Kuluneen viikon kuulumisia

Niin se viikko vaan ennätti jo perjantaihin. Gljá sai toimia tiistaina Marian ratsuna "aikuisten alkeis" -ryhmässä. Mariahan siis itse on sitä mieltä, että opettelee yhä alkeita ja tähän mennessä ratsastaminen on enemmänkin ollut menossa mukana pysymistä. Ensin Maria saikin luopua jalustimista vinouden korjaamiseksi ja lopulta sai sitten raviin ne takaisin. Ilman jalustimia ratsastus avasi sen verran mukavasti paikkoja, että vinoudet taisivat helpottaa loppu tunniksi. Olen ylpeä tammastani, joka toimittaa nykyään hienosti opetushevosen virkaa. Kesällä se meni jopa 8-vuotiaalla tytöllä ja hienosti menikin! Olen iloinen, että muutkin pääsevät tutustumaan siihen selästä käsin ja lähikosketuksiin oman opetusmestarini kanssa. Tämäkään ei ole aina ollut itsestään selvää, kun mamma on ollut aika herkkis. :)

Tiistai on myös usein Mona -päivä. ;) Tallityttömme pääsi liikuttamaan Wempan hömpötellen ilman satulaa. Päivä oli ikävä ja sateinen, mikä näkyi hevosten happamuutena. Ihme diivoja, ei olisi lenkkeily voinut vähempää kiinnostaa kurjassa räntäsateessa. Gljá piristyi vasta kun pääsi ravailun makuun, mutta Webe säilytti ilmeen mutrullaan koko päivän.

"Voi jesus.. mitä toi touhuu tuolla selässä, että hävettää", tuumaa Webe. :)

Itse olen lähinnä treenannut Glján kanssa vähän temppuja ja tasapainoa ilman satulaa. Nyt pari päivää lomaa neidille, sillä se on ollut todella mieletön koko viikon! Jalan nostokin on alkanut jalostua liikkeeksi, eli espanjalaiseksi käynniksi, pikku hiljaa. Niiaus/kumarrus toimii jo aika kivasti pienestä kosketuksesta, seuraavaksi alan pyytää polvistumista. Lisäksi otettiin ensi kosketus makuulla oloon kun tartuin tilaisuuteen Glján ollessa piehtaroimassa. Ympärillä pyöriminen vapaana toimii nyt myös ravissa enimmän aikaa, joskus voi vähän ympyrän mitta venyä. Palataan näihin omassa postauksessaan ensi viikon puolella. Temppuilu on vaan niin kivaa ja opettavaista! :) 

Tänään tallilla oli jälleen koko kolmen kopla paikalla. Meno Marian ja Monan kanssa on tunnetusti vähän levotonta käkättämistä. Paskaa läppää, jos voisi sanoa.. Minä kuitenkin onnistuin ratsastamaan Akilleksen jota kuinkin järkevästi yleisestä lapsettamisesta huolimatta. :D

Ai että, kertakaikkiaan mielettömän upeaa könöratsastusta... :D 
Aksun ravi on nii hitokseen haastavaa olla kun se koikkelehtii kuin joku känninen kameli. No, edistytty ollaan kuitenkin, eihän sitä roomaakaan päivässä rakennettu. 

Kentän pohja alkaa olla turhan liukas ja muhkurainen muihin askellajeihin kuin käyntiin, uralla nyt ehkä voi vielä vähän ravaillakin. Totesin tämän viimeistään sitten kun loppukäynnit taluttelin maasta käsin ja omat jalat lipeilivät miten sattuu. Olin miettinyt bootsien tilaamista vasta kesäksi, mutta luultavasti niiden tarve tulee juuri nyt. Eikun sopivaa mallia metsästämään. En tahtoisi nyt jättää Aksua yhtään keveämmälle liikunnalle kun on saatu jo vähän kuntoa kohotettua.

Asiasta toiseen.. Olenkohan koskaan muistanut esitellä meidän hevoslaumanvartija koiraa, Iitua? Iitu on sekamix länsisiperianlaikaa ja kultsua. Se asustelee ympärivuoden ulkona hevoslauman vieressä ja onkin tullut osaksi laumaa. Omasta mielestään lauman "herra", mutta hepat naureskelee partoihinsa ku mokoma hurtta yrittää komennella. Iitua yritettiin alunperin sisälle asustamaan, mutta neiti murtautui jatkuvasti ulos ovista ja jos ne lukittiin, se raapi ne piloille. Vaihtoehdot kävivät vähiin ja Maria lähti kokeilemaan Iitua pihakoiraksi. Hyvin viihtyy, eikä yli 30 asteen pakkasetkaan saa neitiä viihtymään sisällä. 

Iitukin riehaantui meidän käkätys pöllöily päivästä.. ;)

 Komia vanhus.

Smile! It´s Friday! 
Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Perjantain kuvista kiitos Monalle!