Mökkeilyä

Ensimmäinen viikonloppu tämän kesän aikana, jonka ajan olen täysin hevoseton enkä ole työvuoroissa lainkaan. Vapaata, ei velvollisuuksia.. todella omituista. Tästä harvinaisuudesta nautin (tai ainakin yritän, mutta vieroksun hieman tätä outoa tekemättömyyden fiilistä ja ajatukset laukkaavat jatkuvasti hevosten luona) Etelä-Karjalassa avopuolisoni äidin ja tämän miesystävän mökillä erittäin kauniin Nurmijärven rannalla. Mukana meillä on vain molemmat tollerit, Vinski jäi Rantasalmelle ex-omistajiensa mökkikaveriksi. Harmittaa, että jätin epähuomiossa Nikonin kotiin, sillä täällä olisi ollut mukavaa kuvata enemmänkin. Onneksi Lumia voi sen verran tuurata Nikonin hommia tällä kertaa.

  

Mökkeilyn ohessa yritän valmistella hiljalleen "linkkaa blogisi" -postauksen arvosteluja valmiiksi. Pysykäähän siis kuulolla, postaus tulee mahdollisesti tänään tai huomenna. Kiitos kaikille osallistuneille!

Ensi viikolla tuleekin normaalin hevosarkeen pientä muutosta, sillä meille saapuu torstaina pitkästä aikaa valmentaja tunteja pitämään. Ihana, avulias serkkuni Mona on lupautunut kuvaamaan, joten valmennuspäivästä varmasti materiaalia runsaasti luvassa. Huh, mitähän se tuo tullessaan kun en ole aikoihin joutunut kunnon töihin enkä ratsastanut kenenkään valvovan silmän alla. Saapa nähdä, mutta innolla odotan! Tästä se taas lähtee.

Nyt aion lähteä nauttimaan auringosta, seurasta ja järvimaisemista. Illalla palaan postaus projektini pariin ja saan sen toivottavasti tehtyä valmiiksi.

Puuhailupäivä

Pakkanen oli aamulla tämän talven huippu lukemissaan. Heräsin aamulla kuuden jälkeen ja ennen auringonnousua oli kaunis "sininen hetki". Harmi, etten saanut sitä taltioitua sellaisenaan kameralle. Yllä kuitenkin tunnelmaa sen verran, mitä minun kuvaustaidoilla saa. Pihamaalla asusteleva ylämaankarja sinnitteli kovassa pakkasessa. Onneksi niillä on sitä turkkia, jolla tarkenee. 

Koirien kanssa käytiin pikalenkki minkä tarkeni ja sitten väkertelin aamupäivään asti uutta ulkoasua blogiin. Tässä siis syy sille, jos joku ihmettelee, miksi täällä on toistaiseksi aika sekaisen näköistä ja bannerikin puuttuu.

Pakkanen onneksi hieman lauhtui päiväksi, mutta oli silti melko pureva, joten tyydyttiin puuhailemaan heppojen kanssa kevyesti. Glján kanssa jatkettiin espanjalaisen harjoituksia, josta pieni videopätkä tarjolla tässä:

Videointi oli muuten todella hyödyllistä! Sitä suosittelen kaikille. Oppii näkemään onko omat ajoitukset oikeassa jne. Itse ainakiin huomasin paljon näiltä videopätkiltä hiomisen tarvetta. Ratsailta tempun teko on vielä tasapainon hakemista, mutta kyllä se siitä helpottuu. Tässä videopätkässä ratsailla liike lähenteli enemmänkin kuoputtelua paitsi huonon tasapainon, myös sen vuoksi, että Gljá oli vähän levoton eikä jaksanut keskittyä suorittamaan harjoituksia. Emme treenanneet pitkään vaan tyydyin muutamaan hyvään yritykseen. 

En muuten todellakaan puolla kypärättä ratsastamista, edes selässä käymistä. Selkäännousu oli hetken mielijohde, jota ei ikinä pitäisi tehdä. Typeryyttä...

Tänään oli myös vähän parinvaihtoa juoksutukseen. ;) Ensimmäisenä kentälle pistettiin Akilles ja Webe. Aiemmin tällä kokoonpanolla ei oltu vielä kokeiltukaan ja yhtälö toimi hieman heikosti. Webe ei kauheammin nauti Akilleksen seurasta, joten se oli happamena kokoajan. Puomiharjoitukset on kuitenkin se, mitä tämä kaksikko kaipaa. Oli toisinaan jopa vähän koomisenkin näköistä kun molemmat on sellaisia konkkeleita heikolla tasapainolla ja koordinaatiokyvyllä varustettuna. Että treeniä, treeniä vaan molemmille. Tässä vähän kaksikon touhuista:

Jotta sellasia tyylisuorituksia puomeilta.. :D osas ne sentään välillä mennä ravissakin:

aaapuva, nyt mennee jalat sekasin...

Otettiin vielä muutamat esteet lopuksi. Webelle nämä tietenkin oli niin naurettavan matalia, ettei se oikein vaivautunut olemaan tosissaan. Ja kuten sanottua, se oli muutenkin todella nihkeä alusta asti. 

Tässä muutama freestyle -kuva:

 Otettiin pitkästä aikaa vanha Paavokin kentälle hölköttelemään. Mukaansa se sai Kasparin, joka oli niin vallattomalla tuulella, että välillä mietittiin kauanko Paavo jaksaa moista menoa katsella. Vanhus onneksi oli itsekin hyvin leikkisällä tuulella ja oli leikissä mukana. 

Koko ajan jotain pitää touhuta, mutustelu vuorossa Marian huivi.

Pakkaspäivän fiilistelyä ja kiireinen kimo

Yön aikana pakkanen oli kiristynyt entisestään. Kissankin ilme oli melko tuima kun laitoin sen aamulla ulos ja lopulta löysin sen kuusen alta jurottamasta, kun lähdettiin koirien kanssa lenkille. Kisuttelin sitä ja pyytelin luokse, mutta se vain tuijotteli kuusen alta todella rumasti. Yleensä se tulee kuin koira luokse kutsuttaessa vaikka ei olisi näköetäisyydelläkään. Jos kissat harrastaisi moista, olisi se seuraavan "kisukisun" kohdalla näyttänyt luultavasti mulle keskaria. Luulis tosin, että tuolla turkilla tarkenee.. Mokoma pitkävihainen mörrikkä.

 En voi olla hehkuttamatta talven kauneutta. Olen aivan lumoissani luonnon tämän hetkisestä kauneudesta. Ihme etten törmää johonkin kun haahuilen kuin puolijauhoinen, tuijotelen puiden latvoja. Kylmyydestä huolimatta tästä ei voi olla nauttimatta!

 

Mulla on koko viikonlopun ajan tallin hoito vastuulla kun Maria on poissa. Aamuheinien jaon yhteydessä jäin kuvailemaan ja istuskelemaan pellolle. Pian Gljá liittyi seuraan ja kävi rapsuttelemaan mun niskaa ja oli muutenkin kauhean utelias tietämään, miksi siellä keskellä peltoa istun yksikseni. Että mä olen pakahtua aina onnesta kun saan viettää näin hienoja hetkiä hevosteni kanssa! Näillä hetkillä jaksaa mitä vain. Kuten vaikka tämän päiväisen ratsastuksen (tästä vähän alempana lisää) haha. :D

 

Ennen maastoon lähtöä tarkistin kentällä miten Gljá liikkuu taannoisen ontumisen jälkeen. Onneksi tamma oli jo puhdas liikkeistään, joten juoksutettiin vähän Monan kanssa heppoja ennen maastoon lähtöä.  

Nyt leikitään seuraa johtajaa..

Temppuiltiin myös vähän. Gljá alkaa hallita aika hyvin jalan noston. Kumarrustakin on alettu treenata pikku hiljaa syvemmäksi. Ihanaa, että me löydettiin temput ja leikit osaksi arkea. Se on hauskaa ja kehittävää. :)

Maastoon lähtiessä fiilis oli hyvä, mutta kyyti maastossa oli kylmää. Eikä tästä käy syyttäminen pakkasta vaan Gljálla oli virtaa ihan järjettömästi. En ole koskaan saanut moista kyytiä siltä eikä se meinannut edes suostua kävelemään. Kun en antanut siirtyä laukalle se pomppi tasajalkaa kuin joku olisi asentanut vieterit sen kavionpohjiin. Pidätteet ei ollu mennä läpi millään. onneksi tunnen tammani todella hyvin, ettei tarvitse jännätä mihin se mut kiikuttaa. Vieraan asemassa olisin ajatellut, että koko tamma on ihan kaheli ja ehkäpä vähän pelännytkin. Ihme kyllä fiilis ei jäänyt niin huonoksi kuin yleensä tälläisten jäljiltä. Gljá vaan tarvitsee nyt enemmän liikuntaa saadakseen purettua energiaa. Webe onneksi pysyi suhteellisen tyynenä Monan kanssa. Mitä nyt välillä vähän kiihdytteli kun Gljá tarmokkaasti polki töltissä entistä lujempaa. Isot hevoset jostain syystä tapaa ottaa kytkyä töltin tahdeista.. :D Gljá ei kertakaikkiaan siedä taakse jäämistä ja kun välillä yritin jättäytyä, se puhisten pyrki edelle. Rauhoittuikin se sitten aina  hieman kun pääsi Weben ohi. Lopuksi ravailtiin muutamat kierrokset pellolla ja tamma kulki sentään jo jotenkin järkevästi höyryämättä. Huh huh, ei voi kyllä muuta sanoa. Eiköhän se kuitenkin siitä kun päästään taas liikkumisrutiineihin takaisin. Tykkään kyllä, että hepat on iloisia liikkumaan eteenpäin. Hyvä vilja, kuten sanotaan. Mut rajansa sillekin eteenpäinpyrkimykselle. :D

Mytologian kahdeksanjalkainen Sleipnirkös se yläpuolella laukkaa? Otettiin myös Akillesta ja Kasparia kentälle juoksemaan. Pojillakin oli virtaa aika tavalla, kilpailivat ja revittelivät pitkin kenttää toisiaan härnäten.

Olin iloinen nähdessäni, että Akilles liikkui hienosti ja varmasti. Itseasiassa paremmin kuin aiemmin kenkien kanssa. Se ei ollut kertaakaan solmussa kinttuihinsa. Odotan niin innolla, mitä siitä vielä tulee kun treenit etenee! 

Kaspar on ihan varsan näköinen! Ja sellainen se on kyllä koko olemukseltaan, todella lapsekas ja leikkisä. :D Ikinuori ruunanrutale.

Kuvista kiitokset Monalle! :)

Joogailua ja muuta urheilua

Tiistaina meillä oli joogakurssin eka tunti. Mitähän tahansa joogalta odotinkin, sain yllättyä. Monellehan varmasti tulee joogasta ekana mieleen hidastempoinen venyttely ja lattialla makoilu. Niin, sellainen käsitys minullakin on ollut, mutta jooga oli rankkaa. Meidän kurssilajina kevään ajan on astanga, joka on lajina urheilullisempi joogamuoto. Mielenkiinnolla odotan miten treenit tulevat vaikuttamaan kroppaani ja ennen kaikkea ratsastukseen! Tunnin lopun rentoutus harjoitus oli myös hyvin tehokas, taisin jopa nukahtaa.Toivon voivani toteuttaa myös rentoutumisoppeja ratsailla. 

en ollut ihan yhtä uskottava joogi kuin eräs nainen kurssilla. taisi olla elämäntapa yhtä joogaa. 

 

 Syömiset ovat pysyneet jotakuinkin hallinnassa, jos nyt ei lasketa tuollaisia yllä olevan kuvan erehdyksiä. Me oltiin menossa kahville, mutta jonossa edellä oleva napero sai tälläisen ja pitihän meidänkin sitten kun näytti niin hyvältä. haha. Onneksi elämä ei ole niin vakavaa, että viitsisin tästä huono-omatuntoa potea. Tosin, täytyy kyllä myöntää, ettei kaakao ollut lainkaan niin taivaallisen makuista kun mitä siltä odotti kun seisoi nälkäisenä ja vesikielellä kahvilajonossa. Ihminen on niin vietävissä. Ehkä ensi kerran muistan, ettei se ollut niin kannattavaa ja otan vain kahvin. :)

Se aiemmin mainittu aamupuuro, jota ilman ei enää aamut lähde käyntiin. Puuron lisukkeeksi käytän raejuustoa, marjoja, teelusikallisen pilttiä. Joskus, kuten kuvassa, laitan sekaan banaania tai omenaa. Myös puuro tuoreananaksella on aivan mielettömän hyvää!

Eilen oli tarkoitus ratsastaa. Olin jo kentällä Glján kanssa kun huomasin alkuveryttelyjä maastakäsin aloitellessa, että se ontuu hieman oikeaa takajalkaansa. Harmi, sillä tamma oli muutoin pirteä ja esitteli oma aloitteisesti oppimiaan espanjalaisenkäynnin alkeita, vieläpä oikein mahtipontisesti kun joutui hetken seistä. Mokomakin kerjuri, tietää kyllä millä sitä namia heruu. :D Minulla ei tietenkään ollut juuri silloin makupaloja mukana, mutta temppuiltiin hetki ennen tarhaan menoa ja palkkasin sitä runsaasti. Hassua oli, että viimeksi kun harjoittelimme temppua, se oli todella nihkeä tekemään sitä. Nyt se yhtäkkiä aivan itse esitti todella korkeaa etujalan liikettä. Tästä varmaan myöhemmin postausta luvassa. 

Akilleksella en ratsastanut, koska en saanut työkalujen puuttuessa vaihdettua satulaani leveämpää etukaarta. Tajusin, että satulassa on tällä hetkellä kapein kaari ja siksikin istuntani valuu liikaa takakaarelle. Tässä jälleen huomaa, että satulan sopivuutta pitäisi todella tarkastella koko ajan hyvin tarkasti. Minä olin viimeksi todennut Nurmijärvellä ollessamme satulan istuvan hyvin, enkä huomioinut, että Akilles on kotiin tultuaan pyöristynyt aika tavalla.

Niinpä lähdimme jalkaisin Marian ja Kasparin mukaan maastoon. Huvitti kun seisoimme pellolla ja neuvoessani Mariaa Kasparin kanssa, Akilles ryhtyi rapsuttelemaan mun kaulaa ja hörisi välillä valtavasti. Se niin rakastaa kävelylenkkejä ja hengailua hyvässä porukassa. Ennen kaikkea se ilahduttaakin jatkuvasti, miten paljon suhteemme on kehittynyt. Enää en tunnu olevan sille se ikävä ihmistyyppi, vaan se viettää mielellään aikaa kanssani. Nurmijärvellä se usein lähti tarhasta hakiessa karkuun, juoksuttaessa siihen ei saanut mitään kontaktia (kaahasi karkuun ja ylireagoi joka liikkeeseen). Aina kun olin sen lähellä, se seisoi pää ylhäällä ja todella jännittyneenä. Kuten alla olevasta videosta näkyy, nykyään se  on aika tavalla tälläinen kun tullaan tarhalle. <3

 

Eilen oli tietenkin myös salipäivä. Treeni luisti ja ylpeänä itsestäni sain punnerrukset vedettyä jo aika hyvin. Omaohjelmani mukaan teen punnerruksia 2xmax. Aiemmin tämä maksimi määrä taisi olla jotain 3 luokkaa, nyt vedin jollain ihme voimilla ja asenteella 2x10! Siitä se lähtee. Onneksi tänään on salivapaa päivä. Eiliset treenit imivät kaikki mehut. Tänään saa ottaa rennosti ja tehdä kevyesti mitä tykkää. Eli kävellä koirien kanssa ja mennä ratsastamaan Akilleksen, jos saan etukaaren vaihdettua.

Vihdoin uusi Lumiakin saapui,jatkossa siis toivottavasti enimmikseen hieman laadukkaampia tilanne kuvia elämästä. Aina kun ei jaksa tai voi raahata järkkäriä mukana.