Star wheel -test osa 2 ja pyöräilykauden avaus

Minua piinanneet taudit alkaa olla selätetty. Onkin aika palata ruotuun ja pistää taas kroppaa töihin, joten polkaisinkin tänään pyöräilykauden avatuksi ja poljin tallille 15 kilometriä. Seuraavaksi pitäisi liikuttaa hevoset ja lähteä sitten polkemaan takaisin kotiin. Pyöräilyä tulee tapahtumaan nyt viikottain useamman kerran, sillä olen autoton toistaiseksi. Jos mielin päästä tallille, nopein keino on pyöräillä (matka taittui noin tunnissa). 

 

Olen ylpeä pyöräily suorituksestani. Olen moista matkaa pyöräillyt viimeksi ylä-asteella, eli 2000-luvun alkupuolella. Matka tähän suuntaan on pitkälti loivaa ylämäkeä, mutta jaksoin puskea eteenpäin vain kahdella pikku juomatauolla. Pidin sport trackria puhelimessa päällä ja iloitsin kulutetusta 600kalorista! Saipa nauttia pastaa hyvällä omalla tunnolla. :)

Nyt palatkaamme kuitenkin varsinaiseen asiaan. Viime perjantaina kokeilin Gljálla jälleen star wheeliä ja parannusta edelliseen oli huikeasti! Löysimme ensimmäisen kerran mukavan työskentelymuodon. Tamma oli positiivisempi ja pysyi tosi kivasti kuulolla. Olen todella huijentunut tästä edistyksestä! 

Myös Webe pääsi testailemaan ensimmäisen kerran kuolaimetonta. Ruuna oli harvinaisen seurankipeällä tuulella ja teki Marian kanssa töitä mielellään. Olimme tyytyväisiä sen toimivuuteen kuolaimetta ja harjoituksia jatketaan. Saapa nähdä, miten tämä lähtee edistymään jos jätetään rauta suusta. Tämä kun on myöskin sellainen hevonen, että kuolain on aina aiheuttanut melkoisesti päänvaivaa. Esimerkiksi Akilles on aikanaan koulutettu hyvin kuolaimelle, eikä minua harmita lainkaan ratsastaa sitä kuolaimella. Se toimii hyvin ja pehmeästi. Webe ja Gljá taas ovat olleet aina ongelmallisia kuolaimelle ja olemme iloisia, jos saimme niille vihdoin toimivan vaihtoehdon.

 Kuten kuvista huomaa, Webe on todella jäykkä ja työmaata riittää.

Nyt hetkeksi heppailemaan ennen kuin hyppään taas uljaan mustan tunturipyöräni selkään ja poljen kohti auringonlaskua.. :) 

Rennolla asenteella tuloksiin?

Tässä pieni katsaus omaan kropparemonttini tilaan, sillä olen riemuissani tuloksista. Kropparemonttini liittyy paitsi omanhyvinvoinnin tavoitteluun, tahdon myöskin olla mahdollisimman kevyt taakka hevosystävilleni. :)

Nykyään tuntuu, että kaikki on pilkun tarkkaa. Laihduttaminenkaan ei onnistu jos ei tiettynä kellon aikana treenaa tai käy lenkillä. Itseasiassa mistään vähemmästä köpöttelystä kuin 60 minuutin korkean sykkeen lenkistä, ole edes mitään hyötyä. Ruuat pitää punnita grammalleen. Syödä sadasta purnukasta ja pussukasta eri ravintolisiä. Tämä on aina minusta kuullostanut liian kurinalaiselta sopiakseen minulle. Ja myöskin turhalta, että miten sitä ihmiset onkaan voineet kuntoilla aikana ennen kaiken maailman palareita ja latareita. huoh. Lannistun ja lakkaan yrittämästä nykymaailman monimutkaisuuden maailmassa. Miksi sitä mitään tekemään kun ei rahkeet riitä tehdä täysillä.

Vuosien lamaannuttavan ahdistuksen jälkeen, aloittelin varoen elämäntaparemonttia noin vuosi sitten. Olen koko ajan ollut rennolla asenteella liikkeellä ja yrittänyt hissukseen opetella syömään oikein. Pohjana olen käyttänyt monelle tuttu GoFatGo -dieettiä, mutta todella soveltaen. En esimerkiksi ole lähtenyt ostamaan kalamaksaöljyä lukuunottamatta mitään lisäravinteita. Pointtina on enemminkin ollut syödä puhtaita, aitoja ruokia. Tällä systeemillä vuoden aikana hiljalleen karisi hieman vajaa kymmenkunta kiloa. 

Syksyllä homma alkoi kuitenkin levitä käsiin. Söin hurjasti karkkia ja ruokavalio muuttui täysin. Elin todella erilaisella ruokavaliolla, kuin mihin olin tottunut kuluneena vuonna. Kun vaa´an viisari uhkaavasti alkoi värähdellä nousu suuntaan ja olo oli todella turvonnut, oli syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja parantaa taas tapansa. Niin sitä kuuliaisesti lähdettin heti vuoden vaihteessa puntille. Takana on 4 viikkoa, 4 kiloa ja senttejä on lähtenyt sieltä täältä vähän, mutta eniten vyötäröltä, josta puuttu kokonaiset 3 senttiä! Vau, se ongelma-alueista pahin!

Painan nyt vähemmän kuin moneen vuoteen! Onpa kevyt olo. Olen todella yllättynyt tuloksista. Ruokavalioni on ollut pääsääntöisesti terveellisyyttä tavoitteleva, mutta olen mennyt täysin mutu-tuntumalla annoskokojen yms. suhteen. Karkkia on mennyt vähän, mutta tummaasuklaata on mennyt pala jos toinenkin melkein päivittäin kahvin kanssa. Ruokavaliosta eivät ole kermat tai juustot jääneet. Vaaleaa höttöleipääkin on silloin tällöin mennyt pala tai kaksi. Pizzakin meni toissa viikonloppuna, joskin täytyy kyllä sanoa, että se maistui kammottavalle. Maku on alkanut muuttua. 
Kai sitä voisi aina yrittää enemmän ja tehdä paremmin, mutta minua ei kärvistely tai luopuminen kiinnosta. Näin on hyvä niin kauan kuin tuloksia tulee ja niitähän näyttää tulevan. :)

Liikunnan olen hoitanut ratsastamalla, koirien sekä hevosten kanssa kävelylenkeillä sekä kuntosalilla. Viikkorytmiin kuuluu myös yksi joogatunti ja pyrin harjoittelemaan ja venyttelemään ainakin vähän päivittäin sieltä saaduin opein. Haluan keventyä ja oppia käyttämään kehoani paremmin, että voisin tulla paremmaksi ratsastajaksi. Toki myös oma hyvinvointi tärkeää. Koska tämä on tärkeä osa kehitykseeni ratsastajana,  kropparemontti tulee myös olemaan iso osa blogia. 

Tässä kuvakollaasi miltä ruokavalioni suunnilleen näyttää. Tätä siis n. 80%, muuten ollaan kuin ellun kanat.. ;) kuvasta puuttuu tosin rakastamani aamupuuro höysteineen. 

Kohta salille treenailemaan. Tänään en tosin ole järin innoissani, mutta yritän saada itselleni jostain energiaa treeniin. Toivottavasti pian saan otettua ensimmäiset projektikuvat etenemisestä. 

Illalla vielä tiedossa postausta tämän päivän heppailuista! :)

Väsymys

Sunnuntaista asti on vaivannut mieletön väsymys. Eilen olin niin väsynyt ja viluissani, että en jaksanut lähteä edes salille. Luulin, että  mulla olisi kuumetta, mutta vääräksi osoittautui se luulo. Olo oli kuitenkin niin kurja, että Jarnon poistuttua ovesta salireppu olalla, jäin itkukurkussa miettimään missä mättää. Ei terveellä ihmisellä kuulu olla tälläistä väsymystä. Silmiä painaa, kroppa on palelemisesta horkassa. Kädetkin niin jäässä, että tavaroiden kädessä pitäminen sattui.

Mietittyäni hetken aikaa, syynä ehkä viikonloppuna hieman harharaiteille joutunut ruokavalio. Niinpä, taas.. Viikonloppu, mikä ihana tekosyy vetää kaikki läskiksi.. :D Tosin, tällä kertaa ei tullut niinkään herkuteltua, mutta en muista syöneeni aikoihin niin paljon vaaleaaleipää. Tämä tuntuu paitsi ikävänä pöhötyksenä, myös rajuna väsymyksenä. Eilen kun taas paikkailin ruokavaliota viikonlopun jäljltä, olo on nyt hieman parempi. Olen huomannut tämän saman aiemminkin. Toki olen myös huomannut, että liikunta auttaa vaaleanleivän pöhötyksen jälkihoitoon, mutta nyt en kertakaikkiaan jaksanut. Kun koko viikonlopun ruokavalio on koostunut hiivasta, sokerista ja hiilihydraateista erimuodoissaan on varmaan turha edes olettaa, että jaksaisi kun ei ole kummoista polttoainetta käytettävänä.   

Täysjyvämakaronia, luomu naudanjauhelihaa, vihannessekoitusta sekä avokado & ripaus fetaa. Heti parempaa ja ravitsevampaa kuin vaalea höttöleipä!

 Pahinta on, että silloin kun olen väsynyt ja levon tarpeessa, en osaa olla. Ennen laiskottelin mielelläni. Nykyään tulen ärtyneeksi ja levottomaksi jos en pääse ulkoilemaan. Koko sunnuntaipäivän mietin, että pitäisi jaksaa lähteä ulos ja tehdä sitä ja tätä. Koirat pitäisi käyttää kunnolla lenkillä (meillähän koirat siis voivat olla ulkona yksinkin, ulkoilutus ei ole vain minun varassa), hevoset pitäisi liikuttaa. On niin upea kelikin, että on suorastaan rikos jäädä sisälle. Kroppa sanoi muuta kuin mieli. Väsymys oli sitä luokkaa, ettei silmätkään meinanneet kestää auki. Niinpä olo oli sitten kurja niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ihan kuin pahin rike maailmassa olisi lepääminen kun on sen tarpeessa. Vaikka olisikin sitten niin, että homma oli itseaiheutettua ja tuntee itsensä kertakaikkiaan paskaksi ihmiseksi. Samaan aikaan minun käydessäni pääni sisällä valtaisaa taistelua, koirat kuorsasivat nojatuoleissa. Jälleen kerran olisi niin paljon niiltä opittavaa..

Eläintoverini opettavat: osaa ottaa rennosti.

Ehkäpä pari päivää jatkunut kurjuus taas kannustaa pysymään ruodussa. Niin paljon parempi olo kun syö monipuolisesti ja jättää höttösiä vähemmälle. Kunnon ruoka se on, millä jaksaa painaa eteenpäin. :)

Tänään luvassa taas joogatunti, toivottavasti olen siellä terässä tekemään! Huomenna sitten aika panostaa heppoihin ja lähteä taas salille treenaamaan.