Talvista videota

Videolla muunmuassa espanjalaisen käynnin harjoittelua, juoksemisen riemua ja lajitestauksena arktinen vikellys haalareissa -25c pakkasessa ja aivan ankkajäässä. Ihan ei tuossa viimeksi mainitussa kohdannut odotukset ja todellisuus vaikka oli kyllä ihan hauskaa ja ehkä voisi jatkossa kehittää tätä eteenpäin sitten kun voi pukeutua vähän vähemmän jäykkiin vaatteisiin. 😂 Alkaa selvästi innostuseni voimisteluun rantautua myös hevostelu hetkiin, mutta onpahan vaihtelua tavan työskentelylle. 😏

Kuvauskaluston uusin tulokas - GoPro Hero

Maria rakastaa kuvata kaikenlaista videolle ja kännykkä kädessä kuvaaminen on toisinaan ollut aikamoista turaamista. Ennen joulua touhua tarpeeksi seurattuani haaveilin kuumeisesti, että voisin antaa Marialle lahjaksi sellaisen GoPro hero actionkameran. Olisihan moinen ollut aika tyyris ostaa lahjaksi, mutta ennen joulua minua potkaisi melkoinen arpaonni..

Osallistuin Fast Finlandin järjestämään jouluarvontaan, jossa kyseinen kamera oli osa pakettia. Olipa yllätys pudottaa penkiltä kun heiltä tuli muutama päivä myöhemmin viestiä, että arpaonni oli suosinut minua.. :o En ollut uskoa tuuriani enkä ollut malttaa pitää suutani kiinni koko viikkoa jouluaattoon saakka, jolloin Maria sai löytää kameran paketista. Sen jälkeen onkin käyty parit lenkit kameralla kuvaamassa. Ensimmäinen onnistui, mutta oli vähän vauhditon pohjan huonon kunnon vuoksi. Eilen käytiin lenkki, jolla tammani oli hienompi kuin koskaan. Siitä lenkistä jäi mieletön fiilis, mutta arvatkaapa mitä kävi videokuvalle... Saatiin koneelta nähdä kypärän matka maailmalle kun Maria oli mennyt laittamaan kameran VÄÄRINPÄIN kypärään.. Naurettiin tuolle pöljälle videolle niin, että isäkin jo tuli ihmettelemään, että mille me oikein hirnutaan.. 

No tänään oli enemmän tuuria matkassa ja lähdettiin Marian, Ampan, Iitun ja Glján kanssa uudelle GoPro lenkille. :) 

Paavo tahtoo veivaa veivaa..

Paavolla on aina tykännyt leikkiä kaikenlaisella pyörittelemällä tavaraa hampaissaan. Tällä kertaa se kiinnostui veivailemaan omaa riimuaan. 

Kuten pikkuoravien selostuksista saa käsityksen, häijy Paavo-setä on tosiaan aikanaan jahdannut pikkuponi parkoja tällä tavalla.. Täytyy kyllä sanoa, että aika taitavasti pyörii riimu, itsellä olis varmaan turpa mustelmilla jos yrittäisi yhtä kiivaaseen tahtiin. :D

Millä teidän hevoset tykkää leikkiä, onko jotain omia erityisiä leikkitapoja tai muita "omituisuuksia"? Saa piristää pikkujouluista toipumisen jälkeistä, ankeaa sunnuntaitani hevosten hauskoilla touhuilla jos tulee jotain erityistä mieleen! ;)

Hyvän mielen maastoilua

En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, millaisen energialatauksen voi antaa tuo keltainen ilmestys taivaalla. Etenkin kun se tekee come backin viikkojen tauon jälkeen. Ah, ihanuutta.. Palatkaamme siis sen energialla ladattuun aamupäivään.. 

Kuka vaihtoi hevoseni mammuttiin...?

Joku on niin kaunis.. <3

Tänään läksin aamulla lyhyehköön aamuvuoroon seitsemästä ysiin. Duunista suoraan tallille. Aamu hämärissä mieli oli vielä melko matala kun mietin hevosten liikutusta sen vähäisenkin lumen kadottua yön aikana. Tarjolla oli märkää metsäpohjaa ja betonista hiekkatietä kuorrutettuna peilijäällä. 

Kävin kuitenkin harmaissa tunnelmissa hakemassa alla olevan kuvan mukaisen möhkäleen lenkkitoverikseni koppuraisesta tarhasta.

Sipaisu harjalla (tavoistaan poiketen kurapossuni oli melkein puhdas), sitten bootseja jalkaan ja eikun menoksi.

Tamma oli erinomaisella tuulella. Se suorastaan huokui hyvää energiaa tartuttaen sen minuunkin. Siihen kun lisätään auringon ihmeellinen voima, oli tämän päivän ratsastus jotain niin parasta! Teknisestihän voi aina mennä paremmin, mutta kyllä se fiilis on se pääasia näissä hommissa. :)

 Kohta on aika aloittaa sen käynnin treenaaminen ratsailta paremmaksi, on alkanut tuntua siltä, että sen aika alkaa olla hollilla ja Gljá siihen valmis. Pala palalta vain, sitä tahtia kun tamma sallii. Ensin vielä takaosaa vahvemmaksi. 

Glján laukka on aina ollut mulle vähän haastavaa, mutta vihdoin tuntuu tapahtuneen jotain edistystä sen suhteen. Itseasiassa kerran joogatunnilla kun ajatukseni tapani mukaan harhailivat pahimman kerran, sain oivalluksen lootusasennossa kököttäessäni kuinka siinä laukassa tulee istua. Seuraavana päivänä sovelsin ajatukseni ratsaille jo vóla! Laukka ei ole koskaan ollut niin helppoa ja mukavaa!

Tänään tapahtui myös ravissa jotain ennen kuulumatonta, etenkin maastoon kuulumatonta. Gljá ryhtyi pellolla venyttämään muotoaan pidemmäksi ja enemmän sinne toivotun eteen-alas liikkeen suuntaan. Enimmikseen nyt tietenkin suhattiin perus nenäpystyssä, niinkuin alapuolella olevan kuvan erittäin ylpiän näköinen akka... Ja noi kädet, mitä ne tuolla tekee? Huoh.

Mutta välillä vähän näinkin, sinnepäin mitä tässä nyt on haettu kohta vasta.. ööh, neljä vuotta? Mutta eihän roomakaan päivässä rakennettu vai miten se meni? Ei ainakaan meidän roomaa, jonka rakentamisessa on mukana kaksi erittäin temperamenttistä omantiensä kulkijaa.. Jotta ihmetellään nyt seuraavat neljävuotta tuota lyhyen hetken ihmettä. Ei kai sitä nyt oikeesti viitti töihinkään ryhtyä,että jotai sais aikaseks. No ei sentään, eiköhän se  siitä ala luistaa. 

Jotta jatketaan harjoituksia, pois tuosta ala puolella olevan kuvan jäykästä ylälinjasta.. 

Hörinöillä kotia päin. Oikein malttoi vielä käynnissäkin venyä.. Hieno tyttö. :)

Viikonlopun aikana toivottavasti hevosesittelyssä Kaspar, palataan siis!

Sadepäivän iloa..

Kesä teki toden teolla tulonsa ja hellettä on piisannut pitkään. Mittarin näyttäessä noin +30 astetta on hevostelut saaneet toisinaan jäädä. Välillä ollaan kuitenkin maastoiltu tai tehty muuten kevyitä hommia. 

Tänään sitten saapui sade ja ukkonen, joka jyrisi useamman tunnin. Välillä tuli järjettömän isoja rakeitakin ja vesipisarat olivat tuulilasiin paiskautuessaan kuin isoja tiskirättejä. Ehdin ennen sadetta viettää Glján kanssa kivan maastatyöskentely hetken ja kävin myös samoja asioita lyhyesti läpi ilman satulaa selästä käsin. Jumppasimme ja hioimme espanjalaista käyntiä.

  

Mona tuli kanssani tallille ja juoksutimme/irtohypytimme Weben ja Akilleksen ukkosen vielä jyrähdellessä taustalla. Sade onneksi ehti vähän hellittää. Kuten usein Monan kanssa, kaikki menee aika hulvattomaksi pöljäilyksi, josta nyt tarjolla kooste videon muodossa.. Anteeksi jo etukäteen (myös puhelinkuvien surkeasta laadusta). :D

Mona ja... öh.. Kirahvi?

Espanjalaista käyntiä (video)

Tässäpä tämä eilen kuvattu video. Eihän se ihan täydellistä ole ja Glján on vaikeaa vielä saada takajalat kunnolla mukaan, mutta suunta on oikea. Jatketaan siis harjoituksia.. :)

Akilles on myös edennyt näissä harjoituksissa, seuraavaksi voisikin kuvata Akilleksen esiintymistä.

Parin päivän kuulumiset

Heppailut on sujuneet super kivasti tällä viikolla! Ratsastin maanantaina ja tiistaina molemmat hevoset. Tiistaina meinasin liikuttaa myös Weben, mutta Mona saapuikin talleilemaan kanssani ja eilen ystäväni Henna kokeili Webeä ensimmäistä kertaa. Kivaa, että poikakin saa vähän enemmän tekemistä ja liikuntaa. :) 

Tänään irtojuoksutettiin nopeasti koko lauma tarhassa. Aamupäivä hujahti Marian mukana vuolukeikalla ja ratsastussuunnitelmat jäivät. Hauskaa hepoilla tuntui olevan. Gljá ja Kaspar ainakin revittelivät ja nujusivat kuin kaksi varsaa. Myös Akilles otti hurjia pyrähdyksiä ja pukkisarjoja, mutta onneksi sen tasapaino on jo huomattavasti parempi, ettei tarvitse pelätä sen rikkovan itseään. :D

Huomenna toivottavasti saadaan ratsastuskuva-matskua pitkästä aikaa. Olen ratsastanut viimeisimmät kerrat Gljáta naruriimulla ja tamma on toiminut todella kivasti kaikissa askellajeissa. Tavoitteena on yhteistyön edistyessä siirtyä kokonaan kuolaimettomaan. Mielessäni on ollut LG-briddle, mutta saa nyt nähdä mihin päädyn. Olen joskus aikoinaan kokeillut hackamorea, mutta ei voida puhua siitä menestystarinana. Eikä Hackamore muutenkaan ole kuolaimettomista vaihtoehdoista paras. Isoimpana syynä toki vuosien takaisen kokeilun epäonnistumiseen, olivat kuskin todella kehnot koulutus- ja ratsastustaidot. Ehkä tällä kertaa onnistumme kun yhteistyömme on huikeasti parempi ja minäkin jo vähän taidokkaampi. Gljálla on ollut koko ajan valtavasti suuongelmia, eikä se edes huoli muuta suuhunsa kuin kielentilallisen mylersin. Olisin todella helpottunut jos voisin jättää mokomat kokonaan pois ja uskon sen täysin mahdolliseksi. Homma toimii jo siinä määrin, että Gljá vastaa istuntaan todella mukavasti ja rentoutuu työskentelemään. Aiemmin siis ongelma on ollut, että kuolaimettomilla kokeillessa tamma on hermostunut niin, että ainoa askellaji on ollut pääpystyssä tölttiä. Lisäksi se on jopa naksutellut suutaan, vaikka siellä ole ollut mitään.. :/ Kuolaimella jatkaessa se rentoutui heti. outoa..  

Pikku kissa on kotiutunut mainiosti ja tehnyt tuttavuutta jo vähän pelottavien koirienkin kanssa. Mutta ainoastaan Jarnon sylistä (varsinainen "isin tyttö" muutenkin..). Muissa tilanteissa sohvan alunen on parempi vaihtoehto. Koirat kyttäävät tulokasta kaiken vapaa-aikansa ja etenkin Onni ei malttaisi edes syödä kun jotain jännää saattaa mennä ohi.

Onnellinen hevonen

Yli kolme vuotta jo yhteiseloa ja silti rakas tammani jaksaa yllättää minut joka päivä. Aiemmin puhuinkin siitä temppukoulutus postauksessani, miten sen koko olemus on muuttunut. Se, joka tietää millainen tämä tamma oli ennen, tietää miksi tämä on minulle iso juttu. :) Juuri yhtenä päivänä puhelin Marialle, miten vuosia haaveilin saavani leikkisän hevosen, jonka kanssa voisin opetella kaikkea hauskaa ja nyt ihmettelen, etten minä hölmö älynnyt, että sellainen on asunut pihassamme viimeiset kolme vuotta. Piti vain hieman houkutella sitä esiin ja havahtua itse älyämään. Hassua, miten ihminen on toisinaan niin sokea. :D 

On vaan niin mielettömän upeaa nähdä, miten se ennen muusta laumasta eristäytynyt hevonen on nyt näin leikkisä ja eloisa. Liekö Kasparista löytynyt ystävä ja sielunkumppani kaivoi tästä tammasta tämän kaiken esiin vai mikä lie. Ennen Kasparin saapumista se leikki todella harvakseltaan, nykyään usein. Voisin väittää, että tämä hevonen on nyt oikeasti onnellinen ja täynnä elämän iloa. Saaden sen ilon tarttumaan meihin kaikkiin muihinkin. :) 

Videopätkä on tämän aamupäivän leikkituokiolta. Videosta kiitos Marialle, joka sattui oikeaan aikaan paikalle!

Puuhailupäivä

Pakkanen oli aamulla tämän talven huippu lukemissaan. Heräsin aamulla kuuden jälkeen ja ennen auringonnousua oli kaunis "sininen hetki". Harmi, etten saanut sitä taltioitua sellaisenaan kameralle. Yllä kuitenkin tunnelmaa sen verran, mitä minun kuvaustaidoilla saa. Pihamaalla asusteleva ylämaankarja sinnitteli kovassa pakkasessa. Onneksi niillä on sitä turkkia, jolla tarkenee. 

Koirien kanssa käytiin pikalenkki minkä tarkeni ja sitten väkertelin aamupäivään asti uutta ulkoasua blogiin. Tässä siis syy sille, jos joku ihmettelee, miksi täällä on toistaiseksi aika sekaisen näköistä ja bannerikin puuttuu.

Pakkanen onneksi hieman lauhtui päiväksi, mutta oli silti melko pureva, joten tyydyttiin puuhailemaan heppojen kanssa kevyesti. Glján kanssa jatkettiin espanjalaisen harjoituksia, josta pieni videopätkä tarjolla tässä:

Videointi oli muuten todella hyödyllistä! Sitä suosittelen kaikille. Oppii näkemään onko omat ajoitukset oikeassa jne. Itse ainakiin huomasin paljon näiltä videopätkiltä hiomisen tarvetta. Ratsailta tempun teko on vielä tasapainon hakemista, mutta kyllä se siitä helpottuu. Tässä videopätkässä ratsailla liike lähenteli enemmänkin kuoputtelua paitsi huonon tasapainon, myös sen vuoksi, että Gljá oli vähän levoton eikä jaksanut keskittyä suorittamaan harjoituksia. Emme treenanneet pitkään vaan tyydyin muutamaan hyvään yritykseen. 

En muuten todellakaan puolla kypärättä ratsastamista, edes selässä käymistä. Selkäännousu oli hetken mielijohde, jota ei ikinä pitäisi tehdä. Typeryyttä...

Tänään oli myös vähän parinvaihtoa juoksutukseen. ;) Ensimmäisenä kentälle pistettiin Akilles ja Webe. Aiemmin tällä kokoonpanolla ei oltu vielä kokeiltukaan ja yhtälö toimi hieman heikosti. Webe ei kauheammin nauti Akilleksen seurasta, joten se oli happamena kokoajan. Puomiharjoitukset on kuitenkin se, mitä tämä kaksikko kaipaa. Oli toisinaan jopa vähän koomisenkin näköistä kun molemmat on sellaisia konkkeleita heikolla tasapainolla ja koordinaatiokyvyllä varustettuna. Että treeniä, treeniä vaan molemmille. Tässä vähän kaksikon touhuista:

Jotta sellasia tyylisuorituksia puomeilta.. :D osas ne sentään välillä mennä ravissakin:

aaapuva, nyt mennee jalat sekasin...

Otettiin vielä muutamat esteet lopuksi. Webelle nämä tietenkin oli niin naurettavan matalia, ettei se oikein vaivautunut olemaan tosissaan. Ja kuten sanottua, se oli muutenkin todella nihkeä alusta asti. 

Tässä muutama freestyle -kuva:

 Otettiin pitkästä aikaa vanha Paavokin kentälle hölköttelemään. Mukaansa se sai Kasparin, joka oli niin vallattomalla tuulella, että välillä mietittiin kauanko Paavo jaksaa moista menoa katsella. Vanhus onneksi oli itsekin hyvin leikkisällä tuulella ja oli leikissä mukana. 

Koko ajan jotain pitää touhuta, mutustelu vuorossa Marian huivi.