Parin päivän kuulumiset

Heppailut on sujuneet super kivasti tällä viikolla! Ratsastin maanantaina ja tiistaina molemmat hevoset. Tiistaina meinasin liikuttaa myös Weben, mutta Mona saapuikin talleilemaan kanssani ja eilen ystäväni Henna kokeili Webeä ensimmäistä kertaa. Kivaa, että poikakin saa vähän enemmän tekemistä ja liikuntaa. :) 

Tänään irtojuoksutettiin nopeasti koko lauma tarhassa. Aamupäivä hujahti Marian mukana vuolukeikalla ja ratsastussuunnitelmat jäivät. Hauskaa hepoilla tuntui olevan. Gljá ja Kaspar ainakin revittelivät ja nujusivat kuin kaksi varsaa. Myös Akilles otti hurjia pyrähdyksiä ja pukkisarjoja, mutta onneksi sen tasapaino on jo huomattavasti parempi, ettei tarvitse pelätä sen rikkovan itseään. :D

Huomenna toivottavasti saadaan ratsastuskuva-matskua pitkästä aikaa. Olen ratsastanut viimeisimmät kerrat Gljáta naruriimulla ja tamma on toiminut todella kivasti kaikissa askellajeissa. Tavoitteena on yhteistyön edistyessä siirtyä kokonaan kuolaimettomaan. Mielessäni on ollut LG-briddle, mutta saa nyt nähdä mihin päädyn. Olen joskus aikoinaan kokeillut hackamorea, mutta ei voida puhua siitä menestystarinana. Eikä Hackamore muutenkaan ole kuolaimettomista vaihtoehdoista paras. Isoimpana syynä toki vuosien takaisen kokeilun epäonnistumiseen, olivat kuskin todella kehnot koulutus- ja ratsastustaidot. Ehkä tällä kertaa onnistumme kun yhteistyömme on huikeasti parempi ja minäkin jo vähän taidokkaampi. Gljálla on ollut koko ajan valtavasti suuongelmia, eikä se edes huoli muuta suuhunsa kuin kielentilallisen mylersin. Olisin todella helpottunut jos voisin jättää mokomat kokonaan pois ja uskon sen täysin mahdolliseksi. Homma toimii jo siinä määrin, että Gljá vastaa istuntaan todella mukavasti ja rentoutuu työskentelemään. Aiemmin siis ongelma on ollut, että kuolaimettomilla kokeillessa tamma on hermostunut niin, että ainoa askellaji on ollut pääpystyssä tölttiä. Lisäksi se on jopa naksutellut suutaan, vaikka siellä ole ollut mitään.. :/ Kuolaimella jatkaessa se rentoutui heti. outoa..  

Pikku kissa on kotiutunut mainiosti ja tehnyt tuttavuutta jo vähän pelottavien koirienkin kanssa. Mutta ainoastaan Jarnon sylistä (varsinainen "isin tyttö" muutenkin..). Muissa tilanteissa sohvan alunen on parempi vaihtoehto. Koirat kyttäävät tulokasta kaiken vapaa-aikansa ja etenkin Onni ei malttaisi edes syödä kun jotain jännää saattaa mennä ohi.