Puolitoista viikkoa kestänyt ratsastustauko oli tehdä minut hulluksi. Kärsin siis jonkun ällötaudin seurauksena rajusta huimauksesta, joka eväsi muun muassa ratsastuksen, autolla ajon, lenkkeilyn ja kuntosalin arjestani lähes kokonaan. Viime päivinä se on ollut jo lievempää ja tänään jo melkein ohi. Välillä vaan huippasi oikein kunnolla kuten yrittäessäni nousta Akilleksen selkään ja ratsastaessani Gljálla, pyörähti päässä oikein kunnolla kun käännyin katsomaan Mariaa. Melkein kupsahdin alas selästä, mutta ihana tammani kohteliaasti hidasti vauhtiaan, että sain tasapainoni kuriin. Kertakaikkiaan raivostuttava vaiva.. Onneksi nyt olen jo voitonpuolella.
Akilles tuntui tänään kyllä todella ryhdikkäältä ja hyvältä ratsastaa! Annoin sen lähinnä hakea tasapainoa kaikissa askellajeissa, yrittäen itse pysyä mukana ja siinäpä olikin tekemistä. Poitsulla oli aika tavalla energiaa ja koska se on melkoinen hienohelma, kurainen kenttä sai sen loikkimaan välillä valtavilla askelilla, tuoden haastetta sen jo ennestään suuriin liikkeisiin. Joutuivat laiskotelleet ja taudin surkastamat lihakset todella töihin yrittäessäni olla häiritsemättä Akilleksen menoa. Kuvat nyt on laadultaan mitä on, Marialla oli kamerassa säädöt vähän hukassa.. :D Pikkusiskokin taitaa tarvita kuvauksesta ja järkkäreistä lyhyttä oppimäärää. Kaikkea sitä joutuukin reppana opettelemaan iso-siskon vuoksi.
Toi istunta... ääärg.. Mä haluan tunneille, että joku laittais taas ruotuun tuon ruhon!!! :D
 |
| Ida, missä ne kädet oikein on... |
Kevät on laukaissut valtavan kilpailukuumeen. Onneksi kuitenkin tautiin on lääke nimeltä järjenääni. Emme ole valmiita tälle kilpakaudelle. Harkinnassa on, että käyn kokeilemassa viimeistään paikalliskerhomme syyskisoissa ihan huvinvuoksi. Tahtoisin kovasti radalle fiilistelemään jo kesäkuun alussa, mutta tiedän samalla, ettei ajatuksella ole mitään tekemistä realismin kanssa. Jatketaan siis harjoituksia hyvillä mielin ja pidetään katse edelleen kisakaudessa 2015. :)
Tässä vielä Akilleksen taidonnäyte espanjalaisen alkeista. Poika on edistynyt oikein kivasti ja todella tykkää tempun suorittamisesta. Saapa nähdä, miten se tästä edistyy kun ainakaan intoa oppimiseen ei puutu. Temppukoulutukset on kyllä niin mielenkiintoista ja palkitsevaa yhdessäoloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)