Onnistumisia ja onnettomuuksia

Viikko on vierähtänyt taas nopeasti ja (melko) hyvissä meiningeissä. Pahoittelen jo ennalta kilometripostausta. Olemme riemuinneet ja nauttineet auringosta, hevosia on voitu liikuttaa joka päivä kunnolla ja paluu treenien pariin on tuntunut todella mahtavalta! Hetken aikaa hieman kateissa ollut motivaatio on tullut takaisin moninkertaisesti. 

Maanantaina Maria maastoili Kasparin kanssa ensimmäisen kerran naruriimulla. Pikkupoika käyttäytyi hyvin ja kulki kaikki kolme askellajia ongelmitta. Marialla on välillä ollut ongelmia Kasparin kanssa ja luottamus on ollut vähän kortilla. Naruriimu välineenä on ihan toimiva, mutta tietyissä tilanteissa epäselkeä. Toivottavasti ensi viikolla tilaamamme kuolaimettomat saapuvat Ruotsista ja päästään testailemaan niillä. 

Kevättä on tietenkin hevosilla rinnassa ja pöljäenergiaa riittämiin. Jäätiköiden vuoksi maastoilu on ollut vähäistä viime ajat ja tiistaina saimmekin Monan kanssa idean lähteä ottamaan maastoon parit laukkalähdöt, jotta hevoset saisivat juosta oikein kunnolla. Suunnistimme mäkeen, jossa usein otamme laukkakisat. Kuten arvata saattaa, molemmat hevoset (Gljá ja Webe) kävivät tulisilla hiilillä ja ekan yhteispyrähdyksen jälkeen päätimme mennä vuorotellen. Onneksi päätimme, sillä kolmannella kerralla olisin tullut suoraan Monan päälle.. Mitä tapahtuikaan?

Mona tuli Weben kanssa mäkeä ylös melkoisen hurjaa kyytiä. Monan ryhtyessä hidastamaan hevostaan, Webe alkoi kiskoa päätään alas kerta toisensa jälkeen. Mahdollisuudet kyydissä pysymiseen oli olemattomat ja niin tyttö kupsahti kuperkeikalla maahan. Tilanne oli todella ikävän näköinen ja säikähdin melkoisesti. Joskin kun selvisi, että Mona on ihan kunnossa, purskahdimme nauramaan. Mustaa huumoria sen olla pitää. Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta Monan oikea käsi on kipsissä seuraavat kolme viikkoa, sillä peukolan alla oleva luu murtui. Meillä tippumisia on tapahtunut todella vähän, viimeisimmästä taitaa olla pari vuotta aikaa. Tämä tapahtuma jäi harmittamaan ja ennen kaikkea mietityttämään, että miksi Webe moista teki. Se on tehnyt pään kiskomista aiemminkin, mutta ei tuossa mittakaavassa. Ajatus tietenkin herää, onko se kipeä jostain. Tunnustelinkin sen selkää seuraavana päivänä ja selkälihakset tuntuivat hieman kireiltä ja aristavilta. Tiedä sitten, missä syy oli. Kyseinen päivä oli muutenkin erittäin onnettomuusaltis, itselläni oli Glján kanssa kolme läheltä piti -tilannetta. Joskus vaan käy näin. 

Tätä ikävää tilannetta lukuunottamatta viikko jatkui mukavissa merkeissä. Keskiviikkona Maria hyppäsi ensimmäistä kertaa Gljálla. Tämän kaksikon menoa oli hauskaa katsella. Vaikka Gljá on melko vaikea ratsastettava eikä Maria vielä kovin kokenut, yhteistyö sujuu silti mukavasti. Hyppytekniikassa on tosin hiomista, etenkin jalkojen osalta(jalustimetkin aika pitkät eikä askellajisatula ole omiaan koko hommaan..), mutta mielestäni ekaksi kerraksi tämä oli aika hyvä suoritus.

(ps. Maria, jos joku hallitsee ilmeella ratsastamisen.. ;))

Eilen jumppasin Gljáta maastakäsin palauttelupäiväksi. Espanjalaista KÄYNTIÄ tulee jo pitkät pätkät! Kunhan tätä vähän vielä hiotaan, on videon aika. Lisäksi treenasimme kumartamista sekä ympärilläni pienellä voltilla vapaana ravaamista.

En tietenkään malttanut olla menemättä selkään pariksi kierrokseksi, kypärän toimittaessa tyhjää satulahuoneen naulakon hattuhyllyllä. Typerää, taas.. -_-

Akillesta työstin ensin maastakäsin. Temppuiltiin myös vähän ja luulen, että tämä poika tulee kävelemään espanjalaista hyvinkin pian. Vaikka se oppi Gljáta hitaammin, se on kehittynyt huomattavasti nopeammin. Tähän tietenkin vaikuttaa Akilleksen ryhti. Gljá kun on sellainen lavoillaan hiihtelijä. Kuvia ei eilisestä ratsastuksesta Akilleksesta ole, sillä kuvaaja köllötteli Paavon selässä auringosta nauttien.. ;) Sääli sinänsä, sillä poika tuntui mielettömän upealta ja tarjosi parasta ravia ja laukkaa tähän mennessä. 

Kuinka pienelle kerälle tuo hevonen menee?

Loppuun vielä parit kuvat koirista ja meidän pihamaalla asustelevasta Ylämaankarjasta. 

 Palloanihan ette saa!!

Nyt varmaan viikonlopun verran ratsastustaukoa, sillä työtä Marian valmistujaisjuhlien parissa piisaa. Maria on juuri valmistunut restonomiksi. :)

Paluu ratsaille

Puolitoista viikkoa kestänyt ratsastustauko oli tehdä minut hulluksi. Kärsin siis jonkun ällötaudin seurauksena rajusta huimauksesta, joka eväsi muun muassa ratsastuksen, autolla ajon, lenkkeilyn ja kuntosalin arjestani lähes kokonaan. Viime päivinä se on ollut jo lievempää ja tänään jo melkein ohi. Välillä vaan huippasi oikein kunnolla kuten yrittäessäni nousta Akilleksen selkään ja ratsastaessani Gljálla, pyörähti päässä oikein kunnolla kun käännyin katsomaan Mariaa. Melkein kupsahdin alas selästä, mutta ihana tammani kohteliaasti hidasti vauhtiaan, että sain tasapainoni kuriin. Kertakaikkiaan raivostuttava vaiva.. Onneksi nyt olen jo voitonpuolella.

Akilles tuntui tänään kyllä todella ryhdikkäältä ja hyvältä ratsastaa! Annoin sen lähinnä hakea tasapainoa kaikissa askellajeissa, yrittäen itse pysyä mukana ja siinäpä olikin tekemistä. Poitsulla oli aika tavalla energiaa ja koska se on melkoinen hienohelma, kurainen kenttä sai sen loikkimaan välillä valtavilla askelilla, tuoden haastetta sen jo ennestään suuriin liikkeisiin. Joutuivat laiskotelleet ja taudin surkastamat lihakset todella töihin yrittäessäni olla häiritsemättä Akilleksen menoa. Kuvat nyt on laadultaan mitä on, Marialla oli kamerassa säädöt vähän hukassa.. :D Pikkusiskokin taitaa tarvita kuvauksesta ja järkkäreistä lyhyttä oppimäärää. Kaikkea sitä joutuukin reppana opettelemaan iso-siskon vuoksi.

   Toi istunta... ääärg.. Mä haluan tunneille, että joku laittais taas ruotuun tuon ruhon!!! :D

Ida, missä ne kädet oikein on...

Kevät on laukaissut valtavan kilpailukuumeen. Onneksi kuitenkin tautiin on lääke nimeltä järjenääni. Emme ole valmiita tälle kilpakaudelle. Harkinnassa on, että käyn kokeilemassa viimeistään paikalliskerhomme syyskisoissa ihan huvinvuoksi. Tahtoisin kovasti radalle fiilistelemään jo kesäkuun alussa, mutta tiedän samalla, ettei ajatuksella ole mitään tekemistä realismin kanssa. Jatketaan siis harjoituksia hyvillä mielin ja pidetään katse edelleen kisakaudessa 2015. :) 

Tässä vielä Akilleksen taidonnäyte espanjalaisen alkeista. Poika on edistynyt oikein kivasti ja todella tykkää tempun suorittamisesta. Saapa nähdä, miten se tästä edistyy kun ainakaan intoa oppimiseen ei puutu. Temppukoulutukset on kyllä niin mielenkiintoista ja palkitsevaa yhdessäoloa!   

Turhautumista

Huoh. Viime tiistain jälkeen en ole tallilla päässyt tekemään mitään. Keskiviikko aamuna kunnon oksutauti hyökkäsi kylään ja sen jälkeen olen ollut todella kipeänä. Alan olla sekoamispisteessä kun en pääse tallille enkä koirien kanssa metsään tuulettumaan. Toivottavasti olo kohenisi pian ja elämä jatkuisi entiseen malliin.. 

Joutessani tein uuden (todellakin vain väliaikaisen), hieman "keväisemmän" ulkoasun. Tämä tosin ei tule viipymään pitkään, kunhan saadaan keväisempiä kuvia uutta ulkoasua varten. Alkoi vaan se edellinen tympiä niin kovasti. 

Se niistä vähistä kuulumisista. Toivottavasti huomenna on taas tavallinen päivä terveenä. :)

Kevät on vihdoin täällä!

Vihdoin talvi jättäytyi taakseen! Ainakin hetkeksi, kyllähän ne povailee, että vielä se palaa.. Nautitaan nyt kuitenkin hetki tästä orastavasta keväästä.

Tänään tallilla ensi töikseen vastattiin facebookissa liikkuneeseen kaljahaasteeseen, jollaisella meitä eilen pommitettiin. Enhän tahtonut jäädä sihijuomaa velkaa, joten olihan se tehtävä oma kaljavideo. Siitäkin huolimatta,että olen pitänyt kyseistä haastetta koko ajan melko typeränä.. :D

Tehtyjä videoita en nyt kuitenkaan ala tänne jakamaan. Maria ylitti kaljahaasteen yhteydessä itsensä ja meni Kasparilla varusteetta, vieläpä täysin onnistuneesti vaikka vähän jänskättikin. Hyvin tehty!

Oma haasteenikin piti suorittaa pelkällä kaulanarulla, mutta tammassa oli sen verran virtaa, että luovuin suunnitelmasta ja menin sittenkin hackiksella. Satulatta tietenkin ja pientä ristikkoa kokeiltiin ravata haasteen vuoksi. Eipä siis kummoinen veto. Normipäivästä erosi vain kitattu kalja. :D

 Kaspar sai irroittelu seurakseen juoksutukseen Aksun ja kylläpä olikin pojilla kevättä rinnassa. Tässä vähän kuvasatoa:

Oman kaljahaastesuoritukseni aikana Akilles sai vetäistä vähän henkeä ja lähdettiin sitten Monan kanssa lyhyesti maastoilemaan. Mariaa odotellessa me tosin innostuttiin hyppäämään muutamat esteet. Hevosissa oli arvatenkin pirusti virtaa. Webe tanssi Monan alla ja Akilles sekoili välillä ristilaukalla kun oli niin kiirus. Sellaista tämä kevät tekee toisinaan. 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Kevät <3

Vähän kuulumisia ja haaste

Bloggailu on nyt pitänyt taukoa, koska ihmeitä ei ole tapahtunut. Pihamaat ovat pysytelleet luistinratana ja muutoinkin ratsastuspohjat ovat olleet surkeat. Nyt kuitenkin onneksi sataa oikein kaatamalla, hyvästi talvi ja jäätiköt! (toivottavasti ainakin..) Parempia ratsastuskelejä odotellessa ollaan lähinnä leikitty tarhassa tai hoitopaikalla heppojen kanssa ja eilen menin hetken ilman satulaa. Jalkaparkani vain olivat niin kipeät ja tönköt, kun olin edellispäivänä kruisannut potkukelkalla koirien kanssa jäällä, ettei ratsastus oikein tahtonut sujua. Jäällä oli vaan niin mieletön fiilis ja kilometrejä kertyi varmaan lähemmäs kymmenen ihan huomaamatta kun huristelin tukkaputkella eteenpäin. Siihen päälle vielä patikointia metsässä, jossa kipusin monta kertaa hitokseen jyrkän kallion rinteen ylös ihan kuntoilun huumassa. Arvatenkin olin tälläisten urheilusuoritusten jälkeen taipuisa kuin rautakanki ja ratsastus oli erittäin haasteellista. Gljá tosin oli todella energinen ja mielissään päästessään liikkumaan. Harmitti sen puolesta, ettei se saanut rallitella kun kuskilla oli hieman vaikeuksia kestää edes käynnissä mukana..

 Toivottavasti kohta päästään taas paremmin treenin makuun. Akilles puolestaan on edistynyt "espanjalaisen alkeissa" ja onkin nyt hyvin innoissaan uusista taidoistaan. Saapa nähdä, miten poika kehittyy.

Mutta nyt asiaan.. Olen saanut bloggaushistoriani ensimmäisen haasteen. Sellaisella minua heitti Takaisin lähtöruutuun -blogin kirjoittaja. Kiitos hänelle haasteesta! Haaste on maustettu nostalgiakuvilla, koska ne sopivat hyvin yhteen monen kertomani faktan kanssa. :)

 

 Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. Olen luonnostani punapää ja inhosin tukkani väriä aina näihin päiviin saakka. Nyt kadun, että joskus tein tuolle pehkolle jotain. En myöskään omistanut kulmakarvoja, sittemmin ne ovat tummentuneet omia aikojaan.

Tämä kuvakammotus taisi olla neljänneltä luokalta..

 2. Pienenä olin lihava, ruma, pisamikas ja aina päätä pidempi muita. Siksi usein naljailun kohde ja itsetuntoni oli niin surkea, että korjaan tämän vuoksi ryhtiäni vielä tänäkin päivänä.  

Näiden kuvien jälkeen varmaan aloin tajuta, etten ole samankokoinen muiden ikäisteni kanssa...

Ponjan-tyttö eli "pikku" oli naapurin ex-ravuri, jonka kanssa saimme touhuta kaikenlaista ja oppia hevosenkäsittelytaitoja.

3. Aloitin hevosharrastukseni naapurin ravitallilla. Menimme enimmikseen ilman satulaa ja kun vihdoin sain aloittaa ratsastuskoulussa, en osannut istua satulassa lainkaan. Tiukka ratsastuksen opettajamme ei antanut minun ratsastaa satulalla seuraavaan pariin vuoteen, jotta sai korjattua istuntani mieleisekseen. (ps. sieltä lähti myös vannoutunut rakkauteni issikoihin <3)

Jóna ja Skessa

4. Kärsin pahasta ratsastuspelosta pitkään kun vuonna 2001 tipuin silloiselta vuokrahevoseltamme Pötköltä. Tämä tapahtui noustessani selkään ja ollessani vasta mahallani satulan päällä, Pötkö säntäsi hurjaan pukkilaukkaan. Valuin toiselta puolelta suoraan käsilleni, jonka seurauksena vasen käsi napsahti poikki. Sain tästä onnettomuudesta niin pahan ratsastuspelon, etten ratsastanut kunnolla ennen kuin vuonna 2008 aloitin uudelleen. Välillä kokeilin, mutta huonoin tuloksin, sillä pelko oli liian hallitseva elämässäni.

Palasin juuri sairaalasta ja pääsin samantien saattamaan Pötkön kotimatkalle kun säikähtänyt omistaja tahtoi viedä sen äkkiä pois.

5. Ratsastuspelon aiheuttaman tallilta erkaantumisen vuoksi elämäni kului ylä-asteesta saakka lähinnä bilettäen. Elin todella hurjaa nuoruutta, jossa viina virtasi ja tehtiin kaikkea ihan älyvapaata. Onni oli, että löysin hevoset uudelleen, että tuli jotain tolkkua tähän elämiseen.

6. Ratsastuspelkoni kaikkosi kokonaan vasta työskenteltyäni viime syksynä Ruotsissa. Sitä ennen se oli ollut hallinnassa jonkin aikaa, mutta Ruotsissa ollessani se katosi kokonaan. Päivän aikana kun nousi vaikka kuinka monen hepan selkään, alkoi uskoa siihen, että minä sittenkin osaan ja pystyn tähän.

7. Elin pari vuotta Glján tultua sellaista kisahuumaa, että meinasin lopulta väsyä koko harrastamiseen. Suoritin vain ajattelematta sen enempää hevosen tai omaakaan hyvinvointia. Tästä syystä olen alkanut tarkastella nykyistä tapaani harrastaa ja elää hevosten kanssa, enkä enää hyväksy puoliakaan se aikaisista tavoistani toimia.  

8. Olen todella tempperamenttinen ja helposti kiukkustuva ihminen. Vihaan niitä luonteenpiirteitä itsessäni. Olenkin oikeasti melkoinen lellipenska ja saanut aina tahtoni läpi kaikessa. Nykyisin olen yrittänyt päästä näiden luonteenpiirteiden herraksi. Onneksi nyt osaan hyväksyä elämän puutteet ja epäonnistumiset rennommalla asenteella, mutta vielä on paljon opittavaa. Ihme kyllä, hevosten kanssa olen aina ollut maltillisempi kuin muussa elämässä. Terapeuttiset hevoset, tässäkin asiassa.. ;)

Isän sanoja lainatakseni "pakkohan se on tehdä, ettei tarvii nähdä sitä Iitan ilmettä kun alahuuli on ihan rullalla".. haha.. :D

9. Puhun, nauran ja laulan itsekseni koko ajan ja toisinaan tämä on aiheuttanut noloja tilanteita. Ruotsissakin juttelin yksikseni tarhoja siivotessa kunnes tajusin, että työnantajani seisoi selkäni takana. Kyllä hävetti..

10. Olen palvelualtis ihminen ja rakastan sitä tunnetta kun saan auttaa ihmisiä. Tästä syystä viihdyn enemmän kuin hyvin palveluammatissa, koska höveliluonteeni siihen ihan omiaan. Jos joku tarvitsee apua tai vastauksia, olen kärppänä paikalla kuulemassa, miten voin olla avuksi.

11. Olen ollut ikäni liikuntavastainen ihminen, kunnes nyt pikku hiljaa olen oppinut nauttimaan siitä. Ennen minua ei olisi saanut millään salille tai lenkille..

11 kysymystä

 1. Mikä on tai mitkä ovat olleet hienoimpia hetkiä hevosten kanssa? 

- Jokainen kerta kun tajuaa, että teen hevoseni kanssa yhdessä ja molemmat nauttivat siitä, mitä ollaan tekemässä. 

2. Entä mitkä kauheimpia tai ikävimpiä?

 - Epätoivon hetket kun tulee ymmärrysongelmia eikä osaa ratkaista tilannetta tavalla, jolla hevonenkin sen ymmärtäisi. Silloin on paikallaan tuumaustauko.

3. Millaisen hevosen/ponin ottaisit, jos nyt olisit ostamassa?

- Hmm.. meillä on just nyt täydelliset tyypit laumassa, mutta olen aina haaveillut tinkeristä ja sellaisen aion tulevaisuudessa hankkia. Lempeän jättiläisen. :)

4. Mikä sinulle on tärkeintä hevosharrastuksessa?

- Yhdessäolo ja toveruus hevosen kanssa. Sekä se tunne kun on onnistunut opettamaan hevoselle jotain onnistuneesti tai ennen kaikkea se kun itse oivaltaa jotain! Lisäksi maastot Marian ja Monan seurassa, tottakai!

5. Minkä blogin hevostähden haluaisit itsellesi tai mitä haluaisit "testata"?

- Varmaan Sophia Backlundin Zebbeniä. Olisi makeaa edes kerran eläissään istua pitkälle koulutetun kouluhevosen selkään.

6. Ketä ihailet? 

- Ihmisiä, jotka ovat rehellisiä. Esimerkiksi pikkusiskoni Maria on hyvin suorasukainen. Vaikka piirre on saanut välillä minut varpailleen, arvostan suuresti, että Maria seisoo vakaasti kannattamiensa asioiden takana. Plussaksi täytyy tietenkin sanoa, että hän osaa tehdä sen kohteliaasti eikä kiivastu eri mielipiteistä.  

7. Miksi kirjoitat blogia?

- Koska tämä on kivaa! :) On hauskaa lueskella aika ajoin, mitä sitä on tullut touhuttua.

8. Millaisista blogeista itse pidät?

- Luen monenlaisia blogeja, ihan laidasta laitaan. En kuitenkaan pidä blogeista, joissa aivan liian yksitoikkeisesti käydään asiat läpi tyyliin "kävin hakee hepan tarhasta, laitoin sen käytävälle seisomaan, harjasin ja laitoin satulan..". Tekstin pitää olla mukaansa tempaavaa luettavaa. Lisäksi kuvia pitää olla tekstiä maustamassa.

9. Mitä muuta harrastat kuin hevosia?

- Käyn kuntosalilla, joogassa ja touhuan milloin mitäkin koirien kanssa.

10. Mitä harrastusta haluaisit kokeilla? (Hevosten parissa tai muualla.)

- Tankotanssia! Kunhan vaan löydän paikan jossa pääsee kurssille.. Kauhee polte päästä kokeilemaan.

11. Kenelle haluaisit lähettää terveisiä? Millaisia?

   - Tulevaisuuden minälle (sit jos joskus luen tätä vuosien päästä ja nauran räkäisesti, mikä urpo olen ollut): Toivottavasti nautit joka hetkestä, sillä tämä oli elämän parasta aikaa! Lähetän myös terkut kaikille kivoille ja ihanille ketkä tätä lukee; saa joskus kommentoida, kertoa kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia.. :)

Noniin ja aion pinnata tässä haasteessa sen verran, että jokainen kuka tahtoo tämän tehdä, niin tehkööt. Eli haastan jokaisen halukkaan.

Tässä niille, jotka tarttuvat haasteeseen:

1. Viime vuoden ikimuistoisin hetki?

2. Hevosesi kolme ihastuttavinta ja kolme vihastuttavinta piirrettä?

3. Lajisi ratsastuksessa/tyylisuuntasi hevostelussa? 

4. Mitä ratsastuksen lajia haluaisit kokeilla?

5. Millaisena näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

6. Ihminen, jota arvostat eniten elämässäsi?

7. Missä sinulla on elämässä eniten opittavaa?

8. Mikä mielestäsi on suurin vahvuutesi?

9. Mikä olisi unelmien työsi?

10. Miksi kirjoitat blogia? 

11. Mitä suunnitelmia sinulla on tulevalle kesälle?