..mutta onneksi mukavaan sellaiseen! Oikeastaan älyttömän mukavaa, alkoi jotenkin jo tympiä juhlaruoka ja sukulaisvierailut, vaikka mukavaahan se toki on. :)
Tänään aamu starttasi saleilulla, puolivahingossa kylläkin kun kaverini soitti ja kysyi mukaan. Oikeasti saleilu piti aloittaa vasta vuoden vaihteen jälkeen, mutta oli kyllä mukavaa käydä maistelemassa, miten se treenaus sujuukaan. Vähän olin hukassa uudessa paikassa,mutta sain silti ihan kiitettävästi aikaiseksi. Nyt kun on nähty, mitä paikallisella salilla on tarjolla, voi hyvillä mielin mennä seuraavan kerran. Joulun päättäämisen kunniaksi kokosin lautaselle terveellisyyttä tavoittelevan lounaan. Ja kylläpä olikin hyvää kaiken sen mättämisen jälkeen. Tälläsillä eväillä kohti terveellisempää tulevaa vuotta!
Iltapäivä kului heppaillessa. Lähdettiin Marian kanssa maastoilemaan Glján ja Kasparin kanssa, Mona mukana kameramiehen ja koiran lenkittäjän roolissa. Molemmissa islantilaisissa oli tuhottomasti virtaa, kuten kuvista näkyy kun vauhtiviivat vaan ympärillä vilisee. ;) Kameran tekemä tarkennus aiheuttaa ainakin omiin silmiin lievää huimausta.
 |
| Kasparille ja Marialle vähän etumatkaa laukkapätkälle. |
Pääsin myös ensi kerran Nurmijärveltä lähdön jälkeen Akilleksen selkään. Eilen tein sen kanssa maastakäsin töitä ja tänään koin, että ruuna oli sen verran rennon oloinen, että selkään oli hyvä aika nousta. Hyvinhän se sitten menikin! Ruotsista Suomeen tulon aiheuttama stressi tuntuu olevan koko ajan lievenemään päin. Vaikka poika olikin hiukan pörheänä, se oli kuitenkin koko ajan täysin ratsastettavissa. Lopuksi harjoittelin vielä selkään nousua, jossa Akilles on eniten jännittynyt. Olin todella iloinen, että viimeiset nousut se seisoi rentona ja hiljaa paikallaan, ohjien roikkuessa pitkänä kaulalla. Hiano miäs siitä tulee. <3
Kiitos Mona kuvista! Lunta odotellessa, tässä pimeydessä on vaikea kuvata mitään järkevää eikä maisema muutoinkaan ole järin tammikuumainen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)