Talvista videota

Videolla muunmuassa espanjalaisen käynnin harjoittelua, juoksemisen riemua ja lajitestauksena arktinen vikellys haalareissa -25c pakkasessa ja aivan ankkajäässä. Ihan ei tuossa viimeksi mainitussa kohdannut odotukset ja todellisuus vaikka oli kyllä ihan hauskaa ja ehkä voisi jatkossa kehittää tätä eteenpäin sitten kun voi pukeutua vähän vähemmän jäykkiin vaatteisiin. 😂 Alkaa selvästi innostuseni voimisteluun rantautua myös hevostelu hetkiin, mutta onpahan vaihtelua tavan työskentelylle. 😏

Pieni ponityttö

Saatiin pieni ponityttö pitkästä aikaa mukaan tallille. Amppa on aivan mielettömän hellyyttävä pikku-neiti. On ilo katsella neitiä heppojen kanssa ja Kaapo hoisikin työnsä neidin ratsuna oikein esimerkillisesti. 

Aksun kanssa treenattiin vähän puomeja ja onnistuttiin ensimmäistä kertaa espanjalaisessa käynnissä selästä käsin. Aiemmin ruuna ei ole tuntunut tuohon valmiilta, sillä se ei ole ymmärtänyt mitä yritän pyytää. Toissapäivänä vahvistettiin apuja maastakäsin ja volá - se toimi selästä hyvin pienin avuin. Oon niin iloinen mun hienosta hevosesta! 

Hyvää joulua!

Hei kaikille ja ihanat joulun toivotukset meidän poppoolta! 

Tälläisin joulukortein mentiin tänä vuonna. Blogiin olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa ja asiaa, mutta aikaa ei ole nyt riittänyt kaikkeen ja kiire on tukahduttanut inspiraatiota. Esimerkiksi yläpuolella olevan kuvan loppu sadon täytyy ehdottomasti päästä blogiin! Vaikka en itse kuvauksissa mukana ollutkaan, olihan mun murut kuitenkin edustamassa ja avustamassa Mariaa sekä Monaa toteuttamaan kuvaukset. ;)

Gljásta on nykyään tainnut tulla enemmän meidän Marian opetusmestari ja lellikki. Nautiskelen Glján kanssa toisinaan maastoilusta ja otan oppia vastaan kentällä, mutta luovutan hienon tammani kaikella ilolla Marian harrastuskaveriksi. Kukapa olisi uskonut vielä vaikka kaksi vuotta sitten, että Maria sen selkään suostuisi muuta kuin minun pakottamana, mutta katsokaapa tuon kaksikon menoa nyt! 

A lonely dark rider is looking for Christmas..

Toi valkee tamma on vaan niin timanttia... ei ole sanoja kertomaan.. <3

Treenit Akilleksen kanssa ovat alkaneet tuottaa myöskin toivottua tulosta kun ollaan aloitettu ihan alusta ja puhtaalta pöydältä pian kahden vuoden kävelyretkien jälkeen. Kuvitelkaa, kahden vuoden!! Jestas sentään, miten tämä aika vaan menee.. Olen varmaan kaksi vuotta jauhanut blogissa, että "tässä taas hiljakseen aloitellaan".. hehe.. No, ei kai sitä kukaan sitten sano kauanko siihen hiljalleen aloitteluun saa mennä ja mitä se hiljalleen aloittelu sitten pitää sisällään. :D

No joka tapauksessa, ollaan edetty hyvin rauhallisesti sekä täsmällisesti ja maltti todellakin on ollut valttia. Kaiken epämääräisen sähläämisen sijaan ollaan edetty ihan eri tavalla kun treeneissä on ollut selkeä punainen lanka. Voisikin tehdä videota meidän treeneistä joku päivä. 

Huomatkaa Aksun uusi, komea barokki hackamore. <3

Mutta nyt pidemmittä puheitta joulun viettoon ennen kuin lähden yövuoroon tänään. Ihanaa joulua kaikille sinne ruudun toiselle puolelle, nauttikaa ja rentoutukaa! Saa jättää terkkuja jos joku vielä tänne eksyy kaiken hiljaiselon jälkeen.. ;)

Tontun ylisöpö poni... <3

PS. Turpaterapeutteja voi seurata facebookissa! :) 

Villi ja vapaa on islantilaisen mieli

Sain meidän myrtsi-Paavosta kerrankin pehmeän kuvan. ;)

Viime aikoina on tullut jonkin verran ulkoilutettua kameraa, tässä muutamia otoksia meidän uudesta tyylistä lenkkeillä. Koska Gljá on taluttaessa mallia 'perässä vedettävä', kerran maastolenkille mennessä päästin sen tielle irti ja käskin matkoihinsa. Olipa hauskaa nähdä, miten tamma tästä ilahtui ja joka kerta se innostuu tästä yhtä paljon. Viime viikolla me Akilleksen ja koirien kanssa juostiin perässä kun tamma pyyhälti täyttä laukkaa kaula ylväästi ylhäällä ja häntä tötteröllä kuin mikäkin arabi. Välillä se pysähtyi ja jäi odottelemaan, saattoi kääntyä takaisinkin ja tulla vastaan. Meidän villi ja vapaa luonnonlapsi. Kyseessä on siis metsätie, jossa ei meidän lisäksi paljoakaan ole elämää. Tosin silloin viime viikolla sinne eksyi auto.. Kuskia selvästi huvitti kun se näki yhden tytön kokoavan viheltämällä laumansa ja pitelevän lopulta naruissa kahta koiraa ja kahta hevosta, jotka hetkeä aiemmin olivat pyyhältäneet siellä täällä pitkin metsiä.. Kylähullu hevosmummo.. =D 

Maria erehtyi lenkillä pysähtymään toviksi tutkimaan älypuhelintaan. Tästähän Gljá riemastui, sen mielestä oli aika leikkiä ja se patisteli Mariaa mukaan.

Ihmeellinen, hallitseva älypuhelin..

#Yogapony

Lumen kuori risahteli. Siitä kuoriutui valkoinen hevonen kavioissan auringon peili - sielussaan vapaus ja sydämessään hyvyys.

*****

Toisessa blogissani esittelyssä BUCKET LIST 2016, käyhän katsomassa ja kerro omastasi jos pidät tämän tyyppistä listaa, olisi mielenkiintoista kuulla muiden listoista ja lukea niiden edistymisestä! :)

*****

Hyvän mielen maastoilua

En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, millaisen energialatauksen voi antaa tuo keltainen ilmestys taivaalla. Etenkin kun se tekee come backin viikkojen tauon jälkeen. Ah, ihanuutta.. Palatkaamme siis sen energialla ladattuun aamupäivään.. 

Kuka vaihtoi hevoseni mammuttiin...?

Joku on niin kaunis.. <3

Tänään läksin aamulla lyhyehköön aamuvuoroon seitsemästä ysiin. Duunista suoraan tallille. Aamu hämärissä mieli oli vielä melko matala kun mietin hevosten liikutusta sen vähäisenkin lumen kadottua yön aikana. Tarjolla oli märkää metsäpohjaa ja betonista hiekkatietä kuorrutettuna peilijäällä. 

Kävin kuitenkin harmaissa tunnelmissa hakemassa alla olevan kuvan mukaisen möhkäleen lenkkitoverikseni koppuraisesta tarhasta.

Sipaisu harjalla (tavoistaan poiketen kurapossuni oli melkein puhdas), sitten bootseja jalkaan ja eikun menoksi.

Tamma oli erinomaisella tuulella. Se suorastaan huokui hyvää energiaa tartuttaen sen minuunkin. Siihen kun lisätään auringon ihmeellinen voima, oli tämän päivän ratsastus jotain niin parasta! Teknisestihän voi aina mennä paremmin, mutta kyllä se fiilis on se pääasia näissä hommissa. :)

 Kohta on aika aloittaa sen käynnin treenaaminen ratsailta paremmaksi, on alkanut tuntua siltä, että sen aika alkaa olla hollilla ja Gljá siihen valmis. Pala palalta vain, sitä tahtia kun tamma sallii. Ensin vielä takaosaa vahvemmaksi. 

Glján laukka on aina ollut mulle vähän haastavaa, mutta vihdoin tuntuu tapahtuneen jotain edistystä sen suhteen. Itseasiassa kerran joogatunnilla kun ajatukseni tapani mukaan harhailivat pahimman kerran, sain oivalluksen lootusasennossa kököttäessäni kuinka siinä laukassa tulee istua. Seuraavana päivänä sovelsin ajatukseni ratsaille jo vóla! Laukka ei ole koskaan ollut niin helppoa ja mukavaa!

Tänään tapahtui myös ravissa jotain ennen kuulumatonta, etenkin maastoon kuulumatonta. Gljá ryhtyi pellolla venyttämään muotoaan pidemmäksi ja enemmän sinne toivotun eteen-alas liikkeen suuntaan. Enimmikseen nyt tietenkin suhattiin perus nenäpystyssä, niinkuin alapuolella olevan kuvan erittäin ylpiän näköinen akka... Ja noi kädet, mitä ne tuolla tekee? Huoh.

Mutta välillä vähän näinkin, sinnepäin mitä tässä nyt on haettu kohta vasta.. ööh, neljä vuotta? Mutta eihän roomakaan päivässä rakennettu vai miten se meni? Ei ainakaan meidän roomaa, jonka rakentamisessa on mukana kaksi erittäin temperamenttistä omantiensä kulkijaa.. Jotta ihmetellään nyt seuraavat neljävuotta tuota lyhyen hetken ihmettä. Ei kai sitä nyt oikeesti viitti töihinkään ryhtyä,että jotai sais aikaseks. No ei sentään, eiköhän se  siitä ala luistaa. 

Jotta jatketaan harjoituksia, pois tuosta ala puolella olevan kuvan jäykästä ylälinjasta.. 

Hörinöillä kotia päin. Oikein malttoi vielä käynnissäkin venyä.. Hieno tyttö. :)

Viikonlopun aikana toivottavasti hevosesittelyssä Kaspar, palataan siis!