Päivän heppailut

Pakkanen oli vihdoin laskenut! Kylläpä olikin mukava heppailla vähän leudommissa tunnelmissa kun enää pakkanen viipyili -1 asteessa. Niinpä olinkin reipas ja ratsastin kolme hevosta. Ohessa tuli sitten juoksutettua yksi koira ja lenkkeilytettyä vanha Paavo. ;)

Aloitin siis vihdoin Weben ratsastuksen. Tämä on ollut "tehtävälistalla" jo kauan, mutta jotenkin on tuntunut, että omissa on ollut tarpeeksi tekemistä. Nyt kuitenkin kun aletaan olla Akilleksen kanssa sujut, saatoin ottaa vihdoin kolmannen ratsastettavaksi ja keskittyä viemään sitä eteenpäin. Tavoitteena on ratsastaa Wepsua kahdesti viikossa ja toiveissa on, että meidän Mona pääsisi ainakin kerran viikossa Ukkoa liikuttelemaan. :) 

Aloitin maastakäsin työskentelemällä ja ilahdun, että poika oli hyvin positiivisella tuulella ja yhteistyökykyinen. Aiemmin se on syystä tai toisesta hieman karsastanut minun kanssani työskentelyä. Ollut jopa liiankin herkkä ja ylireagoinut joka pyyntöön. Enkä minäkään ole koskaan oikein tuntenut oloani kotoisaksi sen seurassa. Oli nyt mukava huomata, että yhteistyö tuntui  huomattavasti toimivammalta heti alkuunsa. Jäi kiva fiilis jatkoon vaikka työmaatahan tuossakiin ruunassa piisaa. Jäykkähän se oli kuin mikäkin... Onneksi se on kuitenkin melko herkkä ja kuuliainen, mikä tekee sen kanssa työskentelyn mukavammaksi. 

Kun oli tovi jumppattu, Maria toi Paavon meidän seuraksi. Paavo pääsi päiväkävelylle liikuskelemaan meidän mukana ympäri kenttää. Vanha herra oli hyväntuulinen ja virkeä pakkasten laskettua. Kun lopuksi juoksutettiin muutama rinki, Paavo otti muutamia kunnon laukkalähtöjä. Webekään pysynyt perässä. Hauskaa, että vanhuksella piisaa energiaa vaikka välillä talvi tuntuukin koettelevan. Paavo on tänä talvena laihtunut vaikka se saakin reilusti extra-ruokaa. Olemme nyt pariin otteeseen säätäneet ruokaa sopivammaksi ja nyt odotellaan tuloksia. Toivottavasti saisi taas pian lihaa luidensa ympärille. 

Glján kanssa oli jälleen temppujumppaa.Menin ilman satulaa ja ensi kertaa myöskin pelkällä naruriimulla. Tosin kaulanarulla olen kyllä mennyt, että eipä mitään extremeä enää tuo naruriimu. Neiti kulki hyvin ja pysyi kuulolla, vaikka välillä olisikin tehnyt mieli vetäistä kuskia höplästä. Ei siis mitään kovin kummallista, ja sellaisia harrastaa kuolaimenkin kanssa, naruriimulla reagointi oli vaan hitaampaa. Lähinnä sellaista halua lähteä omille reiteille kävelemään heti jos ratsastaja jää hetkeksikin haaveilemaan omiaan. :D

Lisäksi otettiin raviharjoituksia. Gljá teki ilman satulaa siirtymiset huomattavasti paremmin kuin satulan kanssa, eikä kiirehtinyt yhtään. Ravipätkistä ei oikein tullut kummoisia kuvia, toivottavasti ensi kerralla enempi. :) 

Kaspar puolestaan aloitti ajokoulun. Luulen, et tästä me saadaan oikein kiva heppa kärryhommiin. Kaspar kulki valjaissa rennosti, eikä piitannut kolisevista kottareista takanaan. 

Kottareilla siedätystä kärryjen kolisteluun takana.

 

Viimeisenä vuorossa oli Akilles. Poika oli intoa täynnä kuin ilmapallo kun tajusi, että kentälle oli jäänyt yksi este. En uskonut, että se kovin kummoisesti ratsailla siihen reagoisi, mutta korvat hörössä se teki valtavia loikkia kavaletin kokoisen esteen yli. Kuten alla olevasta kuvasta huomaa, molemmat ollaan vielä ihan hukassa esteillä ja jalustimetkin noin kilometrin liian pitkät moiseen touhuun. Todella koomisia koikkaloikkia. Kyllä me vielä jonain päivänä parempi tyyli löydetään. ;) Ilahduttavaa toki on, että Akilles tuntuu todella pitävän hyppäämisestä. 

mikähän toi vasemman kuvan tyyli on.. :D

Laukat meni tänään hienosti ja raviakin löytyi (tietenkään ei sillä hetkellä kun olisi ollut kuvaaja paikalla). Vasempaan kierrokseen laukan nosto oli huonompi, mutta löytyi sekin lopulta. Piti vaan avittaa kevyellä istunnalla ja antaa reilusti tilaa. 

Lopuksi vielä kurvailtiin Marian Iitu-koiran kanssa ympyrällä. Koira oli vallan riemuissaan leikistä. Maria naureskeli mielissään, että säästyi lenkiltä kun me juoksutettiin Iitu sen puolesta. ;) 

Akilleksen töltti on vielä jäykkää ja enimmikseen passitahtista, mutta tännään tuli jo muutamia tosi kivoja pätkiä. Mielenkiinnolla odotan, mitä tästä pojasta ajan saatossa muovautuu. Ainakin siitä on nyt muovautunut iloinen ja motivoitunut ratsu, se on tärkeintä.

ps. sori laaduttomat kuvat, keli oli taas pirun hankala amatöörikuvaajille.... Pitäs opiskella koko joukon vähän lisää tota kameraa. Mutta näillä mennään nyt. :)