Näytetään tekstit, joissa on tunniste Irtojuoksutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Irtojuoksutus. Näytä kaikki tekstit

11. tammikuuta 2015

Lumiriehaa


Eilen pidettiin irtojuoksutus päivä koko laumalle. Lunta on pitkästä aikaa sen verran mukavasti tarhassa, että touhu onnistuu hyvin ja hepoilla oli kivaa.
Ainut vaan, että valokuvausta ajatellen oli jo aivan liian hämärää ja ilta tummui vaan koko ajan. Sain kuitenkin vähän säätämällä edes jotain käyttöön. 

Ennen irtojuoksutusta temppuiltiin Glján kanssa vähän. En ollut suunnitellut mitään temppuilu juttuja, mutta minut nähdessään tamma tuli korvat hörössä luokse ja alkoi esitellä espanjalaista, oli pakko hakea parit namut ja palata takaisin leikkimään. Se kulki kuin tanssien, kevyesti ja helpon näköisesti pitkiä pätkiä. Taisi olla fiilis kohdillaan.. :D


 Kerjuri.. :D
 


 Webe edustaa.. :D




 


 

 
 Rakastavaiset tukka nuottasilla.. ^^



 

Marian ihanan pirtsakka talvihaalari, jonka sai multa joululahjaksi.. ;)

9. lokakuuta 2014

Vähän kuulumisia


Tänään odoteltiin eläinlääkäriä tulevaksi hoitamaan heppojen hampaat (jota ei sitten koskaan kuulunut eikä näkynyt paikalle, ehkä huomenna...). Odotellessa ajateltiin testata Aksun kanssa bootsit ratsailta kun vihdoin flunssa on hellittänyt sen verran, että olisi jaksanut taas ratsastaa hetken. Bootseja pukiessa Aksulta kuitenkin löytyi kolmesta jalasta riviä, joten homma jouduttiin unohtamaan. Rasvattiin jalat kunnolla ja otin Aksun sitten vain maastakäsin jumpattavaksi kentälle, samalla kun Maria ratsasti Gljálla. 

"Lähetäänkö töihin?"

Aksu tuntui olevan kertakaikkiaan vallattomalla tuulella. Aina jos hetken seisoin katselemassa Mariaa ja Gljáta, se rapsutteli niskaani ylähuulella. Se oli erittäin rento ja teki pyydetyt jumppa jutut mielellään. Pääasiassa jumpattiin väistättämällä takaosaa hiukan ulos ympyrällä ja tavoitteena oli, että Aksu astuisi hyvin alleen ja venyisi hieman ylälinjastaan. Onnistuimme tässä mielestäni hyvin, sillä en ole kertaakaan nähnyt Akilleksen venyvän niin rentona. On ilo, että tuo hevonen reagoi niin herkästi kaikkeen, jokaiseen hengähdykseenikin. Silloin kun vasta tutustuttiin, pidin tätä piirrettä melko haastavana, koska useimmiten se kärvensi tilanteet kun Akilles ylireagoi. Nyt se on vain sitä herkkyyttä, mistä kovasti pidän. 
Väistöjen lisäksi treenattiin vähän espanjalaista käyntiä ihan leikin vuoksi. Akilles, joka oli aivan hulvattomalla tuulella, teki tehtävän riemuissaan. Ja sieltä tuli monia askeleitakin! Hitaasti, mutta varmasti. 





Maria ja Gljá treenasivat hieman ravia ja laukkaa. Monan kanssa todettiin, että ne on kyllä toisilleen hyvin sopiva pari. Vaikka Gljá on mun ykkönen, nyt ja aina, olisin oikeastaan aika iloinen jos Maria puuhaisi sen kanssa useamminkin. Maria oppii aina ratsastuksesta niin paljon kun pääsee Glján kyytiin. On hauska katsoa ja kuunnella Marian oivalluksia ja ahaa-elämyksiä. Mitäpä muuta voisi odottaa näin keskittyneellä ilmeellä:



Me siskokset kyllä ollaan molemmat tollasia pönöttäjiä hartioista.. :D 

Lopuksi Gljá ja Akilles saivat piehtaroida kentällä ja juosta muutaman kierroksen. Aksu, joka edellisellä juoksutus kerralla liikkui todella omituisesti, oli nyt taas enemmän oma lennokas itsensä. Liekkö se rivi olisi kipeyttänyt jalkoja tai jotain muuta vaivaa.. :/ Pääasia, että se oli nyt taas energinen.

 "Pois alta!"



Koska kello alkoi olla ekan parivaljakon jälkeen sen verran, että eläinlääkäri olisi voinut saapua hetkellä millä hyvänsä (jos siis olisi tullut), juoksutettiin vielä Webe ja Kaspar lyhyesti, että saisivat edes vähän liikettä. 


Möhköponi..  





Webe vaan piileskellee Kasparin takana kun töihin pitäisi.. :D

Nyt tarvitsisin teidän apua. Ottaisin mielelläni vastaan ehdotuksia esim. erikoispostauksesta, sellaista olisi kiva toteuttaa pitkästä aikaa. Joten antaa vaan tulla ideoita jos sellaista on heittää! :)  

ps. En uskoisi sanovani tätä, mutta odotan jo todella talvea.. Tänään polttiaisia oli niin paljon, että koko mun otsa ja hiusraja on täynnä punaista jälkeä, Maria sentään ymmärsi suojautua kommandopipolla.. Gljá-parka ihottumaisena on todella kovilla. huoh. :(



4. lokakuuta 2014

Akilles testaa Cavallon Sportit


Akillekselle on alettu syksyn mittaa miettiä bootsien hankkimista. Mittailun innostamana Maria oli päättänyt kokeilla Akillekselle uudemman kerran sportteja, jotka ovat aiemmin olleet liian pienet. Nyt kaviot olivat kuitenkin sen verran muokkautuneet, että kokeilun tiimoilta sain kännykkääni monta videota, jossa ruuna liikkui todella kivan näköisesti ja hyvin rennosti bootsien kanssa. Olin aiemmin ajatellut, että se vieroksuisi niitä jalassaan, mutta päin vastoin, ruuna liikkui oikein letkeästi. Seuraavana päivänä puimme bootsit uudelleen ja halusin nähdä itsekin livenä mitä Aksu niistä tuumaa. Joku päivä pitää kokeilla nämä ratsailta kun paranen tästä kammottavasti flunssasta ja kun kivusta kiukutellut vasen lapani suostuu taas yhteistyöhön. Vanhuus ei tule varoittamatta.. -_-

Tässä kuvasatoa sport bootsien testailusta. Käyttispopoiksi nämä tuskin ovat jäämässä, mutta välttävät sen aikaa kunnes Aksulle löytyy ne omat. Mielessä on pyörinyt Easybootin glove back countryt, mutta vielä en ole osannut päättää olisivatko ne se meidän juttu. Malliltaan haussa jotain hieman Cavallon bootseja virtaviivaisempaa.









Ps. Tulee kuluneeksi vuosi siitä kun tämä poika lastattiin Ruotsissa rekan kyytiin ja sen matka kohti Suomea alkoi, samaa aikaan kun minä mietin hämmentyneenä miten tästä unelmasta olikaan tulossa totta. Hyvää vuosi päivää me! <3


26. syyskuuta 2014

Testissä LG-Bridle


Pakko avautua ensi kertaa kamerassa käytössä olleen Sigma 18-50mm objektiivista. Meidän kenttä on melko pieni ja pidemmällä putkella kuvaaminen on toisinaan melko hankalaa. Ajateltiin kokeilla tuota lyhyempää, mutta voi herran jestas mitä shaipaa.. Kameran pikkuruudulta kuvat näyttivät vielä edes osittain mukiin meneviltä, mutta koneelta katsottuna ihan järkyttävää jälkeä. Piirto on ihan luokatonta verrattuna tuohon toiseen Sigmaan. Täytyisi etsiä tätä korvaamaan joku hieman lyhyempi putki, jossa olisi laatu kohdillaan. Suosituksia saa heittää. Onko jollain kokemusta esim. Nikkoreista?

Sitten asiaan..

Tänään posti toi tullessaan LG-bridlen kankikappaleiden kera. Minua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut juuri tämä kuolaimeton, mutta koska se on aika järjettömän hintainen en ole ollut innokas sen tilaamiseen. Saksasta kuitenkin irtopaloina nämä eivät tulleet niin kalliiksi kun jätti remelit ostamatta (niitä kun on kotona omasta takaa). Suomestahan tätä kankiosaa ei edes saa, joten senkin vuoksi tilaus oli tehtävä toisaalta. Pääasiassa suunnittelin tätä Gljálle käyttöön. Testailen tätä jonkin aikaa ja katson onko meidän käyttöön sopiva. Jos ei, luultavasti päädyn myymään tämän sitten pois, sen verran kallis kapistus kuitenkin. Katsotaan sitä sitten kun ehdin testata tämän Glján kanssa. Miellän, että tämä olisi perus hackamorea hieman mukavammin muotoiltu, aavistuksen lyhyempi ja kärrynpyörä mahdollistaa ratsastamisen ilman kankivartta silloin kun siltä tuntuu ja voi vaikka lennosta vaihtaa. 

Ensi testiin pääsi Webe. Minua on jo pidemmän aikaa vaivannut sen suhtautuminen kuolaimeen. Webe tyypilliseen tapaansa hieman jännitti uutta kapistusta alkuun, mutta relasi yllättävän nopeasti. Totuttelu aloitettiin maastakäsin "ratsastamalla" perusjutuin, kuten pysähdykset ja kääntymiset. Ei Webellä suinkaan ensi kertaa kuolaimetonta ollut, mutta kankivarrella kyllä, joten oli hyvä käydä asiat lyhyesti läpi. Kankivarrellista tälle mietin siksi, että toisinaan jarruissa voisi olla toivomisen varaa.



Mona sai testata ensin selästä käsin ja minun silmääni ruuna näytti paljon rennommalta ilman kuolainta. Ei ollut koko aikaa sitä muljuamista ja pään vääntelyä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jatkossakin Webellä olisi hyväksi ratsastaa kuolaimettomalla.


Monan jälkeen kiipesin itsekin selkään kokeilemaan. Olin todella tyytyväinen siihen rentouteen ja ero oli valtava siihen, miltä pojan liikkuminen viimeksi takamuksen alla tuntui.



Monan mielipide LG-bridlestä.. ;)




 



Loppukevennykseksi erään pikkuhiirakon sekoiluja. Oli jollain vähän  pöljäenergiaa. Sellaisia pierupukkeja ja tammavinkuja olekaan ennen tuosta otuksesta lähtenyt. Tämän päivän naurut tarjosi ehdottomasti Kaspar. ;)




Tämän tuolin ylitys oli melkoinen loikka! Aika tykki pikku-mies. Sen ei edes olisi tarvinnut tuota hypätä, se olisi voinut kiertää.. Mutta kun hyppääminen on niin kivaa.. :)