Viikko on vierähtänyt taas nopeasti ja (melko) hyvissä meiningeissä. Pahoittelen jo ennalta kilometripostausta. Olemme riemuinneet ja nauttineet auringosta, hevosia on voitu liikuttaa joka päivä kunnolla ja paluu treenien pariin on tuntunut todella mahtavalta! Hetken aikaa hieman kateissa ollut motivaatio on tullut takaisin moninkertaisesti.
Maanantaina Maria maastoili Kasparin kanssa ensimmäisen kerran naruriimulla. Pikkupoika käyttäytyi hyvin ja kulki kaikki kolme askellajia ongelmitta. Marialla on välillä ollut ongelmia Kasparin kanssa ja luottamus on ollut vähän kortilla. Naruriimu välineenä on ihan toimiva, mutta tietyissä tilanteissa epäselkeä. Toivottavasti ensi viikolla tilaamamme kuolaimettomat saapuvat Ruotsista ja päästään testailemaan niillä.
Kevättä on tietenkin hevosilla rinnassa ja pöljäenergiaa riittämiin. Jäätiköiden vuoksi maastoilu on ollut vähäistä viime ajat ja tiistaina saimmekin Monan kanssa idean lähteä ottamaan maastoon parit laukkalähdöt, jotta hevoset saisivat juosta oikein kunnolla. Suunnistimme mäkeen, jossa usein otamme laukkakisat. Kuten arvata saattaa, molemmat hevoset (Gljá ja Webe) kävivät tulisilla hiilillä ja ekan yhteispyrähdyksen jälkeen päätimme mennä vuorotellen. Onneksi päätimme, sillä kolmannella kerralla olisin tullut suoraan Monan päälle.. Mitä tapahtuikaan?
Mona tuli Weben kanssa mäkeä ylös melkoisen hurjaa kyytiä. Monan ryhtyessä hidastamaan hevostaan, Webe alkoi kiskoa päätään alas kerta toisensa jälkeen. Mahdollisuudet kyydissä pysymiseen oli olemattomat ja niin tyttö kupsahti kuperkeikalla maahan. Tilanne oli todella ikävän näköinen ja säikähdin melkoisesti. Joskin kun selvisi, että Mona on ihan kunnossa, purskahdimme nauramaan. Mustaa huumoria sen olla pitää. Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta Monan oikea käsi on kipsissä seuraavat kolme viikkoa, sillä peukolan alla oleva luu murtui. Meillä tippumisia on tapahtunut todella vähän, viimeisimmästä taitaa olla pari vuotta aikaa. Tämä tapahtuma jäi harmittamaan ja ennen kaikkea mietityttämään, että miksi Webe moista teki. Se on tehnyt pään kiskomista aiemminkin, mutta ei tuossa mittakaavassa. Ajatus tietenkin herää, onko se kipeä jostain. Tunnustelinkin sen selkää seuraavana päivänä ja selkälihakset tuntuivat hieman kireiltä ja aristavilta. Tiedä sitten, missä syy oli. Kyseinen päivä oli muutenkin erittäin onnettomuusaltis, itselläni oli Glján kanssa kolme läheltä piti -tilannetta. Joskus vaan käy näin.
Tätä ikävää tilannetta lukuunottamatta viikko jatkui mukavissa merkeissä. Keskiviikkona Maria hyppäsi ensimmäistä kertaa Gljálla. Tämän kaksikon menoa oli hauskaa katsella. Vaikka Gljá on melko vaikea ratsastettava eikä Maria vielä kovin kokenut, yhteistyö sujuu silti mukavasti. Hyppytekniikassa on tosin hiomista, etenkin jalkojen osalta(jalustimetkin aika pitkät eikä askellajisatula ole omiaan koko hommaan..), mutta mielestäni ekaksi kerraksi tämä oli aika hyvä suoritus.
(ps. Maria, jos joku hallitsee ilmeella ratsastamisen.. ;))
Eilen jumppasin Gljáta maastakäsin palauttelupäiväksi. Espanjalaista KÄYNTIÄ tulee jo pitkät pätkät! Kunhan tätä vähän vielä hiotaan, on videon aika. Lisäksi treenasimme kumartamista sekä ympärilläni pienellä voltilla vapaana ravaamista.
En tietenkään malttanut olla menemättä selkään pariksi kierrokseksi, kypärän toimittaessa tyhjää satulahuoneen naulakon hattuhyllyllä. Typerää, taas.. -_-
Akillesta työstin ensin maastakäsin. Temppuiltiin myös vähän ja luulen, että tämä poika tulee kävelemään espanjalaista hyvinkin pian. Vaikka se oppi Gljáta hitaammin, se on kehittynyt huomattavasti nopeammin. Tähän tietenkin vaikuttaa Akilleksen ryhti. Gljá kun on sellainen lavoillaan hiihtelijä. Kuvia ei eilisestä ratsastuksesta Akilleksesta ole, sillä kuvaaja köllötteli Paavon selässä auringosta nauttien.. ;) Sääli sinänsä, sillä poika tuntui mielettömän upealta ja tarjosi parasta ravia ja laukkaa tähän mennessä.
Kuinka pienelle kerälle tuo hevonen menee?
Loppuun vielä parit kuvat koirista ja meidän pihamaalla asustelevasta Ylämaankarjasta.
Nyt varmaan viikonlopun verran ratsastustaukoa, sillä työtä Marian valmistujaisjuhlien parissa piisaa. Maria on juuri valmistunut restonomiksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)