26. joulukuuta 2013

Ihana Joulu

Joulun viime hetket alkaa olla käsillä! Sen kunniaksi vielä yksi kuvatäytteinen postaus meidän joulusta. Tämän jälkeen pidättäydyin kyseisestä aiheesta ensi vuoteen saakka. ;)

Alla meidän porukan joulutervehdys. Ei ollut ihan helppo homma saada tätä laumaa kestämään kuvauksen aikaa paikallaan. Vinski-spanieli livahtikin aina juuri ennen otosta pois kuvasta. Ihan ei suunnitelmien mukainen sieväposeeraus kuva toteutunut, mutta onpahan ainakin meidän näköinen hörhöilykuva. ;)


Joulu oli ihanaa rentoutumisen ja yhdessä olon aikaa. En itseasiassa muista näin vapauttavan rentoa joulua vielä yhdeltäkään vuodelta. Fiilis oli todella hyvä ja lämmin. 




Hepat tykkäsivät Marian tuomasta pallosta. Etenkin Akilles innostui leikkimään. Upeaa nähdä, miten siitä jurottavasta ruunanrutaleesta onkin kuoriutunut noin leikkisä poika! <3 Leikit tosin loppuivat lyhyeen kun terävähampainen Onni-koira antoi pallolle hieman kyytiä. 

Jouluna tottakai syötiin, syötiin vähän lisää ja vielä vähän syötiin. Ihan tarpeettoman paljon. :D Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.







Ruuan päälle saimme pikkusiskoltani Marialta lyhyen viuluesityksen. Olen ylpeä, että esitys oli vihdoin nautittavassa muodossa. Aiempien vuosien viulunvingutus on ollut hieman ikävää kuultavaa, mutta nyt kova työ palkitaan ja Maria soitti todella hyvin. :)


Koputtiko pukki? Vinski höristelee korviaan.


No olihan se! Onnin piti tutkia pukki läpikotoisin, eikä tainnut silti tunnistaa parran alle kätkeytynyttä muukalaista ;) Ei muuten mikään perinteinen punanuttu, vaan enempi tällänen 2010-luvun mallia oleva. 


Tänä vuonna on ollut selvästi kilttejä lapsia!



Pukin polvelta paketteja hakemaan :D Tänä vuonna tuli mm. sukkia, villasukkia, kuntosalin vuoden jäsenyys, koruja, monitoimikone, muussisurvin, suihkusetti, tyynynpäälliset, himoitsemani tupsupipo, ratsastussukat jne.. kiitos ihanasti lahjoista, olen todella otettu <3


Joulupäivänä kinkunsulatuslenkille ja käyttämään Akillesta ensimmäisen kerran pihan ulkopuolella. Ensi jännityksen ja pörinöiden jälkeen pojan silmiin syttyi se islantilaisissa rakastamani seikkailijan katse. <3 Poika kulki korvathörössä ja uteliaana ympärilleen katsellen. Kotiin kääntyessä se näytti hieman nyreää naamaa, seikkailu tuntemattomaan olisi ollut paljon viihdyttävämpää :D Lumettomasta maisemasta ja koko päivän kestävästä hämärästä huolimatta keli oli ihan kiva.



- Ida -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)