Ratsastuksen juhlaa

Päädyin kokeilemaan tänään hackamorea pitkästä aikaa. Viimeiset kokemukset siitä ovat olleet todella epämiellyttävät, enkä oikeastaan suhtautunut tälläkään kertaa kauhean optimisesti. Ensinnäkin meni varmaan puolituntia saada ne säädettyä hyvin istuvaksi. En muutenkaan oikein tuosta varresta tykkää kun tuntuu, että se asettuu ihan miten sattuu. 
Kuitenkin kiivettyäni selkään, oli pakko sanoa, etten koskaan ole ratsastanut niin kevyttä ja irtonaista hevosta! Vau, olen vieläkin ihan pyörryksissä!

Nyt kun saadaan vielä lihaskunto takaisin ja lavat ylös, nii vóla. Ikinä ratsastus ei ole tuntunut noin helpolta. Tämä on sitä, mitä ratsastuksen kuuluu olla. Toki, pieni pessimisti päässäni sanoo, ettei sitä näin helpolla päästä. No, yksi sadasta kerrasta on täydellinen, kertoo vanha ratsastajien sananlasku. Joskin kokemuksena tämä peittoaa kaikki tulevat epäonnistumiset, joten jatketaan harjoituksia! :)

Tässä pieni videopätkä. Olen Glján kanssa harjoitellut myös tuota vapaana ympärillä pyörimistä. Tosin, ei siinä kauheammin harjoittelua ole tarvinnut, siinä se on ja pysyy lähellä. Vielä jokin aika sitten se juoksi perässä vain hyvin nihkeästi ja sekin riimulla. Heti kentälle tullessa se lähti mielummin omille teilleen. Olen suunnattoman iloinen, että nyt se tahtoo olla kanssani eikä lähde minnekään. Haha, täytyy sanoa, että häpeän silmät päästäni tota mun alkuverkka juoksutyyliä. xD ei apua... tässä syy, miksen harrasta juoksua julkisilla paikoilla. 
Kummalla nousee kinttu koreammin? ;) Katsokaa ratsastuspätkässä ton tyypin korvia. Rento hevonen ja liike menee kunnolla läpi, ihan korvia myöten? :D

Eka "kumarrus" selästä käsin.. Ja harjoitukset saakin jatkua toistaiseksi maasta, aika paljon kysyy tasapainoa kun heppa lähtee niiaamaan..  Siksi mun kintutkin on missä sattuu. :D

Ai oliko hyvät harkat?

Luulet vaan...

 Tänään oli Akilleksella maastakäsittely päivä. Aluksi pojalla oli kaksi tapaa reagoida - yli tai ei ollenkaan. Tajusin tänään ensimmäisen kerran, ettei sitä ihan oikeasti ole koulutettu koskaa oppimaan. Se on myös todella arka yrittämään. Ratsastaessa se toimii jotenkuten, koska sitä sillä on tehty ikänsä. Tosin ratsastaessakin on paljon tilanteita, joissa tuntuu, ettei se oikein ymmärrä. Maastatyöskentely on luultavasti ollut melko vähäistä, ainakin reaktioista päätellen. Se ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt, miten se voisi pyyntöjen edessä toimia. Tein ensin ihan perus maastakäsittelytyötä, väistätyksiä, pysäytyksiä, peruutuksia. Kun se alkoi toimia, päätin hetken mielijohteesta lähteä yrittämään espanjalaisen alkeita myös Aksun kanssa. Ensi alkuun se ei ymmärtänyt reagoida paineeseen mitenkään. Seisoi vaan jäykkänä tai sitten seuraavaksi reagoi pakenemalla. Sinnikkäästi ja rauhallisesti jatkoin kohti päämäärääni. Oli kertakaikkiaan hellyyttävä hetki kun se viimein tajusi.. Se maiskutteli suutaan, hörisi ja ylpeänä näytti sen (todella) pienen jalan noston. Silmät tuikkivat sen katsoessa minua ilmeellä "enkös olekin hieno kun osaan!" Rakastettava ruunan höppänä. <3

  Tämän kanssa temppukoulutukset tulevat varmasti olemaan haastavampia kuin Glján kanssa, mutta jo ensimmäisellä kerralla ruuna antoi minulle uskomattomia kokemuksia kouluttamisesta. Pitkään ajattelin, että on liian aikaista opetella uutta ja kokeilla temppuja. Hitot, sanon minä. Ensimmäisen kerran koko hevonen ymmärsi innostua jostain ihan todella. Mielenkiinnolla seuraavaa koulutuskertaa odottaen, pitää vaan maltilla edetä eikä koulutus kertoja tule olemaan kovinkaan tiheästi.