Eilen oli aivan ihana keväinen päivä! Toivottavasti talvi ei tee tuloaan enää takaisin, kukapa mokomaa kaipaa näin aurinkoisissa olosuhteissa ja enää olisi hyvin lyhyt matka sulaan pihamaahan.
Kyläilemässä oli jälleen tuleva heppatyttö Amanda, äitinsä Riikan kanssa. Issikat olivat kertakaikkiaan ihastuksissaan pikku ihmisestä ja etenkin Akilles kulki tytön kannoilla jatkuvasti. Kun tarhaa siivotessa yllätti mielipahakin keskenkaiken, Akilles kiiruhti katsomaan, mistä pieni ihmisrukka mielensä pahoitti. Hellyyttävää. :)
Kerro huolesi Akilles-sedälle, lapsi-kulta!
Gljá sai kunnian toimia talutusratsun hommassa. Gljá on jännä tapaus. Vaikka se on melko tulinen, se huomioi ratsastajansa turvallisuuden kaikella sydämellä. Itselläni se aina hidastaa tai pysähtyy jos horjahdan. Samoin se reagoi Amandan kanssa, jos tyttö alkaa heilua tai touhuta omiaan. Luottoheppa näihin hommiin. Toissa talvena tästä hyvänä esimerkkinä oli kun lumikinos petti altamme ja Gljá tömähti hankeen kaulaansa myöten. Se loikkasi allani valtavalta loikalla taaksepäin ja minä lähdin kallistumaan pois satulasta, jolloin tamma hypähti samaan suuntaan kanssani ja poimi minut takaisin kyytiin. Ehkä tästä johtuen en ole koskaan pudonnut Gljalta, koska se ei anna sen tapahtua (kopskops vaan...). ;)
Vain meidän Marian mielestä tarhan siivous voi olla noin hauskaa.. :D
Hepoilla oli kampaajapäivä kun Riikka innostui näpertämään letitykset harjoihin ja häntiin. Webeä letit pukee hyvin, mutta luonnonlapsi issikat olivat vähän hämmentävä näky letteineen. ;)
Minä ratsastin Gljálla ja Riikka liikutti Weben. Tarkoituksenamme oli kuvata video bootseista vauhdikkaammassa menossa, mutta Marian kuvaus onnistui vähän huonosti kun piti toisella silmällä katsoa Amandan perään, joten videot eivät olleet ihan vision mukaisia. Itse olisi monesti kaivannut havainnollistavia videoita bootsien kanssa ratsastamisesta. Netistä löytyvät parin sekunnin pätkät eivät kerro totuutta. No, ehkä toisen kerran. Ellei sitten käy niin, että jäätiköt ehtivät sulaa pois tältä talvelta, mikä tietenkin on ensimmäisenä toivelistalla. :)
Säädettiin hackamorea yksiä reikiä alemmas, koska tuntui, että se voi ottaa pidättäessä poskiluuhun kiinni. Nyt taas näyttää, että se on aivan liian alhaalla, vaikka tunnusteltiin huolella, että se jäisi yhä paksumman luunosan päälle. Tuntuu, että hackis on vaan vähän turhan iso kapistus pienen hevosen päähän. Pitäisi alkaa päättää, mitä kuolaimetonta mallia haluaisi lähteä kokeilemaan. Ne ovat kuitenkin niin kalliita, että sijoutustaan joutuu vielä pohtimaan.
Suurin osa kuvista jälleen Monan nappaamia. Kiitos! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)