Vauhtia maastossa

Eilisillasta asti olen kärsinyt mielettömästä päänsärystä ja huonosta olosta. En tiedä, voiko tässä olla syy, mutta paikallisen kuntosalin ilmastointi on rikki ja kärsin siellä treenatessa aina heikotuksesta, joka usein johtaa päänsärkyyn. Kaverini sanoi huomanneensa samaa. Enkä ikinä millään salilla ole haukotellut kesken treenien, mutta tuolla leukoja repii jatkuvasti. Ei kai niin hapettomassa tilassa treenaaminen ole edes fiksua ja uutta ilmastointia voi odottaa vasta syksylle. No, koetetaan jaksaa.. 

Voimia ei huonon olon vuoksi piisannut lähteä ratsastamaan, joten toimin koiran lenkittäjänä sekä valokuvaajana tyttöjen maastoretkellä. Onneksi ulkoilu helpotti vähän oloa. Maria ratsasti Kaspariaan ja Mona oli mukana Webellä. Tässä muutama kuva tämän nelikon menosta. :)

Tahtoisin niin saada kameraani sen kaukokuvauksen sopivan objektiivin. Olen aina luullut, että ne ovat pitkälti yli tuhat euroa, enkä siksi ole edes kuvitellut lähteväni hankkimaan moista. Kuitenkin innostuin yksi päivä tutkimaan asiaa netistä ja ilmeisesti niitä voisi saada jopa alle kahdensadan! Toivottavasti kesään menessä voisin hankkia sellaisen... Lisätään kilometrin pitkän hankintalistan perälle. :)

ps. että mä olen niin onnellinen kun Pörröskä sai uuden kaverin. Nämä ovat aivan rakastuneita toisiinsa.. <3

Tuleva heppatyttö kyläilemässä

Eilen oli aivan ihana keväinen päivä! Toivottavasti talvi ei tee tuloaan enää takaisin, kukapa mokomaa kaipaa näin aurinkoisissa olosuhteissa ja enää olisi hyvin lyhyt matka sulaan pihamaahan.

Kyläilemässä oli jälleen tuleva heppatyttö Amanda, äitinsä Riikan kanssa. Issikat olivat kertakaikkiaan ihastuksissaan pikku ihmisestä ja etenkin Akilles kulki tytön kannoilla jatkuvasti. Kun tarhaa siivotessa yllätti mielipahakin keskenkaiken, Akilles kiiruhti katsomaan, mistä pieni ihmisrukka mielensä pahoitti. Hellyyttävää. :)

Kerro huolesi Akilles-sedälle, lapsi-kulta!

Gljá sai kunnian toimia talutusratsun hommassa. Gljá on jännä tapaus. Vaikka se on melko tulinen, se huomioi ratsastajansa turvallisuuden kaikella sydämellä. Itselläni se aina hidastaa tai pysähtyy jos horjahdan. Samoin se reagoi Amandan kanssa, jos tyttö alkaa heilua tai touhuta omiaan. Luottoheppa näihin hommiin. Toissa talvena tästä hyvänä esimerkkinä oli kun lumikinos petti altamme ja Gljá tömähti hankeen kaulaansa myöten. Se loikkasi allani valtavalta loikalla taaksepäin ja minä lähdin kallistumaan pois satulasta, jolloin tamma hypähti samaan suuntaan kanssani ja poimi minut takaisin kyytiin. Ehkä tästä johtuen en ole koskaan pudonnut Gljalta, koska se ei anna sen tapahtua (kopskops vaan...). ;)

Vain meidän Marian mielestä tarhan siivous voi olla noin hauskaa.. :D 

Hepoilla oli kampaajapäivä kun Riikka innostui näpertämään letitykset harjoihin ja häntiin. Webeä letit pukee hyvin, mutta luonnonlapsi issikat olivat vähän hämmentävä näky letteineen. ;)

Minä ratsastin Gljálla ja Riikka liikutti Weben. Tarkoituksenamme oli kuvata video bootseista vauhdikkaammassa menossa, mutta Marian kuvaus onnistui vähän huonosti kun piti toisella silmällä katsoa Amandan perään, joten videot eivät olleet ihan vision mukaisia. Itse olisi monesti kaivannut havainnollistavia videoita bootsien kanssa ratsastamisesta. Netistä löytyvät parin sekunnin pätkät eivät kerro totuutta. No, ehkä toisen kerran. Ellei sitten käy niin, että jäätiköt ehtivät sulaa pois tältä talvelta, mikä tietenkin on ensimmäisenä toivelistalla. :)

Säädettiin hackamorea yksiä reikiä alemmas, koska tuntui, että se voi ottaa pidättäessä poskiluuhun kiinni. Nyt taas näyttää, että se on aivan liian alhaalla, vaikka tunnusteltiin huolella, että se jäisi yhä paksumman luunosan päälle. Tuntuu, että hackis on vaan vähän turhan iso kapistus pienen hevosen päähän. Pitäisi alkaa päättää, mitä kuolaimetonta mallia haluaisi lähteä kokeilemaan. Ne ovat kuitenkin niin kalliita, että sijoutustaan joutuu vielä pohtimaan. 

Suurin osa kuvista jälleen Monan nappaamia. Kiitos! :)

Jälleen testissä Cavallon sport -bootsit

Cavallon sport -bootsit pääsivät tällä kertaa tositoimiin, kun yönaikana pihamaat olivat muuttuneet luistinradaksi. Koska Kasparin bootsit eivät mene Akillekselle, testiponiksi pääsi jälleen Gljá. Näihin on asennettu neljähokkia per bootsi ja hyvin ajoivat asiansa! Joskin moitteita täytyy edelleen antaa siitä, että pirun hitaat nämä on pukea. Toisaalta, jos nämä pukisi useammin kuin kaksi kertaa vuodessa, voisi ehkä oppia pukemaan ne nopeammin? Liekkö vikaa siis käyttäjässäkin. :D Annetaan se kuitenkin anteeksi, koska muuten nämä palvelivat moitteetta! Ainut mistä en pidä tässä bootsimallissa on materiaalin jäykkyys. Tällä kertaa siitä ei ainakaan aiheutunut haittaa kuten hiertymiä, joista moni on puhunut ongelmana. Menimme kuitenkin pidemmän treenin ja kaikissa askellajeissa. Vauhtiakin neidillä piisasi, mutta tossut toimivat huomaamattomasti tehtävässään.

Koska olen humputellut viime ajat enimmikseen satulatta, tänään se alkuun ahdisti. Tuntui, ettei mikään toimi ja avut ei mene läpi,mutta hetken ravailin ilman jalustimia ja korjailin istuntaani niin johan alkoi toimia. 

Bootsit pitivät erinomaisesti kaikessa vauhdissa ja joka askellajissa. 

Sain myös monta "vau" -fiilistä tänään. Gljá on kehittynyt hurjasti ja se liikkuu paremmin ja irtonaisemmin kuin koskaan aiemmin. Kuolaimettomuus on tehnyt ihmeitä meidän yhteistyölle! Lisäksi se on niin positiivinen, että joka kerta ratsastus on aina vain hauskempaa. 

Tänään tuli ensimmäinen askel espanjalaista selästä! Siitä se lähtee kehittymään, mutta annetaan sen tapahtua kaikessa rauhassa. Liikekin on kasvanut ja kehittynyt huomattavasti. Tämä on tehnyt valtavan hyvää Gljálle, kuten tarkoituksena olikin kun tätä lähdettiin opettelemaan. Sen nykyinen vetreys on varmasti paljon myös tämän jumpan ansiota. :)

Hyväksi todettu bootsit ainakin tällä kokemuksella. Ei enää mitkään kömpelöt töppöset minun silmissäni, vaan ihan asiansa ajava vaihtoehto rautakengälle!

Kuluneen viikon kuulumisia

Niin se viikko vaan ennätti jo perjantaihin. Gljá sai toimia tiistaina Marian ratsuna "aikuisten alkeis" -ryhmässä. Mariahan siis itse on sitä mieltä, että opettelee yhä alkeita ja tähän mennessä ratsastaminen on enemmänkin ollut menossa mukana pysymistä. Ensin Maria saikin luopua jalustimista vinouden korjaamiseksi ja lopulta sai sitten raviin ne takaisin. Ilman jalustimia ratsastus avasi sen verran mukavasti paikkoja, että vinoudet taisivat helpottaa loppu tunniksi. Olen ylpeä tammastani, joka toimittaa nykyään hienosti opetushevosen virkaa. Kesällä se meni jopa 8-vuotiaalla tytöllä ja hienosti menikin! Olen iloinen, että muutkin pääsevät tutustumaan siihen selästä käsin ja lähikosketuksiin oman opetusmestarini kanssa. Tämäkään ei ole aina ollut itsestään selvää, kun mamma on ollut aika herkkis. :)

Tiistai on myös usein Mona -päivä. ;) Tallityttömme pääsi liikuttamaan Wempan hömpötellen ilman satulaa. Päivä oli ikävä ja sateinen, mikä näkyi hevosten happamuutena. Ihme diivoja, ei olisi lenkkeily voinut vähempää kiinnostaa kurjassa räntäsateessa. Gljá piristyi vasta kun pääsi ravailun makuun, mutta Webe säilytti ilmeen mutrullaan koko päivän.

"Voi jesus.. mitä toi touhuu tuolla selässä, että hävettää", tuumaa Webe. :)

Itse olen lähinnä treenannut Glján kanssa vähän temppuja ja tasapainoa ilman satulaa. Nyt pari päivää lomaa neidille, sillä se on ollut todella mieletön koko viikon! Jalan nostokin on alkanut jalostua liikkeeksi, eli espanjalaiseksi käynniksi, pikku hiljaa. Niiaus/kumarrus toimii jo aika kivasti pienestä kosketuksesta, seuraavaksi alan pyytää polvistumista. Lisäksi otettiin ensi kosketus makuulla oloon kun tartuin tilaisuuteen Glján ollessa piehtaroimassa. Ympärillä pyöriminen vapaana toimii nyt myös ravissa enimmän aikaa, joskus voi vähän ympyrän mitta venyä. Palataan näihin omassa postauksessaan ensi viikon puolella. Temppuilu on vaan niin kivaa ja opettavaista! :) 

Tänään tallilla oli jälleen koko kolmen kopla paikalla. Meno Marian ja Monan kanssa on tunnetusti vähän levotonta käkättämistä. Paskaa läppää, jos voisi sanoa.. Minä kuitenkin onnistuin ratsastamaan Akilleksen jota kuinkin järkevästi yleisestä lapsettamisesta huolimatta. :D

Ai että, kertakaikkiaan mielettömän upeaa könöratsastusta... :D 
Aksun ravi on nii hitokseen haastavaa olla kun se koikkelehtii kuin joku känninen kameli. No, edistytty ollaan kuitenkin, eihän sitä roomaakaan päivässä rakennettu. 

Kentän pohja alkaa olla turhan liukas ja muhkurainen muihin askellajeihin kuin käyntiin, uralla nyt ehkä voi vielä vähän ravaillakin. Totesin tämän viimeistään sitten kun loppukäynnit taluttelin maasta käsin ja omat jalat lipeilivät miten sattuu. Olin miettinyt bootsien tilaamista vasta kesäksi, mutta luultavasti niiden tarve tulee juuri nyt. Eikun sopivaa mallia metsästämään. En tahtoisi nyt jättää Aksua yhtään keveämmälle liikunnalle kun on saatu jo vähän kuntoa kohotettua.

Asiasta toiseen.. Olenkohan koskaan muistanut esitellä meidän hevoslaumanvartija koiraa, Iitua? Iitu on sekamix länsisiperianlaikaa ja kultsua. Se asustelee ympärivuoden ulkona hevoslauman vieressä ja onkin tullut osaksi laumaa. Omasta mielestään lauman "herra", mutta hepat naureskelee partoihinsa ku mokoma hurtta yrittää komennella. Iitua yritettiin alunperin sisälle asustamaan, mutta neiti murtautui jatkuvasti ulos ovista ja jos ne lukittiin, se raapi ne piloille. Vaihtoehdot kävivät vähiin ja Maria lähti kokeilemaan Iitua pihakoiraksi. Hyvin viihtyy, eikä yli 30 asteen pakkasetkaan saa neitiä viihtymään sisällä. 

Iitukin riehaantui meidän käkätys pöllöily päivästä.. ;)

 Komia vanhus.

Smile! It´s Friday! 
Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Perjantain kuvista kiitos Monalle!

Ratsastuksen juhlaa

Päädyin kokeilemaan tänään hackamorea pitkästä aikaa. Viimeiset kokemukset siitä ovat olleet todella epämiellyttävät, enkä oikeastaan suhtautunut tälläkään kertaa kauhean optimisesti. Ensinnäkin meni varmaan puolituntia saada ne säädettyä hyvin istuvaksi. En muutenkaan oikein tuosta varresta tykkää kun tuntuu, että se asettuu ihan miten sattuu. 
Kuitenkin kiivettyäni selkään, oli pakko sanoa, etten koskaan ole ratsastanut niin kevyttä ja irtonaista hevosta! Vau, olen vieläkin ihan pyörryksissä!

Nyt kun saadaan vielä lihaskunto takaisin ja lavat ylös, nii vóla. Ikinä ratsastus ei ole tuntunut noin helpolta. Tämä on sitä, mitä ratsastuksen kuuluu olla. Toki, pieni pessimisti päässäni sanoo, ettei sitä näin helpolla päästä. No, yksi sadasta kerrasta on täydellinen, kertoo vanha ratsastajien sananlasku. Joskin kokemuksena tämä peittoaa kaikki tulevat epäonnistumiset, joten jatketaan harjoituksia! :)

Tässä pieni videopätkä. Olen Glján kanssa harjoitellut myös tuota vapaana ympärillä pyörimistä. Tosin, ei siinä kauheammin harjoittelua ole tarvinnut, siinä se on ja pysyy lähellä. Vielä jokin aika sitten se juoksi perässä vain hyvin nihkeästi ja sekin riimulla. Heti kentälle tullessa se lähti mielummin omille teilleen. Olen suunnattoman iloinen, että nyt se tahtoo olla kanssani eikä lähde minnekään. Haha, täytyy sanoa, että häpeän silmät päästäni tota mun alkuverkka juoksutyyliä. xD ei apua... tässä syy, miksen harrasta juoksua julkisilla paikoilla. 
Kummalla nousee kinttu koreammin? ;) Katsokaa ratsastuspätkässä ton tyypin korvia. Rento hevonen ja liike menee kunnolla läpi, ihan korvia myöten? :D

Eka "kumarrus" selästä käsin.. Ja harjoitukset saakin jatkua toistaiseksi maasta, aika paljon kysyy tasapainoa kun heppa lähtee niiaamaan..  Siksi mun kintutkin on missä sattuu. :D

Ai oliko hyvät harkat?

Luulet vaan...

 Tänään oli Akilleksella maastakäsittely päivä. Aluksi pojalla oli kaksi tapaa reagoida - yli tai ei ollenkaan. Tajusin tänään ensimmäisen kerran, ettei sitä ihan oikeasti ole koulutettu koskaa oppimaan. Se on myös todella arka yrittämään. Ratsastaessa se toimii jotenkuten, koska sitä sillä on tehty ikänsä. Tosin ratsastaessakin on paljon tilanteita, joissa tuntuu, ettei se oikein ymmärrä. Maastatyöskentely on luultavasti ollut melko vähäistä, ainakin reaktioista päätellen. Se ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt, miten se voisi pyyntöjen edessä toimia. Tein ensin ihan perus maastakäsittelytyötä, väistätyksiä, pysäytyksiä, peruutuksia. Kun se alkoi toimia, päätin hetken mielijohteesta lähteä yrittämään espanjalaisen alkeita myös Aksun kanssa. Ensi alkuun se ei ymmärtänyt reagoida paineeseen mitenkään. Seisoi vaan jäykkänä tai sitten seuraavaksi reagoi pakenemalla. Sinnikkäästi ja rauhallisesti jatkoin kohti päämäärääni. Oli kertakaikkiaan hellyyttävä hetki kun se viimein tajusi.. Se maiskutteli suutaan, hörisi ja ylpeänä näytti sen (todella) pienen jalan noston. Silmät tuikkivat sen katsoessa minua ilmeellä "enkös olekin hieno kun osaan!" Rakastettava ruunan höppänä. <3

  Tämän kanssa temppukoulutukset tulevat varmasti olemaan haastavampia kuin Glján kanssa, mutta jo ensimmäisellä kerralla ruuna antoi minulle uskomattomia kokemuksia kouluttamisesta. Pitkään ajattelin, että on liian aikaista opetella uutta ja kokeilla temppuja. Hitot, sanon minä. Ensimmäisen kerran koko hevonen ymmärsi innostua jostain ihan todella. Mielenkiinnolla seuraavaa koulutuskertaa odottaen, pitää vaan maltilla edetä eikä koulutus kertoja tule olemaan kovinkaan tiheästi. 

Treeniä Akilleksen kanssa

Ensi alkuun, hyvää ystävänpäivää kaikille! :) 

Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että ystävänpäivä on joka päivä. Vaikka tämä kyseinen päivä on varsinanen kaupallisuus kammotus, on silti mukavaa muistaa kerran vuoteen ystäviä enemmän. Kuka milläkin sanoilla tai teoilla (tai vaikka oudoilla korteilla). Harmillista on, että arjessa usein ystävien kanssa yhteyden pito on aivan liian vähäistä. Silti olette mielessä! <3

Jep, myös edellisessä postauksessa käytetty pöljäkuva, mut oli joku ihme visio saada tehdä siitä kortti.. :D 

Sitten tämän päivän heppailuihin.

Maria ennätti tänään kuvaamaan mut ja Akilleksen. Samalla sisko piti meille myös "tuntia" ja hyvin korjasikin! Tänään treeni oli töltti painotteinen. Ongelmana oli alkuun mun aivan liian kova ja epävakaa käsi, mutta Maria hienosti korjasi minua ja lopulta poika kulki todella kivasti. Olen ylpeä, niin hevosesta kuin pikkusiskostakin, joka on oppinut hurjan paljon vain katselemalla ja kuuntelemalla. Maria ei siis itse ole kovinkaan intohimoinen ratsastaja, mutta asiasta kyllä kiinnostunut. Edelleen kuitenkin odotan, että päästään jonkun valmentajan luo. Mulla on nyt ratsastus- ja uuden oppimismotivaatio ihan tapissaan. Nyt täytyisi päästä käyttämään tätä intoa.

Haastavinta on, että Akilleksen tasapaino on vielä todella heikko. Enimmikseen istun kolmipisteistunnassa ja ratsastan todella löysällä ohjastuntumalla. Ravi on kuitenkin alkanut löytyä hienosti, mistä olen todella tyytyväinen. Tällä hetkellä keskitytään kaikissa askellajeissa vain siihen, että Akilles kulkee rennosti eteenpäin. Pikku hiljaa haetaan enempi tuntumalle. Korkeampi liike ja kaikki muu tulee sitten aikanaan kaupan päälle kun vaan maltan nyt tehdä perustyön hyvin. Poika on kuitenkin kehittynyt hyvin lyhyessä ajassa, joten tiedän, että suunta on ainakin sinne päin. :)

Lopuksi huristeltiin kentällä Gljálla ja Kasparilla. Gljálla oli hitokseen virtaa, etenkin kun lopuksi mentiin pitkin pihoja. Olen niin haltioissani kun tamma kulki allani kuin tanssien eteenpäin. Aikoihin sen töltti ei ole ollut yhtä joustavaa ja sujuvaa. Mariakin totesi yllättyneenä, että onpa helpon näköistä. Mä niin rakastan tota tammaa aina vain enemmän! Enkä siis todellakaan sen askellajien vuoksi, vaan kokonaisuutta. Mun pala kultaa. Siitäkin huolimatta, että tänään oli välillä vähän jarrujen kanssa tekemistä kun toisella oli valtava lataus intoa. ;) 

ps. Tiedän, noi kuomat ei vakuuta.