tuhat euroa, enkä siksi ole edes kuvitellut lähteväni hankkimaan moista. Kuitenkin innostuin yksi päivä tutkimaan asiaa netistä ja ilmeisesti niitä voisi saada jopa alle kahdensadan! Toivottavasti kesään menessä voisin hankkia sellaisen... Lisätään kilometrin pitkän hankintalistan perälle. :)

ps. että mä olen niin onnellinen kun Pörröskä sai uuden kaverin. Nämä ovat aivan rakastuneita toisiinsa.. <3

Tuleva heppatyttö kyläilemässä

Eilen oli aivan ihana keväinen päivä! Toivottavasti talvi ei tee tuloaan enää takaisin, kukapa mokomaa kaipaa näin aurinkoisissa olosuhteissa ja enää olisi hyvin lyhyt matka sulaan pihamaahan.

Kyläilemässä oli jälleen tuleva heppatyttö Amanda, äitinsä Riikan kanssa. Issikat olivat kertakaikkiaan ihastuksissaan pikku ihmisestä ja etenkin Akilles kulki tytön kannoilla jatkuvasti. Kun tarhaa siivotessa yllätti mielipahakin keskenkaiken, Akilles kiiruhti katsomaan, mistä pieni ihmisrukka mielensä pahoitti. Hellyyttävää. :)

Kerro huolesi Akilles-sedälle, lapsi-kulta!

Gljá sai kunnian toimia talutusratsun hommassa. Gljá on jännä tapaus. Vaikka se on melko tulinen, se huomioi ratsastajansa turvallisuuden kaikella sydämellä. Itselläni se aina hidastaa tai pysähtyy jos horjahdan. Samoin se reagoi Amandan kanssa, jos tyttö alkaa heilua tai touhuta omiaan. Luottoheppa näihin hommiin. Toissa talvena tästä hyvänä esimerkkinä oli kun lumikinos petti altamme ja Gljá tömähti hankeen kaulaansa myöten. Se loikkasi allani valtavalta loikalla taaksepäin ja minä lähdin kallistumaan pois satulasta, jolloin tamma hypähti samaan suuntaan kanssani ja poimi minut takaisin kyytiin. Ehkä tästä johtuen en ole koskaan pudonnut Gljalta, koska se ei anna sen tapahtua (kopskops vaan...). ;)

Vain meidän Marian mielestä tarhan siivous voi olla noin hauskaa.. :D 

Hepoilla oli kampaajapäivä kun Riikka innostui näpertämään letitykset harjoihin ja häntiin. Webeä letit pukee hyvin, mutta luonnonlapsi issikat olivat vähän hämmentävä näky letteineen. ;)

Minä ratsastin Gljálla ja Riikka liikutti Weben. Tarkoituksenamme oli kuvata video bootseista vauhdikkaammassa menossa, mutta Marian kuvaus onnistui vähän huonosti kun piti toisella silmällä katsoa Amandan perään, joten videot eivät olleet ihan vision mukaisia. Itse olisi monesti kaivannut havainnollistavia videoita bootsien kanssa ratsastamisesta. Netistä löytyvät parin sekunnin pätkät eivät kerro totuutta. No, ehkä toisen kerran. Ellei sitten käy niin, että jäätiköt ehtivät sulaa pois tältä talvelta, mikä tietenkin on ensimmäisenä toivelistalla. :)

Säädettiin hackamorea yksiä reikiä alemmas, koska tuntui, että se voi ottaa pidättäessä poskiluuhun kiinni. Nyt taas näyttää, että se on aivan liian alhaalla, vaikka tunnusteltiin huolella, että se jäisi yhä paksumman luunosan päälle. Tuntuu, että hackis on vaan vähän turhan iso kapistus pienen hevosen päähän. Pitäisi alkaa päättää, mitä kuolaimetonta mallia haluaisi lähteä kokeilemaan. Ne ovat kuitenkin niin kalliita, että sijoutustaan joutuu vielä pohtimaan. 

Suurin osa kuvista jälleen Monan nappaamia. Kiitos! :)