Star wheel -test osa 2 ja pyöräilykauden avaus

Minua piinanneet taudit alkaa olla selätetty. Onkin aika palata ruotuun ja pistää taas kroppaa töihin, joten polkaisinkin tänään pyöräilykauden avatuksi ja poljin tallille 15 kilometriä. Seuraavaksi pitäisi liikuttaa hevoset ja lähteä sitten polkemaan takaisin kotiin. Pyöräilyä tulee tapahtumaan nyt viikottain useamman kerran, sillä olen autoton toistaiseksi. Jos mielin päästä tallille, nopein keino on pyöräillä (matka taittui noin tunnissa). 

 

Olen ylpeä pyöräily suorituksestani. Olen moista matkaa pyöräillyt viimeksi ylä-asteella, eli 2000-luvun alkupuolella. Matka tähän suuntaan on pitkälti loivaa ylämäkeä, mutta jaksoin puskea eteenpäin vain kahdella pikku juomatauolla. Pidin sport trackria puhelimessa päällä ja iloitsin kulutetusta 600kalorista! Saipa nauttia pastaa hyvällä omalla tunnolla. :)

Nyt palatkaamme kuitenkin varsinaiseen asiaan. Viime perjantaina kokeilin Gljálla jälleen star wheeliä ja parannusta edelliseen oli huikeasti! Löysimme ensimmäisen kerran mukavan työskentelymuodon. Tamma oli positiivisempi ja pysyi tosi kivasti kuulolla. Olen todella huijentunut tästä edistyksestä! 

Myös Webe pääsi testailemaan ensimmäisen kerran kuolaimetonta. Ruuna oli harvinaisen seurankipeällä tuulella ja teki Marian kanssa töitä mielellään. Olimme tyytyväisiä sen toimivuuteen kuolaimetta ja harjoituksia jatketaan. Saapa nähdä, miten tämä lähtee edistymään jos jätetään rauta suusta. Tämä kun on myöskin sellainen hevonen, että kuolain on aina aiheuttanut melkoisesti päänvaivaa. Esimerkiksi Akilles on aikanaan koulutettu hyvin kuolaimelle, eikä minua harmita lainkaan ratsastaa sitä kuolaimella. Se toimii hyvin ja pehmeästi. Webe ja Gljá taas ovat olleet aina ongelmallisia kuolaimelle ja olemme iloisia, jos saimme niille vihdoin toimivan vaihtoehdon.

 Kuten kuvista huomaa, Webe on todella jäykkä ja työmaata riittää.

Nyt hetkeksi heppailemaan ennen kuin hyppään taas uljaan mustan tunturipyöräni selkään ja poljen kohti auringonlaskua.. :) 

Uutta ulkoasua ja liikkujanletut

Eilen illalla olin treenaamassa salilla. Treeni kulkikin todella hyvin ja olin iloinen, että olo on taas entisellään. Näin jopa ensimmäisen kerran peilistä palan lihasta käsivarressa hauiskääntöä tehdessä.. wuhuu :D

  Ilo jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi, sillä tänä aamuna olin taas kuumeinen ja olo kuin rekan alle jääneellä. Mitä tästä opimme? Jos olo on kipeä -> LEPÄÄ, äläkä kiirehdi treenaamaan tai se kostautuu.

Tänään siis koko päivä meni kotona, joten käytin vähäiset energiat uuden ulkoasun luomiseen. Hirveä työ, mutta lopputulos ei miellytä, taaskaan... Toisaalta, tämä oli ensimmäinen kuvamuokkaukseni tuossa mittakaavassa ja ensimmäinen kerta kun käytän gimpiä. Haastetta oli myös saada koko eläinlauma samaan banneriin järkevästi. Muokkausta jäivät vielä odottamaan kaikki sivut. Mielipiteitä saa sanoa ja korjaus kehotuksia esittää! Olisin niistä mielissäni ja olisivat ne myös avuksi seuraavaa suunnitellessa. 

Onneksi tässä kurjassa olossa muisto eilisen maastoretkeltä jaksaa piristää. Minä ratsastin Gljálla ja Maria Kasparillaan. Oli kyllä niin mukavaa ja Gljákin tasainen, joskin viljakas itsensä. Tällä kertaa se vain oli jo paljon parempi ratsastaa. Oli niin mieletöntä kun luminen tie avautuu edessä ja kaviot polkee pehmeästi hankea vasten. Se vasta elämää! 

Koska mökkihöperöityminen ja tylsyys ajoi herkuttelemaan, tein banaanilettuja. Onko joku tehnyt näitä myös? Aivan mielettömän herkullista! Tämä on "terveysversio" tavallisista vehnäjauhoon tehdyistä. Tähän taikinaan tulee kaikessa yksinkertaisuudessaan banaania, kananmunaa sekä ripaus (siis todellakin vain pieni ripaus) leivinjauhoa. Päälle laitettiin metsänmarjat -pilttiä. Aineksistaan johtuen, ovat nämä nimeltään "liikkujanletut". Maistuvaa ja yksinkertaista. Koostumus on aika samanlainen kuin amerikkalaisissa pannukakuissa.

Nyt irrottaudun lopuksi iltaa tietokoneesta ja koetan parannella itseni, että pääsen pian taas entistä ehompana treenaamaan ja tallille. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Väsymys

Sunnuntaista asti on vaivannut mieletön väsymys. Eilen olin niin väsynyt ja viluissani, että en jaksanut lähteä edes salille. Luulin, että  mulla olisi kuumetta, mutta vääräksi osoittautui se luulo. Olo oli kuitenkin niin kurja, että Jarnon poistuttua ovesta salireppu olalla, jäin itkukurkussa miettimään missä mättää. Ei terveellä ihmisellä kuulu olla tälläistä väsymystä. Silmiä painaa, kroppa on palelemisesta horkassa. Kädetkin niin jäässä, että tavaroiden kädessä pitäminen sattui.

Mietittyäni hetken aikaa, syynä ehkä viikonloppuna hieman harharaiteille joutunut ruokavalio. Niinpä, taas.. Viikonloppu, mikä ihana tekosyy vetää kaikki läskiksi.. :D Tosin, tällä kertaa ei tullut niinkään herkuteltua, mutta en muista syöneeni aikoihin niin paljon vaaleaaleipää. Tämä tuntuu paitsi ikävänä pöhötyksenä, myös rajuna väsymyksenä. Eilen kun taas paikkailin ruokavaliota viikonlopun jäljltä, olo on nyt hieman parempi. Olen huomannut tämän saman aiemminkin. Toki olen myös huomannut, että liikunta auttaa vaaleanleivän pöhötyksen jälkihoitoon, mutta nyt en kertakaikkiaan jaksanut. Kun koko viikonlopun ruokavalio on koostunut hiivasta, sokerista ja hiilihydraateista erimuodoissaan on varmaan turha edes olettaa, että jaksaisi kun ei ole kummoista polttoainetta käytettävänä.   

Täysjyvämakaronia, luomu naudanjauhelihaa, vihannessekoitusta sekä avokado & ripaus fetaa. Heti parempaa ja ravitsevampaa kuin vaalea höttöleipä!

 Pahinta on, että silloin kun olen väsynyt ja levon tarpeessa, en osaa olla. Ennen laiskottelin mielelläni. Nykyään tulen ärtyneeksi ja levottomaksi jos en pääse ulkoilemaan. Koko sunnuntaipäivän mietin, että pitäisi jaksaa lähteä ulos ja tehdä sitä ja tätä. Koirat pitäisi käyttää kunnolla lenkillä (meillähän koirat siis voivat olla ulkona yksinkin, ulkoilutus ei ole vain minun varassa), hevoset pitäisi liikuttaa. On niin upea kelikin, että on suorastaan rikos jäädä sisälle. Kroppa sanoi muuta kuin mieli. Väsymys oli sitä luokkaa, ettei silmätkään meinanneet kestää auki. Niinpä olo oli sitten kurja niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ihan kuin pahin rike maailmassa olisi lepääminen kun on sen tarpeessa. Vaikka olisikin sitten niin, että homma oli itseaiheutettua ja tuntee itsensä kertakaikkiaan paskaksi ihmiseksi. Samaan aikaan minun käydessäni pääni sisällä valtaisaa taistelua, koirat kuorsasivat nojatuoleissa. Jälleen kerran olisi niin paljon niiltä opittavaa..

Eläintoverini opettavat: osaa ottaa rennosti.

Ehkäpä pari päivää jatkunut kurjuus taas kannustaa pysymään ruodussa. Niin paljon parempi olo kun syö monipuolisesti ja jättää höttösiä vähemmälle. Kunnon ruoka se on, millä jaksaa painaa eteenpäin. :)

Tänään luvassa taas joogatunti, toivottavasti olen siellä terässä tekemään! Huomenna sitten aika panostaa heppoihin ja lähteä taas salille treenaamaan. 

Joogailua ja muuta urheilua

Tiistaina meillä oli joogakurssin eka tunti. Mitähän tahansa joogalta odotinkin, sain yllättyä. Monellehan varmasti tulee joogasta ekana mieleen hidastempoinen venyttely ja lattialla makoilu. Niin, sellainen käsitys minullakin on ollut, mutta jooga oli rankkaa. Meidän kurssilajina kevään ajan on astanga, joka on lajina urheilullisempi joogamuoto. Mielenkiinnolla odotan miten treenit tulevat vaikuttamaan kroppaani ja ennen kaikkea ratsastukseen! Tunnin lopun rentoutus harjoitus oli myös hyvin tehokas, taisin jopa nukahtaa.Toivon voivani toteuttaa myös rentoutumisoppeja ratsailla. 

en ollut ihan yhtä uskottava joogi kuin eräs nainen kurssilla. taisi olla elämäntapa yhtä joogaa. 

 

 Syömiset ovat pysyneet jotakuinkin hallinnassa, jos nyt ei lasketa tuollaisia yllä olevan kuvan erehdyksiä. Me oltiin menossa kahville, mutta jonossa edellä oleva napero sai tälläisen ja pitihän meidänkin sitten kun näytti niin hyvältä. haha. Onneksi elämä ei ole niin vakavaa, että viitsisin tästä huono-omatuntoa potea. Tosin, täytyy kyllä myöntää, ettei kaakao ollut lainkaan niin taivaallisen makuista kun mitä siltä odotti kun seisoi nälkäisenä ja vesikielellä kahvilajonossa. Ihminen on niin vietävissä. Ehkä ensi kerran muistan, ettei se ollut niin kannattavaa ja otan vain kahvin. :)

Se aiemmin mainittu aamupuuro, jota ilman ei enää aamut lähde käyntiin. Puuron lisukkeeksi käytän raejuustoa, marjoja, teelusikallisen pilttiä. Joskus, kuten kuvassa, laitan sekaan banaania tai omenaa. Myös puuro tuoreananaksella on aivan mielettömän hyvää!

Eilen oli tarkoitus ratsastaa. Olin jo kentällä Glján kanssa kun huomasin alkuveryttelyjä maastakäsin aloitellessa, että se ontuu hieman oikeaa takajalkaansa. Harmi, sillä tamma oli muutoin pirteä ja esitteli oma aloitteisesti oppimiaan espanjalaisenkäynnin alkeita, vieläpä oikein mahtipontisesti kun joutui hetken seistä. Mokomakin kerjuri, tietää kyllä millä sitä namia heruu. :D Minulla ei tietenkään ollut juuri silloin makupaloja mukana, mutta temppuiltiin hetki ennen tarhaan menoa ja palkkasin sitä runsaasti. Hassua oli, että viimeksi kun harjoittelimme temppua, se oli todella nihkeä tekemään sitä. Nyt se yhtäkkiä aivan itse esitti todella korkeaa etujalan liikettä. Tästä varmaan myöhemmin postausta luvassa. 

Akilleksella en ratsastanut, koska en saanut työkalujen puuttuessa vaihdettua satulaani leveämpää etukaarta. Tajusin, että satulassa on tällä hetkellä kapein kaari ja siksikin istuntani valuu liikaa takakaarelle. Tässä jälleen huomaa, että satulan sopivuutta pitäisi todella tarkastella koko ajan hyvin tarkasti. Minä olin viimeksi todennut Nurmijärvellä ollessamme satulan istuvan hyvin, enkä huomioinut, että Akilles on kotiin tultuaan pyöristynyt aika tavalla.

Niinpä lähdimme jalkaisin Marian ja Kasparin mukaan maastoon. Huvitti kun seisoimme pellolla ja neuvoessani Mariaa Kasparin kanssa, Akilles ryhtyi rapsuttelemaan mun kaulaa ja hörisi välillä valtavasti. Se niin rakastaa kävelylenkkejä ja hengailua hyvässä porukassa. Ennen kaikkea se ilahduttaakin jatkuvasti, miten paljon suhteemme on kehittynyt. Enää en tunnu olevan sille se ikävä ihmistyyppi, vaan se viettää mielellään aikaa kanssani. Nurmijärvellä se usein lähti tarhasta hakiessa karkuun, juoksuttaessa siihen ei saanut mitään kontaktia (kaahasi karkuun ja ylireagoi joka liikkeeseen). Aina kun olin sen lähellä, se seisoi pää ylhäällä ja todella jännittyneenä. Kuten alla olevasta videosta näkyy, nykyään se  on aika tavalla tälläinen kun tullaan tarhalle. <3

 

Eilen oli tietenkin myös salipäivä. Treeni luisti ja ylpeänä itsestäni sain punnerrukset vedettyä jo aika hyvin. Omaohjelmani mukaan teen punnerruksia 2xmax. Aiemmin tämä maksimi määrä taisi olla jotain 3 luokkaa, nyt vedin jollain ihme voimilla ja asenteella 2x10! Siitä se lähtee. Onneksi tänään on salivapaa päivä. Eiliset treenit imivät kaikki mehut. Tänään saa ottaa rennosti ja tehdä kevyesti mitä tykkää. Eli kävellä koirien kanssa ja mennä ratsastamaan Akilleksen, jos saan etukaaren vaihdettua.

Vihdoin uusi Lumiakin saapui,jatkossa siis toivottavasti enimmikseen hieman laadukkaampia tilanne kuvia elämästä. Aina kun ei jaksa tai voi raahata järkkäriä mukana.

    

Viikonlopun viettoa ja uutta ulkoasua

Entinen ulkoasu tuntui jotenkin kököltä, joten viikonlopun puuhteiksi tein uuden. Ei tämäkään mikään ulkoasujen menestys tarina, mutta ainakin olen taas hetken tyytyväinen. :) Kuvia en halunnut ainakaan vielä vaihtaa, mutta seuraavan ulkoasun yhteydessä on sitten aika päivittää koko homma uuteen ilmeeseen.

blogin ensimmäinen ulkoasu

 Viikonloppu vierähti hevosettomissa merkeissä. Lunta tuli kuin tulikin vihdoin! Pakkasta oli alle -10c,  mutta tuuli oli jäätävä kun käytiin koirien kanssa metsäilemässä. Aurinkokin suvaitsi näyttäytyä 1,5 tuntia ensimmäisen kerran varmaan puoleentoista kuukauteen. Ihmeellinen on sen piristävä voima <3

 

Vinski raahasi koko lenkin ajan mukanaan luuta, jonka se sitten lopulta piilotti jonnekin navetan nurkille.

Viikonloppuna lajikokeilussa keilaus, joka oli kyllä hauskaa ajan vietettä kaikista epäilyksistäni huolimatta! Kisan voitti reilusti Jarno ja minä taisin olla kolmas neljästä pelaajasta.

 Hauska ilta sai jatkoa ravintola Waahdosta. Aina noissa hienommissa ravintoloissa on yhtä urpo olo ja käytöstavat vähän hakusessa. Onneksi meidän porukka oli ravintolan ainut, niin ei tarvinnut kanssa ihmisten kärsiä. :D Ravintola oli viihtyisä, mutta ei voi sanoa, että ruoka oli kovinkaan kummoista tai ainakaan hintansa veroista. Ainoastaan pisteet sai jälkkäriksi tarjottu pannacotta. sluprs.

ihastuttavan N8 puhelimeni laatukuvat.. onneksi kohta saan uuden puhelimen.

  Eilisten ja tämän päiväisten herkuttelujen jälkeen on uutta viikkoa kohden taas palattava ruotuun salitreenien ja kevyen syömisen merkeissä. Menneet kaksi viikkoa "kuntoilukuuria" ovat menneet jo ihan kohtalaisen hyvin, vaikka välillä sattui lipsumisia. En tosin jaksa ottaa niin vakavasti, sillä tästä on tarkoitus tehdä pysyvästi osa elämää. Liian nopeilla muutoksilla yleensä saa vain tehtyä hallaa. Toki nyt pikkuhiljaa on tarkoitus alkaa kiristellä herkuttelutapoja, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että pakolla saa vain vastarintaa aikaiseksi. Mitä enemmän yritän itseltäni jotain kieltää, sitä enemmän sitä tahdon. Aamupalan syöntiäkin opettelin vuosia, nyt oikein nautin siitä! Aamupuuro on päivän paras ateria. Seuraavaksi parasta on ihanat rahka-annokset. Jossain vaiheessa kun saan ruodittua makean himon kuriin, ajattelin ottaa muutaman viikon hieman tiukempaa linjaa, että vararenkaat vyötäröllä saisi nopeammin kyytiä.

Yamiiii! Maustamatonta rahkaa,omenaa, mansikkaa,mangopilttiä, stevialla maustettua mehukeittoa sekä ripaus vehnäleseitä kuiduksi ja tasoittamaan rahkan makua.

Lähtötasoa. Salitreenikin on potkaistu käyntiin ja olen oikeastaan aika innoissani. Treenaaminen on mukavaa! :)

Pako karkkimaasta :D

Tiistaina alkaa joogakurssi, josta myös olen innoissani! Aiemmin harrastin pilatesta, mutta koska kyseisestä lajista ei löydy kansalaisopistolta edullista kurssia, päätin kokeilla joogaa. Saas nähdä kuinka kankea sitä nykyään on kun pilatesharrastus on jäänyt. Se oli todella tehokas ja hyvä tapa huoltaa ja voimistaa kroppaa. Toivon joogan olevan hyvä vastapaino salille ja ratsastukselle.

 

Huomenna toivottavasti kuvamateriaalia tallilta! Etenkin toivon ratsastuskuvia ja videoita Akilleksesta, että voisin alkaa seuraamaan meidän kehitystä. Nyt kun toistaiseksi ei ole opettajaan mahdollisuuksia, on todella tärkeää saada nähdä omaa ratsastusta, että pystyisi korjaamaan edes jotain.

arkeen paluu..

..mutta onneksi mukavaan sellaiseen! Oikeastaan älyttömän mukavaa, alkoi jotenkin jo tympiä juhlaruoka ja sukulaisvierailut, vaikka mukavaahan se toki on. :)

Tänään aamu starttasi saleilulla, puolivahingossa kylläkin kun kaverini soitti ja kysyi mukaan. Oikeasti saleilu piti aloittaa vasta vuoden vaihteen jälkeen, mutta oli kyllä mukavaa käydä maistelemassa, miten se treenaus sujuukaan. Vähän olin hukassa uudessa paikassa,mutta sain silti ihan kiitettävästi aikaiseksi. Nyt kun on nähty, mitä paikallisella salilla on tarjolla, voi hyvillä mielin mennä seuraavan kerran. Joulun päättäämisen kunniaksi kokosin lautaselle terveellisyyttä tavoittelevan lounaan. Ja kylläpä olikin hyvää kaiken sen mättämisen jälkeen. Tälläsillä eväillä kohti terveellisempää tulevaa vuotta!

Iltapäivä kului heppaillessa. Lähdettiin Marian kanssa maastoilemaan Glján ja Kasparin kanssa, Mona mukana kameramiehen ja koiran lenkittäjän roolissa. Molemmissa islantilaisissa oli tuhottomasti virtaa, kuten kuvista näkyy kun vauhtiviivat vaan ympärillä vilisee. ;) Kameran tekemä tarkennus aiheuttaa ainakin omiin silmiin lievää huimausta.

Kasparille ja Marialle vähän etumatkaa laukkapätkälle.

Pääsin myös ensi kerran Nurmijärveltä lähdön jälkeen Akilleksen selkään. Eilen tein sen kanssa maastakäsin töitä ja tänään koin, että ruuna oli sen verran rennon oloinen, että selkään oli hyvä aika nousta. Hyvinhän se sitten menikin! Ruotsista Suomeen tulon aiheuttama stressi tuntuu olevan koko ajan lievenemään päin. Vaikka poika olikin hiukan pörheänä, se oli kuitenkin koko ajan täysin ratsastettavissa. Lopuksi harjoittelin vielä selkään nousua, jossa Akilles on eniten jännittynyt. Olin todella iloinen, että viimeiset nousut se seisoi rentona ja hiljaa paikallaan, ohjien roikkuessa pitkänä kaulalla. Hiano miäs siitä tulee. <3

Kiitos Mona kuvista!  Lunta odotellessa, tässä pimeydessä on vaikea kuvata mitään järkevää eikä maisema muutoinkaan ole järin tammikuumainen..

Ihana Joulu

Joulun viime hetket alkaa olla käsillä! Sen kunniaksi vielä yksi kuvatäytteinen postaus meidän joulusta. Tämän jälkeen pidättäydyin kyseisestä aiheesta ensi vuoteen saakka. ;)

Alla meidän porukan joulutervehdys. Ei ollut ihan helppo homma saada tätä laumaa kestämään kuvauksen aikaa paikallaan. Vinski-spanieli livahtikin aina juuri ennen otosta pois kuvasta. Ihan ei suunnitelmien mukainen sieväposeeraus kuva toteutunut, mutta onpahan ainakin meidän näköinen hörhöilykuva. ;)

Joulu oli ihanaa rentoutumisen ja yhdessä olon aikaa. En itseasiassa muista näin vapauttavan rentoa joulua vielä yhdeltäkään vuodelta. Fiilis oli todella hyvä ja lämmin. 

Hepat tykkäsivät Marian tuomasta pallosta. Etenkin Akilles innostui leikkimään. Upeaa nähdä, miten siitä jurottavasta ruunanrutaleesta onkin kuoriutunut noin leikkisä poika! <3 Leikit tosin loppuivat lyhyeen kun terävähampainen Onni-koira antoi pallolle hieman kyytiä. 

Jouluna tottakai syötiin, syötiin vähän lisää ja vielä vähän syötiin. Ihan tarpeettoman paljon. :D Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

Ruuan päälle saimme pikkusiskoltani Marialta lyhyen viuluesityksen. Olen ylpeä, että esitys oli vihdoin nautittavassa muodossa. Aiempien vuosien viulunvingutus on ollut hieman ikävää kuultavaa, mutta nyt kova työ palkitaan ja Maria soitti todella hyvin. :)

Koputtiko pukki? Vinski höristelee korviaan.

No olihan se! Onnin piti tutkia pukki läpikotoisin, eikä tainnut silti tunnistaa parran alle kätkeytynyttä muukalaista ;) Ei muuten mikään perinteinen punanuttu, vaan enempi tällänen 2010-luvun mallia oleva. 

Tänä vuonna on ollut selvästi kilttejä lapsia!

Pukin polvelta paketteja hakemaan :D Tänä vuonna tuli mm. sukkia, villasukkia, kuntosalin vuoden jäsenyys, koruja, monitoimikone, muussisurvin, suihkusetti, tyynynpäälliset, himoitsemani tupsupipo, ratsastussukat jne.. kiitos ihanasti lahjoista, olen todella otettu <3

Joulupäivänä kinkunsulatuslenkille ja käyttämään Akillesta ensimmäisen kerran pihan ulkopuolella. Ensi jännityksen ja pörinöiden jälkeen pojan silmiin syttyi se islantilaisissa rakastamani seikkailijan katse. <3 Poika kulki korvathörössä ja uteliaana ympärilleen katsellen. Kotiin kääntyessä se näytti hieman nyreää naamaa, seikkailu tuntemattomaan olisi ollut paljon viihdyttävämpää :D Lumettomasta maisemasta ja koko päivän kestävästä hämärästä huolimatta keli oli ihan kiva.

- Ida -