Hevoset

 
Islanninhevostamma
 Syntynyt 2002


Kesällä 2010 sain tarpeekseni, ettei vakituisesti ratsua ollut käytössä. Halu päästä treenamaan, oppimaan tosissaan ja mahdollisesti kisaamaankin oli todella kova. Omaan ei ollut siinä vaiheessa mahdollisuutta, niinpä ryhdyin etsimään sopivaa yksilöä ylläpitoon. Sellaisen löytäminen ei ottanut helposti onnistuakseen. Islanninhevosten PM-kilpailuissa Ypäjällä 2010 näin valopylvääseen kiinnitetyn ilmoituksen islanninhevostammasta, jota tarjottiin sopivan kodin löytyessä ylläpitoon. Joka kerta ilmoituksen ohi kävellessäni pysähdyin haaveilemaan. Otin jopa numeronkin kännykkääni talteen, mutta en koskaan soittanut. Siksi yllätys olikin valtava kun muutama päivä kisojen jälkeen puhelin soi ja soittaja oli "ylläpitohevonen"! Sattumalta hän oli nähnyt minun ilmoitukseni netissä. Ja niin sitä mentiin Lohjalle tammaa katsomaan, tietämättä, että olin juuri saamassa käsiini elämänihevosen ja suurimman opetusmestarin.

Mitä tahansa kuvittelin ja suunnitelinkin aluksi, sain alkaa samantien käymään kovaa koulua. Gljá oli ratsuna paljon vaativampi kuin minun taitoni olisivat sallineet. Glján kanssa elämä ei ole ollut helppoa, mutta nautin tammasta kovasti lukuisista ongelmista huolimatta (vaikea ratsastettavuus, paha kesäihottuma). Jotkut hieman vihjailivatkin, että olen hieman hullu kun lopulta vuoden ylläpidon jälkeen päätin ostaa oikein omaksi asti vaikeuksia. En piitannut. Olin varma ja olen vieläkin, että jossain kiitos seisoo kovan työn jälkeen. Tällä hetkellä se seisoo siinä, että en olisi puoliksikaan tämä ihminen, jos Gljá ei olisi tullut elämääni.
          
Se mitä ennen nimitin lukuisiksi hankaluuksiksi, ovat vain nyt haasteita kohdattavaksi. Kaikesta huolimatta Gljá on todella rohkea, kiltti, luotettava ja täydellinen monitoimihevonen. Esteet ja maastoilu ovat ihan erityissuosikkeja. Maastossa Glján eteenpäin pyrkimys onkin välillä sitä luokkaa, että luulen tietäväni miksei islantilaisilla ole koskaan ollut tarvetta rakentaa rautateitä...Sellanen höyryveturi se on, eikä taatusti päästä ketään edelle ihan suosiolla :) Lähinnä vaikeudet ovat aina liittyneet kehittymiseen ratsukkona. Tiedän menneeni paljon metsään ja siksi olenkin antanut meille kesästä 2013 vuoden vaihteeseen saakka nollaustaukoa, jonka jälkeen aloitamme kaiken uudelleen puhtaalta pöydältä. Itse olen tauon ajan kartuttanut tietotaitoani treenaamisesta ja luulen omaavani nyt paljon uusia työkaluja kehittymiseemme. Kehittymiseen sen ilosta! Ei tavoitteiden, kisaratojen ja pisteiden perässä juosten.. Yksi omaksumistani työkaluista aika. Suurin asia, minkä olen Gljálta oppinut, on ratsastaa jokaista yksilönä, antaa aikaa ja pysähtyä kuuntelemaan itseään ja hevostaan. Vaikka valmentaja sanoisi mitä, vain ratsastaja tuntee hevosensa loppuviimein. Sitä ääntä on opittava kuuntelemaan eikä yrittää tehdä jotain, minkä vaatiminen ei ole reilua siinä vaiheessa tai ehkä koskaan. Valtavasti kiitän kaikkia valmentajiamme, jokaiselta olen oppinut paljon! Mutta mikään ei päihitä sitä tiedon määrää, jota viisaalla tammallani on ollut minulle antaa.

Yleisimmin Gljáta kuullaan kutsuttavan nimellä "Muumi". On ilmennyt, että monelle sen nimi on ylitsepääsemättömän mahdoton lausuttava, enkä voi ketään siitä syyttää. Eihän tuo sanahirvitys vaan ole tehty suomalaiseen suuhun taipuvaksi.. ;)


Islanninhevosruuna
 Syntynyt 2006

Olin syyskuun 2013 töissä Ruotsissa islanninhevosmyynti- ja kilpatallilla. Eräänä iltana kuumehuuruissa (liekkö tämä syy?) kävin iltakävelyllä tallilla katsomassa uutta tulokasta. Astuessani tallikäytävään, boksin oven yli katsoi utelias ja hyvin hauskan näköinen tähtipäinen hiirakko. Siinä katseessa oli sitä jotain! Ajattelin samantien "tuo tulee olemaan mun!". Ajatus oli siinä vaiheessa melko viaton, mutta parin viikon tutustumisen jälkeen olin niin myyty, ettei vaihtoehtoja ollut. Akilles piti saada Suomeen! Niin se myös monien järjestely vaikeuksien jälkeen saapuikin lokakuussa 2013 enkä ollut uskoa, että unelmani oli toteutunut.

Akilles on kiltti herrasmies, mutta hyvin herkkä niin ratsailla kuin maastakin käsiteltynä. Akilles on opettanut iloitsemaan pienistä asioista ja jokaisesta edistymisen merkistä. Moni ei voi kuvitellakaan, miten onnellinen voi hevosen omistaja olla yksinkertaisista ja aivan arkisen näköisistä asioista, etenkin silloin kun ne eivät ole itsestäänselvyys. 



Islanninhevosruuna
Syntynyt 2004


Alunperin meinasin ostaa tämän itse Glján kaveriksi, mutta Maria kiinnostui ruunasta siitä kuultuaan. Kesäkuussa 2013 menimme Kasparia katsomaan, pari viikkoa myöhemmin se saapuikin jo pihaan ja koeajan jälkeen Maria siirtyi ensimmäisen oman islanninhevosen omistajaksi. Kaspar on pikkupoika vekkulimainen, aina jotain kujeilemassa. 

Lämminveriruuna
 Syntynyt 2004


Tuttavallisemmin Webe. Webe on hellyyttävä persoona ja kiva seurahevonen, mutta ratsailta ja ajaessa se voi olla hyvinkin kuumapakkaus.  


MUISTOISSAMME



Lämminveriruuna

1992-2016


Tämä tempperamenttinen, oman arvonsa tuntenut, valtava persoona elää aina muistoissamme. ❤


2 kommenttia:

  1. Huomasin, että olit liittynyt lukijakseni ja löysin sitä kautta tänne! Mielenkiintoinen blogi ja ihana lauma sinulla! Islanninhevoset ovat kyllä valloittavia, mitä niihin nyt on saanut tutustua. Viime kesänä rakastuin erääseen issikkatammaan ja silloin päätin, että jonakin päivänä minäkin omistaisin issikkatamman!

    Kunpa minäkin voisin asua maalla suuren eläinlauman kera. Ehkä sitten joskus myöhemmin, kun opinnot on hoidettu ja mies puhuttu ympäri ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja kiva kun tutustuit blogiini! :) Elämä tälläisen eläinlauman kanssa on toki haastavaakin, mutta myös äärettömän palkitsevaa enkä vahtaisi tätä elämää ihanine karvakavereineen mihinkään. Toivottavasti sinunkin haaveesi toteutuu ja saat upean lauman tuomaan tätä valtavaa iloa! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)