Hyvää joulua!

Hei kaikille ja ihanat joulun toivotukset meidän poppoolta! 

Tälläisin joulukortein mentiin tänä vuonna. Blogiin olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa ja asiaa, mutta aikaa ei ole nyt riittänyt kaikkeen ja kiire on tukahduttanut inspiraatiota. Esimerkiksi yläpuolella olevan kuvan loppu sadon täytyy ehdottomasti päästä blogiin! Vaikka en itse kuvauksissa mukana ollutkaan, olihan mun murut kuitenkin edustamassa ja avustamassa Mariaa sekä Monaa toteuttamaan kuvaukset. ;)

Gljásta on nykyään tainnut tulla enemmän meidän Marian opetusmestari ja lellikki. Nautiskelen Glján kanssa toisinaan maastoilusta ja otan oppia vastaan kentällä, mutta luovutan hienon tammani kaikella ilolla Marian harrastuskaveriksi. Kukapa olisi uskonut vielä vaikka kaksi vuotta sitten, että Maria sen selkään suostuisi muuta kuin minun pakottamana, mutta katsokaapa tuon kaksikon menoa nyt! 

A lonely dark rider is looking for Christmas..

Toi valkee tamma on vaan niin timanttia... ei ole sanoja kertomaan.. <3

Treenit Akilleksen kanssa ovat alkaneet tuottaa myöskin toivottua tulosta kun ollaan aloitettu ihan alusta ja puhtaalta pöydältä pian kahden vuoden kävelyretkien jälkeen. Kuvitelkaa, kahden vuoden!! Jestas sentään, miten tämä aika vaan menee.. Olen varmaan kaksi vuotta jauhanut blogissa, että "tässä taas hiljakseen aloitellaan".. hehe.. No, ei kai sitä kukaan sitten sano kauanko siihen hiljalleen aloitteluun saa mennä ja mitä se hiljalleen aloittelu sitten pitää sisällään. :D

No joka tapauksessa, ollaan edetty hyvin rauhallisesti sekä täsmällisesti ja maltti todellakin on ollut valttia. Kaiken epämääräisen sähläämisen sijaan ollaan edetty ihan eri tavalla kun treeneissä on ollut selkeä punainen lanka. Voisikin tehdä videota meidän treeneistä joku päivä. 

Huomatkaa Aksun uusi, komea barokki hackamore. <3

Mutta nyt pidemmittä puheitta joulun viettoon ennen kuin lähden yövuoroon tänään. Ihanaa joulua kaikille sinne ruudun toiselle puolelle, nauttikaa ja rentoutukaa! Saa jättää terkkuja jos joku vielä tänne eksyy kaiken hiljaiselon jälkeen.. ;)

Tontun ylisöpö poni... <3

PS. Turpaterapeutteja voi seurata facebookissa! :) 

Metsäretkeilyä ja syksyinen kuvatulva

Ollaan tultu jo syksyyn ja oikeastaan enää voi vain sanoa, että olen siitä iloinen. Kun kesän kiireet on helpottaneet, ollaan ehditty porukalla tallille jo jokusen kerran. Ollaan lenkkeilty, ratsastettu ja ihan vain vietetty aikaa yhdessä. Voiko ihminen elämäänsä enempää toivoa. <3 

Ainoastaan blogin ulkoasu viipyilee vielä hetken kesässä, sillä en ole saanut inspistä sen päivittämiseen syksyisempään versioon. 

Mieltä varjostaa vain häämöttävä loppu. Tänään tallilla rapsuttelin meidän vanhaa miestä ja tulipa siinä muutama kyynelkin vieräytettyä. Pian se on joukostamme poissa - Paavo lasketaan ikivihreille tämän kuun lopussa. Tuntuu oudolta ja haikealta. Mutta kaikille tarinoille tulee joskus loppu, se täytyy vain hyväksyä osana elämää. Mutta onneksi kuun loppuun on vielä hetki aikaa, nautitaan siihen saakka. 

No, mieltä piristävempiin aiheisiin nyt ja työnnetään ahdistus hetkeksi syrjään. Mona on löytänyt Akilleksesta uuden poikaystävän ja tämä kaksikko on herttainen yhdistelmä. Lainaan miestäni mielelläni Monalle, tulen aina hyvälle tuulelle kun näen tämän kaksikon yhdessä. 

Jotain muutosta on tapahtunut meissä kaikissa. Me ollaan kasvettu ja rauhoituttu, löydetty luottamusta ja levollisuutta. Vuosia sitten me paineltiin Monan kanssa hurjaa kyytiä pitkin metsäteitä vaikka meitä pelottikin. Hevoset kävi kierroksilla eikä hetkeäkään seisty paikallaan. Minä en uskaltanut edes antaa tammalleni ohjaa, ettei se lähtenyt ampumaan alta. Lopulta tämä johti siihen, ettei harrastus tuntunut kivalta vaan pelottavalta ja pakolta.

Nykyään me voidaan seistä ihailemassa maisemia ja kaikilla on paljon mukavampaa. On ihanaa nauttia harrastuksestaan ilman stressiä tai suorituspaineita. 

Vihdoinkin olen taas tullut siihen tilanteeseen elämässä, että olen ehtinyt aloitella uudelleen ja haluan alkaa panostaa enemmän hevosten kanssa oloon ja tekemiseen. Kausi, jolloin asia oli hieman toissijainen kesti kauan, mutta se ei mennyt hukkaan sillä uskon, että tämän tauon aikana tapahtui se muutos, joka poisti stressin. Sai aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. 

Hommat on menneet oman harrastuksen suhteen niin uusiksi, että toisinaan tunnen itseni aivan turistiksi. Tältä näytti meidän viimeviikon turisti "työhyvinvointipäivä".. Noi ilmeet ja eleet on just niitä, mitä näki kun vielä vedin retkiä islanninhevostallilta. On kyllä ihan hauskaa olla oman elämänsä turisti vaikka loppuiän. Aina voi kokea uudelleen sen uutuudenviehätyksen eikä ainakaan tule tylsää. ;)

Ah, aina nää mun kuvatulva -postaukset. :D

Mutta en malta jättää seuraavalle. Syksy on niin kaunis ja nää kuvat on poltellu koneella siitä asti kun ne viimeviikolla kuvattiin. 

PS. Turpaterapeutit löytyy facebookista (>klik<), jospa jaksaisin sitä päivittää enemmän kuin blogin instagramia, johon en ole koskenut sen perustamisen jälkeen vaikka ajattelin, että sinne olis kiva laittaa satunnaisesti kuvia, joita en aio käyttää postauksiin. Ahdistun näistä kaikenmaailman mediasivustoista vaikka itse tykkään niitä seurailla ja etenkin löydän blogeihin aina katsomaan uudet päivitykset niiden facebook-sivujen kautta.

Kukkaistytöt mekoissaan - kesäisiä kuvauksia

Viime viikolla Riikan kanssa kuvattiin jo kauan haaveiltuja mekkokuvia hevosten kanssa. Minä, Amanda, Gljá ja Akilles toimittiin malleina, Riikka hääräsi paarmojen syötävänä kameran takana. Kuvaushetki oli erittäin piinallinen ötököiden vuoksi, mutta saatiin me jotain aikaiseksi. Kiitos hevoset ja ihana Amanda kun jaksoitte olla mukana paarma-armeijasta huolimatta.. ♥

Alinta kuvaa lukuunottamatta kuvat on ottanut Riikka - jälkikäsittely lightroomilla omaa käsialaa.

Ihana herrasmies Akilles hoivasi kuvauksissa väsynyttä Amppaa rapsuttamalla. <3