22. tammikuuta 2014

Maastoilua ja hyppäämisen hurmaa

Toppahaalaria vaan päälle ja eikun heppailemaan kylmyyttä uhmaten. Nojoo, siis -16 ei enää oo mitään, mutta kun olen vilukissa..

 Tällä kertaa päätin lähteä Glján kanssa ilman muuta hevosseuraa, jospa se siitä vähän rauhottuisi eikä meno olisi aivan yhtä vallatonta. No, virtaahan ei ollut yhtään sen vähempää, mutta tamma pysyi sentään kuulolla paremmin. On se kyllä käsittämätön ikiliikkuja. Se juoksemisen riemu on jotain mieletöntä ja se into tarttuu. Eihän sitä jaksa nipottaa kun on niin kivaa... :) En hyväksyisi välttämättä näinkään paljoa monelta muulta hevoselta, mutta Gljá ei koskaan ole lähtenyt viemään eikä se myöskään poistu avuilta milloinkaan täysin. Voi olla hetki, että se ei malttaisi kuunnella, mutta ei kokoaikaa. Myöskin edelleen luotan, että liikunnan taas lisääntyessä, se alkaa tasouttua.

Tätä mäkeä se olisi sahannut edes takaisin vaikka kuinka ja vielä kun tehtiin pois lähtöä, yritti mokoma päästä vielä kerran kääntymään takaisin xD ihan mahdoton.. Laukkaaminen vaan on Glján mielestä niin kivaa!



Vaikka Gljá koko ajan höyryveturin lailla meni eteenpäin, niin kameralle se malttoi poseerata aina kun tajusi, mistä on kyse. Haha, mikä diiva. Mietittiin Marian kanssa, että melkein kaikki meidän höyrypäät on ehdollistunut siihen, että kuvaushetkille rauhoitutaan.Täytyy varmaan jatkossakin tehdä vähän säpäkämpien tapausten kanssa. ;)

Pojat päätettiin irtohypyttää nyt kun kentänpohja on taas paremmassa kunnossa. Kuten huomata saattaa, pojilla oli ehkä hieman innostuksissaan liioittelunmakua hyppyihin. Mutta hyvähän se jos intoa piisaa tähän touhuun kun on niin hyvä liikunnanmuoto! Oli hauska katsoa kun pojat toljotti lähtökuopissaan, Marian laittaessa ekaa estettä paikalleen ja heti kun siirtyi pois tieltä, niin molemmat ampaisi matkaan ilman kehotustakaan. Ja jep, tiedän, että toi meidän "estekalusto" on jotai ihan alkeellista. Kunhan tässä vähän reipastuisi askartelemaan, pitäis rakentaa tolpat jne. Mutta eipä sillä, etteikö nuo härvelit asiaansa ajaisi. Saa nyt kelvata.. ;)
  
 Kaspar on ehdottomasti parhaimmillaan esteillä. Yleensä laiskanpuoleinen poniini jaksaa aina innostua pomppimaan. Hyppytekniikkakin on yllättävän hyvä! Akilles puolestaan pelasi varman päälle ja otti kunnon ilmavaralla.

Kokeiltiin myös maapuomeja. Siinä olikin sitten pojilla ihmeteltävää. Siinä missä esteet meni leikiten eikä kieltoja tullut kertaakaan, maapuomeja piti syynätä tarkkaan ennen kuin uskaltautuivat ylittämään. Pöljät.. :D

Ja mitä pirua nämä on..?
En kyllä jää enempää kattelee, äkkiä ohi!
Kai näistäkin voi tällä tapaa mennä...
 

vai ehkä näin...?
 Tyyli kyllä löytyi lopulta ja Akilles meni molempiin kierroksiin puomit hienosti ravissa. Maapuomiharjoitukset kuuluvat kyllä ehdottomasti jatkotreeniin. Sen verran tuntuisi tekevän hyvää pitkäkintun koordinaatiokyvylle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)