Jälleen testissä Cavallon sport -bootsit

Cavallon sport -bootsit pääsivät tällä kertaa tositoimiin, kun yönaikana pihamaat olivat muuttuneet luistinradaksi. Koska Kasparin bootsit eivät mene Akillekselle, testiponiksi pääsi jälleen Gljá. Näihin on asennettu neljähokkia per bootsi ja hyvin ajoivat asiansa! Joskin moitteita täytyy edelleen antaa siitä, että pirun hitaat nämä on pukea. Toisaalta, jos nämä pukisi useammin kuin kaksi kertaa vuodessa, voisi ehkä oppia pukemaan ne nopeammin? Liekkö vikaa siis käyttäjässäkin. :D Annetaan se kuitenkin anteeksi, koska muuten nämä palvelivat moitteetta! Ainut mistä en pidä tässä bootsimallissa on materiaalin jäykkyys. Tällä kertaa siitä ei ainakaan aiheutunut haittaa kuten hiertymiä, joista moni on puhunut ongelmana. Menimme kuitenkin pidemmän treenin ja kaikissa askellajeissa. Vauhtiakin neidillä piisasi, mutta tossut toimivat huomaamattomasti tehtävässään.

Koska olen humputellut viime ajat enimmikseen satulatta, tänään se alkuun ahdisti. Tuntui, ettei mikään toimi ja avut ei mene läpi,mutta hetken ravailin ilman jalustimia ja korjailin istuntaani niin johan alkoi toimia. 

Bootsit pitivät erinomaisesti kaikessa vauhdissa ja joka askellajissa. 

Sain myös monta "vau" -fiilistä tänään. Gljá on kehittynyt hurjasti ja se liikkuu paremmin ja irtonaisemmin kuin koskaan aiemmin. Kuolaimettomuus on tehnyt ihmeitä meidän yhteistyölle! Lisäksi se on niin positiivinen, että joka kerta ratsastus on aina vain hauskempaa. 

Tänään tuli ensimmäinen askel espanjalaista selästä! Siitä se lähtee kehittymään, mutta annetaan sen tapahtua kaikessa rauhassa. Liikekin on kasvanut ja kehittynyt huomattavasti. Tämä on tehnyt valtavan hyvää Gljálle, kuten tarkoituksena olikin kun tätä lähdettiin opettelemaan. Sen nykyinen vetreys on varmasti paljon myös tämän jumpan ansiota. :)

Hyväksi todettu bootsit ainakin tällä kokemuksella. Ei enää mitkään kömpelöt töppöset minun silmissäni, vaan ihan asiansa ajava vaihtoehto rautakengälle!

Kuluneen viikon kuulumisia

Niin se viikko vaan ennätti jo perjantaihin. Gljá sai toimia tiistaina Marian ratsuna "aikuisten alkeis" -ryhmässä. Mariahan siis itse on sitä mieltä, että opettelee yhä alkeita ja tähän mennessä ratsastaminen on enemmänkin ollut menossa mukana pysymistä. Ensin Maria saikin luopua jalustimista vinouden korjaamiseksi ja lopulta sai sitten raviin ne takaisin. Ilman jalustimia ratsastus avasi sen verran mukavasti paikkoja, että vinoudet taisivat helpottaa loppu tunniksi. Olen ylpeä tammastani, joka toimittaa nykyään hienosti opetushevosen virkaa. Kesällä se meni jopa 8-vuotiaalla tytöllä ja hienosti menikin! Olen iloinen, että muutkin pääsevät tutustumaan siihen selästä käsin ja lähikosketuksiin oman opetusmestarini kanssa. Tämäkään ei ole aina ollut itsestään selvää, kun mamma on ollut aika herkkis. :)

Tiistai on myös usein Mona -päivä. ;) Tallityttömme pääsi liikuttamaan Wempan hömpötellen ilman satulaa. Päivä oli ikävä ja sateinen, mikä näkyi hevosten happamuutena. Ihme diivoja, ei olisi lenkkeily voinut vähempää kiinnostaa kurjassa räntäsateessa. Gljá piristyi vasta kun pääsi ravailun makuun, mutta Webe säilytti ilmeen mutrullaan koko päivän.

"Voi jesus.. mitä toi touhuu tuolla selässä, että hävettää", tuumaa Webe. :)

Itse olen lähinnä treenannut Glján kanssa vähän temppuja ja tasapainoa ilman satulaa. Nyt pari päivää lomaa neidille, sillä se on ollut todella mieletön koko viikon! Jalan nostokin on alkanut jalostua liikkeeksi, eli espanjalaiseksi käynniksi, pikku hiljaa. Niiaus/kumarrus toimii jo aika kivasti pienestä kosketuksesta, seuraavaksi alan pyytää polvistumista. Lisäksi otettiin ensi kosketus makuulla oloon kun tartuin tilaisuuteen Glján ollessa piehtaroimassa. Ympärillä pyöriminen vapaana toimii nyt myös ravissa enimmän aikaa, joskus voi vähän ympyrän mitta venyä. Palataan näihin omassa postauksessaan ensi viikon puolella. Temppuilu on vaan niin kivaa ja opettavaista! :) 

Tänään tallilla oli jälleen koko kolmen kopla paikalla. Meno Marian ja Monan kanssa on tunnetusti vähän levotonta käkättämistä. Paskaa läppää, jos voisi sanoa.. Minä kuitenkin onnistuin ratsastamaan Akilleksen jota kuinkin järkevästi yleisestä lapsettamisesta huolimatta. :D

Ai että, kertakaikkiaan mielettömän upeaa könöratsastusta... :D 
Aksun ravi on nii hitokseen haastavaa olla kun se koikkelehtii kuin joku känninen kameli. No, edistytty ollaan kuitenkin, eihän sitä roomaakaan päivässä rakennettu. 

Kentän pohja alkaa olla turhan liukas ja muhkurainen muihin askellajeihin kuin käyntiin, uralla nyt ehkä voi vielä vähän ravaillakin. Totesin tämän viimeistään sitten kun loppukäynnit taluttelin maasta käsin ja omat jalat lipeilivät miten sattuu. Olin miettinyt bootsien tilaamista vasta kesäksi, mutta luultavasti niiden tarve tulee juuri nyt. Eikun sopivaa mallia metsästämään. En tahtoisi nyt jättää Aksua yhtään keveämmälle liikunnalle kun on saatu jo vähän kuntoa kohotettua.

Asiasta toiseen.. Olenkohan koskaan muistanut esitellä meidän hevoslaumanvartija koiraa, Iitua? Iitu on sekamix länsisiperianlaikaa ja kultsua. Se asustelee ympärivuoden ulkona hevoslauman vieressä ja onkin tullut osaksi laumaa. Omasta mielestään lauman "herra", mutta hepat naureskelee partoihinsa ku mokoma hurtta yrittää komennella. Iitua yritettiin alunperin sisälle asustamaan, mutta neiti murtautui jatkuvasti ulos ovista ja jos ne lukittiin, se raapi ne piloille. Vaihtoehdot kävivät vähiin ja Maria lähti kokeilemaan Iitua pihakoiraksi. Hyvin viihtyy, eikä yli 30 asteen pakkasetkaan saa neitiä viihtymään sisällä. 

Iitukin riehaantui meidän käkätys pöllöily päivästä.. ;)

 Komia vanhus.

Smile! It´s Friday! 
Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Perjantain kuvista kiitos Monalle!

Köpöttelyä satulatta sekä ensitestissä bootsit

Eilen päätettiin sovittaa Gljálle Kasparin Cavallon sport -bootseja, jotka sopivat vasta vuoltuun kavioon ihan hyvin (jos kengättömyytemme kiinnostaa enemmän, lue aiheesta aiemmin kirjoittamani postaus"Ajatuksia kengättömyydestä"). Epäilyksenä on siis ollut, että ne voivat olla hiukan pienet Gljálle. Minulle bootsien pukeminen on vielä melko vierasta, joten tyydyin enimmikseen katsomaan kun Maria puki ja yritin oppia tekniikan. Yhtä bootsia yritin laittaa, mutta säärystin ei asettunut ja se kieltäytyi menemästä. No, oppia ikä kaikki. 
Pakko sanoa, että kyllä niiden laitto vähän aikaa vie, mutta toisaalta ei niin kiirekään saa olla. Minä ainakin haluan touhuta tallilla kaikessa rauhassa, ilman kiirettä minnekään. Tallilla käytetyn ajan kokonaisuudessa, ei yksien bootsien pukeminen tunnu. :D Kaikkeen kuitenkin oppii, eikä näiden pukeminen ole onneksi joka päivä tarpeen. Ilman pärjää jo todella pitkälle, kun vähän vaan valikoi, missä ja miten ratsastaa. Hyvä jotkin tälläiset on kuitenkin olla varalta. En vaan ole vielä varma, mikä se meidän malli tulee olemaan.

Tämän näköiset töppöset säärystimineen. :)

Itse ratsastuksessa nämä tuntuivat toimivan ihan hyvin. Gljá käveli varmasti, isoin ja letkein askelin. Ei tosiaan tällä erää testattu sen enempää kuin käynnissä, sillä köpöttelin pitkästä aikaa ilman satulaa ja piti vähän omaa tasapainoa hakea. Gljálla on pieneksi hevoseksi sen verran isot liikkeet, ettei niissä vaan istuta kuin nojatuolimatkalla. Taitaakin tulla kuuri ilman jalustimia ja satulaa ratsastamista. ;)

Pitää postata tarkempia käyttäjä kokemuksia bootseista, kun joku päivä ratsastan niillä pidempää ja muissa askellajeissa. 

Useimmiten aloitan aina maastakäsintyöskentelyllä. Ainakin sen verran, että näen, miltä heppa sinä päivänä vaikuttaa. Yleensä tulee myös jumpattua väistöillä jne.. siinä samalla hoituu omankin kropan lämmittely. Nykyään sivuutan sen liian helposti, mutta parhaimpina jaksoina tunnollisesti lämmittelin kaikki omatkin lihakset. Kysymys kuuluukin, miksi sitä aina luistaa tälläisistä jutuista jossain vaiheessa..? 
Nyt täytyykin ryhdistäytyä taas siinä asiassa. :) Turhahan se on olettaa, että ratsastus kummoisesti sujuu, jos ihan kylmänä pökkelönä selkään kapuaa.

Neiti yli-innokas tulkitsee nykyään vähän liian innokkaasti kaiken espanjalaisen käskyksi. Tässä kohtaa olin vaan täysin piittamatta neidin hienosta esityksestä ja jatkoin pyytämistä eteenpäin. Lopulta kun se reagoi pyyntöön, ilme oli kertakaikkiaan hapan. :D

Gljálla on ollut tapana silloin kun se joutuu seistä, kääntyä minua kohden ja odottaa rapsutuksia. Tätä ei tietenkään tapahdu maastossa, on liian kiireinen jutustelemaan ratsastajansa kanssa. ;) Mutta  kentällä se on aika hellyyttävää. 

Ja lopuksi ihan luvan kanssa vähän temppuilua. Oikea lapakin on alkanut vetreytyä myös ratsailla ollessa.  

Pakkanen oli vaihteeksi noussut. Toivottavasti se hieman laskisi, jotta pääsisin Akilleksen kanssa maastoon. Eilen oltiin poikien reissulla, mukana oli Maria Kasparilla ja Mona Webellä. Tällä kertaa minä en ollut se, jonka ratsu tepasteli tulisilla hiilillä. Yleensä laiskahko Kaspar sai Akilleksen läsnäolosta jotain kytkyjä ja tanssahteli välillä hyvin levottomasti. Akilles onnekseni oli todella mallikelpoinen herrasmies koko reissun ja saatoin antaa sen kävellä täysin pitkin ohjin. Kun ekoina maastokertoina Nurmijärvellä Akilles meinasi ruveta hyppimään kun yritti pidättää, nyt se pysähtyi vaan kevyesti viheltämällä. Hyvin tuli opetettua tämä apu kun turvallisuudesta on kyse. ;)