Rennolla asenteella tuloksiin?

Tässä pieni katsaus omaan kropparemonttini tilaan, sillä olen riemuissani tuloksista. Kropparemonttini liittyy paitsi omanhyvinvoinnin tavoitteluun, tahdon myöskin olla mahdollisimman kevyt taakka hevosystävilleni. :)

Nykyään tuntuu, että kaikki on pilkun tarkkaa. Laihduttaminenkaan ei onnistu jos ei tiettynä kellon aikana treenaa tai käy lenkillä. Itseasiassa mistään vähemmästä köpöttelystä kuin 60 minuutin korkean sykkeen lenkistä, ole edes mitään hyötyä. Ruuat pitää punnita grammalleen. Syödä sadasta purnukasta ja pussukasta eri ravintolisiä. Tämä on aina minusta kuullostanut liian kurinalaiselta sopiakseen minulle. Ja myöskin turhalta, että miten sitä ihmiset onkaan voineet kuntoilla aikana ennen kaiken maailman palareita ja latareita. huoh. Lannistun ja lakkaan yrittämästä nykymaailman monimutkaisuuden maailmassa. Miksi sitä mitään tekemään kun ei rahkeet riitä tehdä täysillä.

Vuosien lamaannuttavan ahdistuksen jälkeen, aloittelin varoen elämäntaparemonttia noin vuosi sitten. Olen koko ajan ollut rennolla asenteella liikkeellä ja yrittänyt hissukseen opetella syömään oikein. Pohjana olen käyttänyt monelle tuttu GoFatGo -dieettiä, mutta todella soveltaen. En esimerkiksi ole lähtenyt ostamaan kalamaksaöljyä lukuunottamatta mitään lisäravinteita. Pointtina on enemminkin ollut syödä puhtaita, aitoja ruokia. Tällä systeemillä vuoden aikana hiljalleen karisi hieman vajaa kymmenkunta kiloa. 

Syksyllä homma alkoi kuitenkin levitä käsiin. Söin hurjasti karkkia ja ruokavalio muuttui täysin. Elin todella erilaisella ruokavaliolla, kuin mihin olin tottunut kuluneena vuonna. Kun vaa´an viisari uhkaavasti alkoi värähdellä nousu suuntaan ja olo oli todella turvonnut, oli syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja parantaa taas tapansa. Niin sitä kuuliaisesti lähdettin heti vuoden vaihteessa puntille. Takana on 4 viikkoa, 4 kiloa ja senttejä on lähtenyt sieltä täältä vähän, mutta eniten vyötäröltä, josta puuttu kokonaiset 3 senttiä! Vau, se ongelma-alueista pahin!

Painan nyt vähemmän kuin moneen vuoteen! Onpa kevyt olo. Olen todella yllättynyt tuloksista. Ruokavalioni on ollut pääsääntöisesti terveellisyyttä tavoitteleva, mutta olen mennyt täysin mutu-tuntumalla annoskokojen yms. suhteen. Karkkia on mennyt vähän, mutta tummaasuklaata on mennyt pala jos toinenkin melkein päivittäin kahvin kanssa. Ruokavaliosta eivät ole kermat tai juustot jääneet. Vaaleaa höttöleipääkin on silloin tällöin mennyt pala tai kaksi. Pizzakin meni toissa viikonloppuna, joskin täytyy kyllä sanoa, että se maistui kammottavalle. Maku on alkanut muuttua. 
Kai sitä voisi aina yrittää enemmän ja tehdä paremmin, mutta minua ei kärvistely tai luopuminen kiinnosta. Näin on hyvä niin kauan kuin tuloksia tulee ja niitähän näyttää tulevan. :)

Liikunnan olen hoitanut ratsastamalla, koirien sekä hevosten kanssa kävelylenkeillä sekä kuntosalilla. Viikkorytmiin kuuluu myös yksi joogatunti ja pyrin harjoittelemaan ja venyttelemään ainakin vähän päivittäin sieltä saaduin opein. Haluan keventyä ja oppia käyttämään kehoani paremmin, että voisin tulla paremmaksi ratsastajaksi. Toki myös oma hyvinvointi tärkeää. Koska tämä on tärkeä osa kehitykseeni ratsastajana,  kropparemontti tulee myös olemaan iso osa blogia. 

Tässä kuvakollaasi miltä ruokavalioni suunnilleen näyttää. Tätä siis n. 80%, muuten ollaan kuin ellun kanat.. ;) kuvasta puuttuu tosin rakastamani aamupuuro höysteineen. 

Kohta salille treenailemaan. Tänään en tosin ole järin innoissani, mutta yritän saada itselleni jostain energiaa treeniin. Toivottavasti pian saan otettua ensimmäiset projektikuvat etenemisestä. 

Illalla vielä tiedossa postausta tämän päivän heppailuista! :)

Joogailua ja muuta urheilua

Tiistaina meillä oli joogakurssin eka tunti. Mitähän tahansa joogalta odotinkin, sain yllättyä. Monellehan varmasti tulee joogasta ekana mieleen hidastempoinen venyttely ja lattialla makoilu. Niin, sellainen käsitys minullakin on ollut, mutta jooga oli rankkaa. Meidän kurssilajina kevään ajan on astanga, joka on lajina urheilullisempi joogamuoto. Mielenkiinnolla odotan miten treenit tulevat vaikuttamaan kroppaani ja ennen kaikkea ratsastukseen! Tunnin lopun rentoutus harjoitus oli myös hyvin tehokas, taisin jopa nukahtaa.Toivon voivani toteuttaa myös rentoutumisoppeja ratsailla. 

en ollut ihan yhtä uskottava joogi kuin eräs nainen kurssilla. taisi olla elämäntapa yhtä joogaa. 

 

 Syömiset ovat pysyneet jotakuinkin hallinnassa, jos nyt ei lasketa tuollaisia yllä olevan kuvan erehdyksiä. Me oltiin menossa kahville, mutta jonossa edellä oleva napero sai tälläisen ja pitihän meidänkin sitten kun näytti niin hyvältä. haha. Onneksi elämä ei ole niin vakavaa, että viitsisin tästä huono-omatuntoa potea. Tosin, täytyy kyllä myöntää, ettei kaakao ollut lainkaan niin taivaallisen makuista kun mitä siltä odotti kun seisoi nälkäisenä ja vesikielellä kahvilajonossa. Ihminen on niin vietävissä. Ehkä ensi kerran muistan, ettei se ollut niin kannattavaa ja otan vain kahvin. :)

Se aiemmin mainittu aamupuuro, jota ilman ei enää aamut lähde käyntiin. Puuron lisukkeeksi käytän raejuustoa, marjoja, teelusikallisen pilttiä. Joskus, kuten kuvassa, laitan sekaan banaania tai omenaa. Myös puuro tuoreananaksella on aivan mielettömän hyvää!

Eilen oli tarkoitus ratsastaa. Olin jo kentällä Glján kanssa kun huomasin alkuveryttelyjä maastakäsin aloitellessa, että se ontuu hieman oikeaa takajalkaansa. Harmi, sillä tamma oli muutoin pirteä ja esitteli oma aloitteisesti oppimiaan espanjalaisenkäynnin alkeita, vieläpä oikein mahtipontisesti kun joutui hetken seistä. Mokomakin kerjuri, tietää kyllä millä sitä namia heruu. :D Minulla ei tietenkään ollut juuri silloin makupaloja mukana, mutta temppuiltiin hetki ennen tarhaan menoa ja palkkasin sitä runsaasti. Hassua oli, että viimeksi kun harjoittelimme temppua, se oli todella nihkeä tekemään sitä. Nyt se yhtäkkiä aivan itse esitti todella korkeaa etujalan liikettä. Tästä varmaan myöhemmin postausta luvassa. 

Akilleksella en ratsastanut, koska en saanut työkalujen puuttuessa vaihdettua satulaani leveämpää etukaarta. Tajusin, että satulassa on tällä hetkellä kapein kaari ja siksikin istuntani valuu liikaa takakaarelle. Tässä jälleen huomaa, että satulan sopivuutta pitäisi todella tarkastella koko ajan hyvin tarkasti. Minä olin viimeksi todennut Nurmijärvellä ollessamme satulan istuvan hyvin, enkä huomioinut, että Akilles on kotiin tultuaan pyöristynyt aika tavalla.

Niinpä lähdimme jalkaisin Marian ja Kasparin mukaan maastoon. Huvitti kun seisoimme pellolla ja neuvoessani Mariaa Kasparin kanssa, Akilles ryhtyi rapsuttelemaan mun kaulaa ja hörisi välillä valtavasti. Se niin rakastaa kävelylenkkejä ja hengailua hyvässä porukassa. Ennen kaikkea se ilahduttaakin jatkuvasti, miten paljon suhteemme on kehittynyt. Enää en tunnu olevan sille se ikävä ihmistyyppi, vaan se viettää mielellään aikaa kanssani. Nurmijärvellä se usein lähti tarhasta hakiessa karkuun, juoksuttaessa siihen ei saanut mitään kontaktia (kaahasi karkuun ja ylireagoi joka liikkeeseen). Aina kun olin sen lähellä, se seisoi pää ylhäällä ja todella jännittyneenä. Kuten alla olevasta videosta näkyy, nykyään se  on aika tavalla tälläinen kun tullaan tarhalle. <3

 

Eilen oli tietenkin myös salipäivä. Treeni luisti ja ylpeänä itsestäni sain punnerrukset vedettyä jo aika hyvin. Omaohjelmani mukaan teen punnerruksia 2xmax. Aiemmin tämä maksimi määrä taisi olla jotain 3 luokkaa, nyt vedin jollain ihme voimilla ja asenteella 2x10! Siitä se lähtee. Onneksi tänään on salivapaa päivä. Eiliset treenit imivät kaikki mehut. Tänään saa ottaa rennosti ja tehdä kevyesti mitä tykkää. Eli kävellä koirien kanssa ja mennä ratsastamaan Akilleksen, jos saan etukaaren vaihdettua.

Vihdoin uusi Lumiakin saapui,jatkossa siis toivottavasti enimmikseen hieman laadukkaampia tilanne kuvia elämästä. Aina kun ei jaksa tai voi raahata järkkäriä mukana.