Treeniä Akilleksen kanssa

Ensi alkuun, hyvää ystävänpäivää kaikille! :) 

Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että ystävänpäivä on joka päivä. Vaikka tämä kyseinen päivä on varsinanen kaupallisuus kammotus, on silti mukavaa muistaa kerran vuoteen ystäviä enemmän. Kuka milläkin sanoilla tai teoilla (tai vaikka oudoilla korteilla). Harmillista on, että arjessa usein ystävien kanssa yhteyden pito on aivan liian vähäistä. Silti olette mielessä! <3

Jep, myös edellisessä postauksessa käytetty pöljäkuva, mut oli joku ihme visio saada tehdä siitä kortti.. :D 

Sitten tämän päivän heppailuihin.

Maria ennätti tänään kuvaamaan mut ja Akilleksen. Samalla sisko piti meille myös "tuntia" ja hyvin korjasikin! Tänään treeni oli töltti painotteinen. Ongelmana oli alkuun mun aivan liian kova ja epävakaa käsi, mutta Maria hienosti korjasi minua ja lopulta poika kulki todella kivasti. Olen ylpeä, niin hevosesta kuin pikkusiskostakin, joka on oppinut hurjan paljon vain katselemalla ja kuuntelemalla. Maria ei siis itse ole kovinkaan intohimoinen ratsastaja, mutta asiasta kyllä kiinnostunut. Edelleen kuitenkin odotan, että päästään jonkun valmentajan luo. Mulla on nyt ratsastus- ja uuden oppimismotivaatio ihan tapissaan. Nyt täytyisi päästä käyttämään tätä intoa.

Haastavinta on, että Akilleksen tasapaino on vielä todella heikko. Enimmikseen istun kolmipisteistunnassa ja ratsastan todella löysällä ohjastuntumalla. Ravi on kuitenkin alkanut löytyä hienosti, mistä olen todella tyytyväinen. Tällä hetkellä keskitytään kaikissa askellajeissa vain siihen, että Akilles kulkee rennosti eteenpäin. Pikku hiljaa haetaan enempi tuntumalle. Korkeampi liike ja kaikki muu tulee sitten aikanaan kaupan päälle kun vaan maltan nyt tehdä perustyön hyvin. Poika on kuitenkin kehittynyt hyvin lyhyessä ajassa, joten tiedän, että suunta on ainakin sinne päin. :)

Lopuksi huristeltiin kentällä Gljálla ja Kasparilla. Gljálla oli hitokseen virtaa, etenkin kun lopuksi mentiin pitkin pihoja. Olen niin haltioissani kun tamma kulki allani kuin tanssien eteenpäin. Aikoihin sen töltti ei ole ollut yhtä joustavaa ja sujuvaa. Mariakin totesi yllättyneenä, että onpa helpon näköistä. Mä niin rakastan tota tammaa aina vain enemmän! Enkä siis todellakaan sen askellajien vuoksi, vaan kokonaisuutta. Mun pala kultaa. Siitäkin huolimatta, että tänään oli välillä vähän jarrujen kanssa tekemistä kun toisella oli valtava lataus intoa. ;) 

ps. Tiedän, noi kuomat ei vakuuta.