Torstaitreenit Aksun kanssa

Homppupomppu-hyppypyppy-koikkaloikkanen... Akilleksen selässä ei voi olla nauramatta. Yhdessä ollaan sellainen koheltaja pari, että ei pahemmasta väliä. Hauskaa kuitenkin oli ja hetken hakemisen jälkeen alkoi jo vähän sujuakin.
Akilles ylitti puomit sellaisin loikin, että en meinannut ensi alkuun kestää matkassa millään. Piti todenteolla saada keskikropan lihakset töihin, etten lentänyt takakaaren yli matkasta.. :D Käsien kanssa oli erityisen isoja ongelmia siinä menossa, enimmikseen yritinkin antaa  vain Aksulle reilusti tilaa, etten nykäisisi yhtään. Lopuksi kuitenkin ylitettiin muutamat puomit ihan tuntumallakin. 

Nyt on taas lähdettävä töihin, ei ennätä enempää kirjoitella, mutta ylhäällä tiivistettynä treenin sisältö.

  

Torstaitreenit Gljan kanssa

Kuvia tuli torstailta niin valtava määrä, että molemmat hevoset saavat omat postauksensa. Glján kuvista kiitos Riikalle! Kivaa, että suostuit tulla kuvaamaan vaikka aikataulukin oli aika tiukka. :)

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, valkea tammani oli keskiviikkona täysin yhteistyö haluton. Olin todella huolissani, sillä se ei vaikuttanut millään tavalla kipeältä, mutta ei myöskään omalta itseltään. Sama jatkui torstaina. Tamma painoi kädelle niin vietävästi ja minä olin aivan neuvoton. Lopulta pysähdyimme neuvottelemaan. Silittelin tammaa suunnitelma B:tä miettien. 

 "No mikä on..?"

"No ku ei kiinnosta mitkää kouluväännöt..pyh..."

Selvä. Ei sitten. Lopulta lyhyen palaverin jälkeen nousin alas ja viimeisenä oljenkortena laitoin pitkille sivuille yhdet kavaletit ja lyhyelle sivulle sarjan puomeja. Nousin takaisin kyytiin, hain itseni kevyeen istuntaan ja siirryttiin ravailemaan tehtävää läpi. Tamman olemus kirkastui silmissä. Riikkakin sanoi, että alkoi kuvaaminenkin olla mieluisampaa kun hevonen ei enää näyttänyt niin happamelta ja alkoi olla jotain meininkiä. 

 mitähä mä väännän.. missä pehmeä sisäkäsi, missä...?

 Könö..

 Aluksi pikkupomput taas jänskätti kuskia, kuten aina tauon jälkeen. Siis oikeesti, onhan noi ihan naurettavan snadeja, mutta kun.. no, en ole esteratsastaja. Onneksi kimo tamma hoiti hommansa tyylikkäästi ja kuskikin sai varmuutta. Lopuksi saatiin parit oikein kivat hypyt Riikan neuvoilla ja jäi aika innostuneet fiilikset. Kunhan kenttä taas sulaa kevään myötä, tulee kuuri pikkupomppuja paljon enemmän ja Riikka lupasi tulla vahtimaan, että touhu suoritettaisiin edes vähän sinnepäin oikein.

Kun hypyt oli hypitty, oli aika antaa pikku tallitytön mennä loppukäynnit. Gljá, jonka mielestä käy aika pahasti ylpeydelle toimia lastenratsuna, suhtautui tällä kertaa touhuun hyvin lempeästi saatuaan ensin revitellä kunnolla. 

Juoksutusta ja pikkupomppuja

Tauolta taas vähän materiaalia jakamaan. On ollut aika kiire duunin kanssa eikä ole tallille ollut kuvaajaakaan mukana.Keskiviikkona ennen töitä kuitenkin viimein ennätin käydä koirien kanssa pitkän lenkin ja testailla uutta Sigmaani (70-200 / 2.8). Aika rakkautta vain kunhan oppii hallitsemaan paremmin. Ei kaduta ainakaan vielä, mut katsotaan toki sit uudellleen kun saan eilisen kuvat koneelle kun sigma oli varsinaisissa tositoimissa.. :D

Tässä kuitenkin muutama Sigmalla otettu testiotos keskiviikolta. Tallille en sitä vielä silloin ottanut mukaan, sillä odottelin postista filtteriä linssin nokalle suojaksi. En tahdo ottaa noin kalliin mötikän kanssa mitään riskejä.. 

Sitten keskiviikon tallipäivään kera megajätti kuvasadon!

Kerrankin sattui niin, että ehdin vähän nauttia auringosta. Viimeiset kerrat  kun oli mennyt tuijotellessa houkuttelevaa auringonpaistetta duunipaikan ikkunoista ja kadehdittua siellä olostaan nauttivia ihmisiä. Ei auta itku markkinoilla, sellaista tämä ihmiselo on... 

Auringossa päiväunista nautti myös valkea prinsessani pikku-Prinssini vahtinaan. Gljá oli niin tyytyväisen oloinen eloonsa sillä hetkellä, että en ollut raaskia herättää sitä töihin. Se nousi kuitenkin itse kun ryhdyimme Aksun kanssa leikkimään jalan nostoa. Gljáhan ei tästä leikistä tahtonut jäädä paitsi ja ponkaisi ylös pikavauhtia namupalojen toivossa. 

Otin Glján ratsastettavaksi suunnitelmissani hieman jumppailla kentällä. Aluksi temppuilimme hyvän tuulisena ja käveltiin espanjalaista vieretysten. Tunnelma oli erittäin iloinen ja meillä oli hauskaa, mutta selkään noustua tapahtui jotain radikaalia muutosta ja hyvin pian kävi ilmi, että tästä ratsastus kerrasta ei tulisi mitään... Gljá painoi kädelle niin vietävästi, että sormiini sattui. Olin todella hämmentynyt, sillä tätä ei ole tapahtunut aika päiviin. Menin kuitenkin hetken yrittäen saada tammaa hieman pois kädeltä, mutta lopulta nousin todella turhautuneena alas välttääkseni hermojeni kiehumisen. Onneksi ongelmaan löytyi seuraavana päivänä ratkaisu, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. :)

Kuvia ratsastukselta ei ole. Odotin Mariaa kuvaamaan, mutta eipä näkynyt sisko-tyttöä. Möyhemmin löysinkin mokoman ryökäleen päikkäreiltä kun menin käymään sisällä hakeakseni Marian juoksuttamaan muita hevosia kanssani. :D

Tälläinen kolmen kopla otettettiin Riikan kanssa juoksutettavaksi. Lisään nyt vain kuvasadon, sillä  on pakko kiiruhtaa  koirien kanssa lenkille ja lähteä sitten jälleen töihin. 

Prinssi Pörheä 

Ihme rollkur... 

 Luonnontölttäri

Voi jestas tuota asentoa... 

Voihan ne puomit tietysti töltissäkin ylittää.. :D 

 Meidän pikku pantteri :D

Jospa illalla ehdin tehdä eilisen postauksen, niin palataan sitten asiaan. Moro ja hauskaa perjantai päivää kaikille!! :)