Temppukoulutusta ja suhteen lähenemistä

   Viime vuoden lopulla aloin kiinnostua ja miettiä hevosen kouluttamista aiempaa syvemmin. Suurimman sysäyksen tähän varmaan antoi Akilleksen tulo, jolloin rupesin miettimään, miten voisin kouluttaa sen yli lukuisista jännityskäytöksistään. Oli pakko löytää todella toimivia keinoja saadakseen harrastamisesta turvallista ja siihen ainut ratkaisu on perusteellisesti tehty koulutus. Hevosen koulutusta opiskellessa, nälkä kasvoi syödessä kun tutustuin erilaisten temppujen kouluttamiseen. Espanjalaiseen käyntiin tutustuessa, ajattelin kuinka hyvää se tekisikään Gljálle, antaisi sen lavoille ja keskivartalon lihaksille hyvää liikettä. Gljá on melko etupainoinen ja lapojen mukaan saaminen liikkeeseen on aina ollut haastavaa. Ensin kuitenkin ajattelin, että enhän minä osaa sellaisia kouluttaa, mutta jossain vaiheessa ajatus muuttui ja päätin kokeilla. Jos joku ei jaksa lukea läpätyksiä, kirjoituksen lopussa tiivistelmä, kuinka tämä opeteltiin. :)

   Olen aiemmin ollut hyvin kärsimätön opettamaan mitään. Ihan sen takia, että en ole oikeasti ymmärtänyt, miten homma tälläisissä asioissa toimii. Kuinka se hevonen todella oppii. Jossain vaiheessa viime syksynä koko ajatusmaailmani alkoi tehdä valtavaa muutostyötä, uudistunut minä aloitti temppukoulutuksen ollen kärsivällinen ja antaen aikaa meille molemmille.  Olen mennyt valtavan harppauksen ihmisenä eteenpäin. Mihin jäi se kärsimätön ja lyhytpinnainen "kaikki mulle heti"-ihminen? No, eipä ole ikävä, että en kysele perään. :) Tietenkin sellaisen käytöksen syynä on vain tietämättömyys. Kiire oppia, mutta ei aikaa ajatella.

 Ensimmäisillä harjoituskerroilla Gljá edistyi sen verran, että se alkoi ymmärtää, mitä ajan takaa. Liike oli hyvin pieni jalannosto, mutta se teki sen oikein pyynnöstä. Koska liike ei ollut halutun lainen, aloin tietenkin epäillä, että kouluttajantaitoni tuskin riittävät tähän. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, sillä yhdessä tekeminen tuntui mukavalta. Alussa harjoittelimme parina päivänä pienen hetken ja sitten tuli tauko, jolloin emme harjoitelleet muutamaan päivään. Juuri tämä tauko oli käänteen tekevä. Yllätyksekseni seuraavalla kerralla tamma esitteli makupalan toivossa ihan pyytämättä (tämä ei tietenkään ole toivottavaa, että ilman pyyntöä kerjätään) todella korkeaa etujalan liikettä. Sinä päivänä palaset loksahtivat paikoilleen ja Gljá toisti tämän myös pyynnöstä. Minä todellakin olin opettanut Gljálle jotain (pieni askel ihmiskunnalle, mutta valtava Idalle)! Siitäkin huolimatta, että aluksi koulutustaitoni olivat hieman haperot ja olin taatusti hidas palkkaamaankin. Tästä opin sen, kuinka anteeksiantavainen hevonen on, se ei mokistani piitannut. Ainakaan siitä päätellen, että se ymmärsi, mitä sen kuuluu tehdä. Glján oppiessa, myös minä opin ja itsevarmuuteni omia taitoja kohtaan kasvoi. Olin innoissani ja tajusin, ettei kouluttaminen ole vaikeaa. Koska kouluttamisen ideologia tuntuu nyt loksahtaneen paikalleen kunnolla, tulen varmasti uudelleen kouluttamaan Gljálle kaikenlaista ihan perusratsastuksestakin. Kuten myös muille hevosillekin.

morjenstaa.. Mitäs teil on täällä? Gljá asteli portaita ylös varustehuoneeseen. Ei sinänsä varmaan kenenkään mielestä ihmeellistä, mutta minun tammalleni se on täysin poikkeavaa käytöstä, suoranaista irroittelua. tälläinen käytös kertoo sen muuttuneesta aseenteesta ja olemuksesta :)

Ennen kaikkea tempun kouluttaminen lähensi minua ja Gljáta paljon. Olen myös löytänyt siitä paljon uusia piirteitä. Siitä sulkeutuneesta hevosesta on tullut ihan huipputyyppi, joka osaa pitää hauskaa. Se on myöskin tullut valtavan uteliaaksi kaikesta. Ennen kun se ei paljoa ympäristöönsä reagoinut missään asiassa, nykyään se leikkii laumassa. Paljon on nähty ja koettu yhteisen kolmen vuoden aikana. Kuitenkin vasta nyt uskaltaisin alkaa väittämään, että harrastamme yhdessä, molemmat tästä nauttien. Olen suunnattoman iloinen, että en enää treenaa "verenmaku" suussa ja tahdon etsiä vaihtoehtoja tehdä asiat hyvin ja hauskasti. Ratsastuksessa saa ja pitää olla tavoitteita, mutta se miten ne toteuttaa, on suunnattoman tärkeää. Jos hevonen eikä ratsastaja ole sydämellään mukana, ollaan luultavasti menossa metsään koko touhussa. Gljá ansaitsee paremman ihmisen. Ei sitä kisapisteiden perässä juoksijaa tai pikatreenauksella tuloksiin -tyyppiä. Olen pikkuhiljaa oppinut olemaan hevosilleni parempi ihminen ja kumppani. Tämän oppiminen lähti täydestä sydämestä ja siihen minut opetti Akilles. Istuin sen kanssa Nurmijärvellä joskus pitkiäkin aikoja karsinassa, se oli rentouttavaa ja mukavaa. Sai vain istua ja tarkkailla hevostaan sekä miettiä, miksi se piti minua jonkinlaisena hirviönä. Saan tämän itseni parjaamisen kuullostamaan siltä, että todellakin olisin ollut aivan kammottava tyyppi. En sentään, rakastin kyllä hevostani. Sanotaanko kuitenkin, että jossain vaiheessa ratsastuksesta harrastuksena meni maku. Koko homma oli ihan liikaa suorittamista ja valmennuksissa juoksemista. Fyysisesti Gljá oli huippukunnossaan, mutta ystävyytemme ei ollut parhaalla tolalla enkä ollenkaan riittävästi ajatellut sen enempää hevoseni kuin omaakaan hyvinvointia. Ehkäpä postaan tästä aiheesta joskus, sillä uskon, etten ole ainoa jonka kilpailumaailma on tempaissut liikaa mukaansa. 
Jokatapauksessa.. Opittuani nauttimaan hevosten seurasta ja olemaan läsnä, näkyy se muun muuassa siinä, että hevoset tulevat meitä moikkaamaan ja oleskelevat mielellään kanssamme niin tarhassa kuin muuallakin. Minulle tämä on valtava asia, jonka vuoksi olen pakahtua aina onnesta tallilla ollessa. Fiilis on ihan mieletön! :)  

Kuva, joka löytyy myös aiemmasta postauksesta. Tärkeä hetki hevosystävän kanssa <3

Pointtihan (kyllä, sellainenkin kaiken jaarittelun seassa) oli, että hyvän suhteen eteen kannattaa tehdä töitä. Täytyy oppia olemaan läsnä eikä ajatella samalla jotain muuta tai kiirehtiä tavoitteissaan asioiden edelle. Temppukoulutus toimii hyvin yhtenä osana sitä. Siinä ohessa se on hauskaa ja kehittävää. Itselleni se oli valtavan opettavainen kokemus, joka antoi itsevarmuutta selviytyä muustakin koulutuksellisista asioista.

Nyt takaisin temppukoulutukseen. Näin etenimme temppua opetellessa:

Ensimmäinen vaihe: Nostin Glján jalkaa eteenpäin, sanoin selkeästi "hyvä" jalan ollessa ylhäällä ja palkkasin namilla sen perään. Jos jollekin on tuttua naksutinkoulutus, niin käyttämäni "hyvä" sana toimii samalla periaatteella. Eli tarkoituksena oli, että "hyvä"-sana viestii hevoselle, että kohta on palkinto luvassa. Näin saa itse hetken aikaa eikä palkkaus myöhästy.Lisäksi hevonen malttaa suorittaa paremmin sille annetun tehtävän eikä mene häsläämiseksi, kuten monesti silloin jos se ei tiedä milloin se voi saada palkkaa.


Toinen vaihe: Liitin raipan kosketuksen mukaan. Sijainniksi valitsi mahdollisimman ylhäältä lavasta, että voin myöhemmin yhdistää kosketuksen helposti ratsailla ollessa. Muista opettaa asia molemmilta puolilta yhtä tarkasti, hevoset ovat monessa asiassa puolisokeita. Eivät siis ymmärrä välttämättä toiselle puolelle opetettuja apuja enää alkuunkaan toisella puolen.

Kolmas vaihe: tässä olemme vasta alkutekijöissä, mutta kolmas vaihe on, että tempun nimenmukaisesti liike pitäisi yhdistää käyntiin. Ratsastaessa emme taatusti pääse tähän pitkään aikaan tai ainakaan en kiirehdi sen kanssa. Maastakäsin Gljá on kuitenkin jo pari kertaa siirtynyt askeleita etujalan liikettä tehdessään. Aikamoista haparointia, mutta yritys on kova! Tasapainon kehittyessä tämä tulee varmasti onnistumaan hyvin. Jokatapauksessa; tämä vaihe tapahtuu niin, että pyydän opettamillani avuilla jalkaa nousemaan ja samaan aikaan olen riimusta paineistanut Gljáta eteenpäin. Itse seison hevosen edessä ja otan askeleen taakse. Ensimmäisillä kerroilla jo pieni liikahdus palkitaan ja tätä toistetaan niin kauan, että hevonen varmasti ymmärtää mistä on kyse.

Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Periaatteessa kyllä kuka vain voi opettaa temppuja, kunhan vaivautuu sen verran, että selvittää kuinka hevonen oppii. :) Ennen temppukoulutuksen aloittamista kannattaakin käydä tarkasti itselleen läpi; kuinka tulee toimia, miten koulutuksessa edetään ja mihin olet pyrkimässä. Tietenkin pitää myös olla kärsivällinen ja antaa aikaa hevosen oivaltaa. Gljálla se ainakin toimi. Kun edellisellä harjoituskerralla olin aavistuksen pettynyt, ettei se ehken opikkaan, niin seuraavalla kerralla Gljá yllätti täysin ja tekikin pyydetyn todella hienosti! Jokaisen hevosen oppimiskyky ja nopeus on persooonakohtainen. Kuuntele ja tarkkaile, missä tahdissasi hevosesi kykenee oppimaan.

Koulutus-sessiot kannattaa pitää lyhyinä ja tehdä ne vain silloin kun hevosen keskittyminen on vireimmillään. Esimerkiksi ratsastuksen jälkeen ei tälläisten opettaminen ole enää järkevää.

Okey, let´s play! Vähän leikkejä ennen maastoon lähtöä.

Kuten kuvasta näkyy (sen lisäksi, että on onnea omistaa likainen kimo, joka ei harjaamalla puhtaaksi lähde.. :D), tämä puoli on vielä paljon heikompi. Kuvassa nyt ehkä vähän heikomman näköinen kuin todellisuudessa, mutta heikompi joka tapauksessa. Sen vahvistaminen on työnalla.

Jatkamme espanjalaisen harjoituksia, mutta alan treenata pikkuhiljaa Glján kanssa myös muita uusia temppuja. Se on osoittanut olevansa leikkisä, fiksu oppimaan ja nauttii saadessaan toteuttaa näitä. 

 
Lukisin mielelläni muiden temppukoulutus kokemuksista, laitathan linkkiä kommentti kenttään! :)