Pakkaspäivän fiilistelyä ja kiireinen kimo

Yön aikana pakkanen oli kiristynyt entisestään. Kissankin ilme oli melko tuima kun laitoin sen aamulla ulos ja lopulta löysin sen kuusen alta jurottamasta, kun lähdettiin koirien kanssa lenkille. Kisuttelin sitä ja pyytelin luokse, mutta se vain tuijotteli kuusen alta todella rumasti. Yleensä se tulee kuin koira luokse kutsuttaessa vaikka ei olisi näköetäisyydelläkään. Jos kissat harrastaisi moista, olisi se seuraavan "kisukisun" kohdalla näyttänyt luultavasti mulle keskaria. Luulis tosin, että tuolla turkilla tarkenee.. Mokoma pitkävihainen mörrikkä.

 En voi olla hehkuttamatta talven kauneutta. Olen aivan lumoissani luonnon tämän hetkisestä kauneudesta. Ihme etten törmää johonkin kun haahuilen kuin puolijauhoinen, tuijotelen puiden latvoja. Kylmyydestä huolimatta tästä ei voi olla nauttimatta!

 

Mulla on koko viikonlopun ajan tallin hoito vastuulla kun Maria on poissa. Aamuheinien jaon yhteydessä jäin kuvailemaan ja istuskelemaan pellolle. Pian Gljá liittyi seuraan ja kävi rapsuttelemaan mun niskaa ja oli muutenkin kauhean utelias tietämään, miksi siellä keskellä peltoa istun yksikseni. Että mä olen pakahtua aina onnesta kun saan viettää näin hienoja hetkiä hevosteni kanssa! Näillä hetkillä jaksaa mitä vain. Kuten vaikka tämän päiväisen ratsastuksen (tästä vähän alempana lisää) haha. :D

 

Ennen maastoon lähtöä tarkistin kentällä miten Gljá liikkuu taannoisen ontumisen jälkeen. Onneksi tamma oli jo puhdas liikkeistään, joten juoksutettiin vähän Monan kanssa heppoja ennen maastoon lähtöä.  

Nyt leikitään seuraa johtajaa..

Temppuiltiin myös vähän. Gljá alkaa hallita aika hyvin jalan noston. Kumarrustakin on alettu treenata pikku hiljaa syvemmäksi. Ihanaa, että me löydettiin temput ja leikit osaksi arkea. Se on hauskaa ja kehittävää. :)

Maastoon lähtiessä fiilis oli hyvä, mutta kyyti maastossa oli kylmää. Eikä tästä käy syyttäminen pakkasta vaan Gljálla oli virtaa ihan järjettömästi. En ole koskaan saanut moista kyytiä siltä eikä se meinannut edes suostua kävelemään. Kun en antanut siirtyä laukalle se pomppi tasajalkaa kuin joku olisi asentanut vieterit sen kavionpohjiin. Pidätteet ei ollu mennä läpi millään. onneksi tunnen tammani todella hyvin, ettei tarvitse jännätä mihin se mut kiikuttaa. Vieraan asemassa olisin ajatellut, että koko tamma on ihan kaheli ja ehkäpä vähän pelännytkin. Ihme kyllä fiilis ei jäänyt niin huonoksi kuin yleensä tälläisten jäljiltä. Gljá vaan tarvitsee nyt enemmän liikuntaa saadakseen purettua energiaa. Webe onneksi pysyi suhteellisen tyynenä Monan kanssa. Mitä nyt välillä vähän kiihdytteli kun Gljá tarmokkaasti polki töltissä entistä lujempaa. Isot hevoset jostain syystä tapaa ottaa kytkyä töltin tahdeista.. :D Gljá ei kertakaikkiaan siedä taakse jäämistä ja kun välillä yritin jättäytyä, se puhisten pyrki edelle. Rauhoittuikin se sitten aina  hieman kun pääsi Weben ohi. Lopuksi ravailtiin muutamat kierrokset pellolla ja tamma kulki sentään jo jotenkin järkevästi höyryämättä. Huh huh, ei voi kyllä muuta sanoa. Eiköhän se kuitenkin siitä kun päästään taas liikkumisrutiineihin takaisin. Tykkään kyllä, että hepat on iloisia liikkumaan eteenpäin. Hyvä vilja, kuten sanotaan. Mut rajansa sillekin eteenpäinpyrkimykselle. :D

Mytologian kahdeksanjalkainen Sleipnirkös se yläpuolella laukkaa? Otettiin myös Akillesta ja Kasparia kentälle juoksemaan. Pojillakin oli virtaa aika tavalla, kilpailivat ja revittelivät pitkin kenttää toisiaan härnäten.

Olin iloinen nähdessäni, että Akilles liikkui hienosti ja varmasti. Itseasiassa paremmin kuin aiemmin kenkien kanssa. Se ei ollut kertaakaan solmussa kinttuihinsa. Odotan niin innolla, mitä siitä vielä tulee kun treenit etenee! 

Kaspar on ihan varsan näköinen! Ja sellainen se on kyllä koko olemukseltaan, todella lapsekas ja leikkisä. :D Ikinuori ruunanrutale.

Kuvista kiitokset Monalle! :)