Onnea matkassa

Viime postauksen lopuksi manasin, että on koko ajan fiilis jonkin pahan asian tapahtumisesta. Niinhän sitä taas hevosenomistajia koeteltiin kun Kaspar astui viime viikon perjantaina naulaan ja joutui penissilliini kuurille. Piikitys ei ole aivan riskitöntä ja Maria piikitteli kädet vapisten, mutta onnistuneesti kolme päivää. Neljäntenä emme olisi tahtoneet enää piikittää millään, mutta päätimme kuitenkin, että kuuri olisi vietävä loppuun. Shokkihan sieltä tuli.. Viisi kammottavaa minuuttia poni riehui silmät pyörien, nähden meidät kahtena alienina ja oli koko ajan solmussa jalkoihinsa. Koko poni kramppasi kauttaaltaan ja oli silmin nähden niin pinkeä, että pelkäsin sen räjähtävän kohta. Olimme sen verran shokista lukeneet, että tiesimme siinä piilevän hengenvaaran mahdollisuus. Luojan kiitos, poni rauhoittui ja selvisimme säikähdyksellä. Eipä vaan penissilliiniä enää koskaan.. 

Kurjaa fiilistä jäi myös älyttömästä päähänpistoksestani kokeilla Gljáta kuolaimella pitkästä aikaa. Ei tähän varsinaisesti ollut muuta syytä kuin mielenkiinto. Poni on ollut nyt valtavan letkeä ja hyvä ratsastaa, se on kantanut itsensä kelvollisesti pitkinkin ohjin. Ajattelin, että haluan mielenkiinnosta tietää mitä se tuumaa kuolaimesta pitkästä aikaa. No, neitihän ei tästä ideasta tykännyt. Heti satuaan kuolaimet suuhun se alkoi mukeltaa niitä rauhattomasti ja selkään noustuani se oli kokoajan lähdössä altani. Se on pitkään toiminut kuin unelma istunnalla, mutta nyt tästä ei ollut tietoakaan. Se vain mukelsi kuolaintaan niin raivoissaan, että päätin lyhyen hetken jälkeen luovuttaa ja palata kotiin. Kurja fiilis jäi siitä, etten tiedä miksi ihmeessä piti mennä edes kuolainta laittamaan. Tamma on toiminut hackamorella paremmin kuin hyvin ja lupasinkin sille, ettei enää kuolainta laiteta. Se ei kertakaikkiaan siedä sitä, enkä keksi mitään syytä, miksi sen tarvitsisi. 

Eilen oli harvinainen päivä kun ei ollut kiirettä minnekään. Lisäksi sain molemmat, sekä Marian että Monan mukaan talleilemaan. Huippua! Tälläistä lisää, kiitos. :)

Ensin käytiin Marian kanssa jalkapatikalla Monan kanssa noin 5 kilometrin lenkki, mukana tietenkin neljä koiraa. Seuraavaksi minä hyppäsin Akilleksen selkään ja Maria Paavon, sillä Kaspar luonnollisesti on sairaslomalla. Vanhuksemme Paavo on ollut  kesäkuun alussa tapahtuneen hieronnan jälkeen uskomattoman letkeä ja laukka nousee kuin ajatus. Itseasiassa se ei muuta tekisikään mieluummin kuin laukkailisi keinuhevosen lailla eteenpäin. Akilles oli tällä kertaa parempi kun tein alkuun muutamia huolellisia nostoja. Lisäksi laukkapätkien jälkeen löytyi tosi makeeta ja pehmoista tölttiä! Pikku hiljaa se siitä kehittyy. :)

Lopuksi venyttelyä, reisitreenistä kipeät jalat oli vähän pökkelönä..

Lisäksi olen hivenen ylpeä itsestäni kun olen erittäin mallikkaasti ryhdistäytynyt ja noudattanut taas kunnollista ruokavaliota ja päässyt taas vähän treenaamisenkin makuun. Painokin on taas pikkuisen tippunut vaan vielä on matkaa tavoitteeseen. Noh, hiljaa hyvää tulee tässäkin asiassa kun vaan jaksaa jatkaa sinnikkäästi, mikä ei tietenkään ole kauhean helppoa kun sattuu työskentelemään pullien, jäätelöiden, karkkien ja grilliruokien parissa. Tässä työssä mitataankin kykyä vastustaa kiusausta ja päivän aikana putkahtelevia milloin mitäkin himoja.. Ei ihan helppoa, mutta tapeltavahan se on jos tohtii saada tuon vyötäröllä hyllyvän ällötyksen pois.

Vihdoin on saapunut uutta kuvauskalustoa! Nikon D7000 kahdella kittiobjektiivilla, jotka kummatkin Sigmaa. 18-55mm 2.8-4.5 OS sekä 50-200mm 4-5.6 OS. Olen niin innoissani kun vihdoin saan paremmin tarpeisiin sopivan kameran! Tämän postauksen kuvat otettu Monan Nikon coolpix kameralla, uutta kapistusta en ole vielä päässyt testaamaan vaikka sormeni syyhyävät jo kovasti sen kimppuun. Kunhan akku vaan ennättää latautua. Tästä alkaa myös hirveä opiskelun määrä, koska minulla ei ole juuri kokemusta Nikonista eikä sen tarvikkeista. Tuskinpa kuitenkaan kauheasti poikkeaa Canonista. 

Viikko katsaus

Laiskaa taas tää päivittely, mutta tässäpä nyt viikko katsaus. 

Viikko on mennyt toipuessa Marian valmistujaisjuhlista, jotka olivat tälläiselle harvakseltaan bilettävälle melkoisen työläs kokemus. Ikää kun tulee, juhlista toipumiseen vaan menee aikaa.. :D Lisäksi kun aina pitää olla jotain pientä v***umaista riesaa, mua on koetellut koko viikon järjetön hammassärky.. Tänään se oli sen verran lievä, että pysyi jota kuinkin järjissään. Kummalisinta on, että mitään vikaahan hampaasta löytynyt kun kävin tarkistuttamassa. Sellasta, mutta nyt asiaan:

Testissä star wheel -hackamore sekä sidepull

Sidepull

Star wheel -hackamore

 Kuten aiemmassa postauksessa lyhyesti mainitsin, tilasimme parit kuolaimettomat Ruotsista (markusholst.com). Olimme pitkään miettineet, mistä lähdemme kokeilemaan ja nämä tuntuivat paitsi edullisilta, myös ihan passeleilta vehkeiltä. Ensimmäisellä testi kerralla Gljálla olin lyödä hanskat tiskiin samantien. Olin väsynyt, kiukkuinen ja samaa oli tammakin. Kuljimme täysin väärinpäin, jännittyneinä ja testailut menivät näistä syistä aivan penkin alle. En ylipäänsä muista, milloin ratsastus olisi tuntunut noin toivottoman hankalalta ja epämiellyttävältä.. Gljá oli todella jännittynyt, jota sain jonkin verran fiksattua pois vaihtamalla star wheelissä ohjaa toiseen asentoon. Tosin se tuntui muutenkin olevan pahantuulinen ja hieman säpsy jo tarhasta hakiessa, että liekkö oli tuhoon tuomittu testipäivä idea jo alkujaankin.. 

Sidepull:ia ei muutenkaan ole tarkoitettu ratsastukseen tuntumalla, joten käsi jota vehjettä käytti oli aivan hukassa. Minulle tuntumatta ratsastus on aivan vierasta.. Lyhyesti pähkinän kuoressa, vika on istuvuudessa (paine tulee liikaa pelkälle nenälle) sekä omassa kädessäni. En kuitenkaan aio/tahdo luovuttaa vaikka ekat kerrat menivätkin vähän pieleen. Tahdon oppia ratsastamaan eikä ne varusteet ole se juttu, jolla homma hoidetaan. Pakko painottaa sitä, ettei ole mikään oikotie onneen sen enempää rauta kuin raudottumuuskaan. Ongelmat melko pitkälti istuu satulan päällä. Onneksi eilen vikalla pätkällä sain jo vähän hajua, kuinka pitäisi näitä päävehkeitä käyttää ja Gljá meni jo paljon paremmin. Jatkakaamme siis harjoittelua. :)

Ensi kerralla paremmin...? 

Joku kusi näiden aamumuroihin...?

Kaspar puolestaan toimi star:lla melko kivasti! Gljá on aina ollut herkkä päähän tulevalle paineelle (joskus kokeilin laittaa ohjat turpikseen ja se oli aivan hermona, että aika paljon parannusta siihen), mutta Kasparia ei hetkauta. Sille nuo star wheelit sopii minusta aika kivasti kun tänään seurasin Marian ja Kasparin treeniä.

  

Itse olen samalla systeemillä jumpannut pari päivää Akillista. Tänään sitten kiipesin selkään kokeilemaan treenin tuloksia ja kyllä on kannattanut! Poika oli todella mukavan oloinen ratsastaa. Vielä kun alkaisi venyä ylälinjastaan, tällä hetkellä kun ei edelleenkään voi paljoa ottaa tuelle eikä tehdä selässä oikeastaan hirveästi ylimääräistä. Edetty kuitenkin on ja uskallan koko ajan vaikuttaa enemmän avuilla.  

Tiedän, et tyypit alkaa varmaan olla kurkkuaan myöten täynnä näitä kintun nostelukuvia, mutta tää oli pakko laittaa kun nousi nii komeesti.. sorryy.. 

Minä huristelin Aksun kaa ympäri kenttää ja tuo pöhköponi vaan möllötti niillä sijoillaan, mihin Maria sen jätti. 

Ja loppuun vähän koirien kanssa hengailua.. Nää sekopäät uskaltautui vielä jäille ja kävivät uimassa rannassa, missä oli sulaa.. hullut. o_O

 Kunnon bönde :D

Onneks meidän mamma tietää,ettei olla ihan normaaleja koiria..

Parin päivän kuulumiset

Heppailut on sujuneet super kivasti tällä viikolla! Ratsastin maanantaina ja tiistaina molemmat hevoset. Tiistaina meinasin liikuttaa myös Weben, mutta Mona saapuikin talleilemaan kanssani ja eilen ystäväni Henna kokeili Webeä ensimmäistä kertaa. Kivaa, että poikakin saa vähän enemmän tekemistä ja liikuntaa. :) 

Tänään irtojuoksutettiin nopeasti koko lauma tarhassa. Aamupäivä hujahti Marian mukana vuolukeikalla ja ratsastussuunnitelmat jäivät. Hauskaa hepoilla tuntui olevan. Gljá ja Kaspar ainakin revittelivät ja nujusivat kuin kaksi varsaa. Myös Akilles otti hurjia pyrähdyksiä ja pukkisarjoja, mutta onneksi sen tasapaino on jo huomattavasti parempi, ettei tarvitse pelätä sen rikkovan itseään. :D

Huomenna toivottavasti saadaan ratsastuskuva-matskua pitkästä aikaa. Olen ratsastanut viimeisimmät kerrat Gljáta naruriimulla ja tamma on toiminut todella kivasti kaikissa askellajeissa. Tavoitteena on yhteistyön edistyessä siirtyä kokonaan kuolaimettomaan. Mielessäni on ollut LG-briddle, mutta saa nyt nähdä mihin päädyn. Olen joskus aikoinaan kokeillut hackamorea, mutta ei voida puhua siitä menestystarinana. Eikä Hackamore muutenkaan ole kuolaimettomista vaihtoehdoista paras. Isoimpana syynä toki vuosien takaisen kokeilun epäonnistumiseen, olivat kuskin todella kehnot koulutus- ja ratsastustaidot. Ehkä tällä kertaa onnistumme kun yhteistyömme on huikeasti parempi ja minäkin jo vähän taidokkaampi. Gljálla on ollut koko ajan valtavasti suuongelmia, eikä se edes huoli muuta suuhunsa kuin kielentilallisen mylersin. Olisin todella helpottunut jos voisin jättää mokomat kokonaan pois ja uskon sen täysin mahdolliseksi. Homma toimii jo siinä määrin, että Gljá vastaa istuntaan todella mukavasti ja rentoutuu työskentelemään. Aiemmin siis ongelma on ollut, että kuolaimettomilla kokeillessa tamma on hermostunut niin, että ainoa askellaji on ollut pääpystyssä tölttiä. Lisäksi se on jopa naksutellut suutaan, vaikka siellä ole ollut mitään.. :/ Kuolaimella jatkaessa se rentoutui heti. outoa..  

Pikku kissa on kotiutunut mainiosti ja tehnyt tuttavuutta jo vähän pelottavien koirienkin kanssa. Mutta ainoastaan Jarnon sylistä (varsinainen "isin tyttö" muutenkin..). Muissa tilanteissa sohvan alunen on parempi vaihtoehto. Koirat kyttäävät tulokasta kaiken vapaa-aikansa ja etenkin Onni ei malttaisi edes syödä kun jotain jännää saattaa mennä ohi.

Hauskanpitoa porukalla

Morjenstaa, on pakkasia pidelly..

Maastoretki suunnitelma vaihtui kun päätettiinkin juoksuttaa ja puuhailla kaikkea kivaa heppojen kanssa. Saatiin yhdellä iskulla liikutettua koko issikkajengi ja vielä ehdittiin käyttää lämpöiset pojatkin kävelylenkillä. Tehokasta ja mukavaa. Tiedän, meillä juoksutetaan hevosia paljon irtona. Joka toisessa postauksessa lienee aiheesta.. :D Se vaan on aina tuntunut meistä mukavalle liikutusmuodolle, on hevosista hauskaa ja nyt etenkin Akillekselle erittäin tarpeelliselta. 

 Tältä postaukselta ei siis mitään rakentavaa odotettavissa, pelkkä pläjäys kuvia ja hassuja poneja, jotka jaksaa aina vaan ilahduttaa olemassa olollaan. :D ♥ 

yeah, rapsutuksia.. Siitä vielä vähän...

Ja sitten komppanja koko järjestyksessä, mars..

 Välillä pieninkin ekaks!

"Keskity, keskity.. Miks hitokseen nää pitää mennä ravissa..? Mie romahan..
tää on laukassa nii paljon helpompaa ja kivempaa" 

Tottakai parit hypyt kun meno oli niin vallatonta:

Intoa ei puutu, tekniikka vaan vähän hakusessa.. :D

Lopuksi pienet venyttelytuokiot. Pojat on vielä vähän kankeita, mutta jatketaan harjoituksia.. :) 

Neiti näytti mallia, miten sitä pitää taipua..

Että sellasta. Aina se on yhtä hauskaa touhuta kaikkea mukavaa heppojen kanssa. Ehkäpä huomenna palataan kuitenkin taas tosi toimiin ratsastuksen merkeissä. :)

Tallihommien jälkeen oli vielä joka keskiviikkoisten salitreenien vuoro, jotka imas mehut ainakin Japesta täysin. Onni-koira tietenkin samaistui isännän väsymykseen ja käytti tilaisuuden hyväkseen köllötellä kainalossa. Lähiaikoina mahdollisesti postausta oman kroppaprojektin etenemisestä. Tuloksia nimittäin on tosiaan tullut kaikesta löysäilyistä ja suklaapalasista huolimatta. Rento asenne se on, millä eteenpäin pääsee? :)