Joogailua ja muuta urheilua

Tiistaina meillä oli joogakurssin eka tunti. Mitähän tahansa joogalta odotinkin, sain yllättyä. Monellehan varmasti tulee joogasta ekana mieleen hidastempoinen venyttely ja lattialla makoilu. Niin, sellainen käsitys minullakin on ollut, mutta jooga oli rankkaa. Meidän kurssilajina kevään ajan on astanga, joka on lajina urheilullisempi joogamuoto. Mielenkiinnolla odotan miten treenit tulevat vaikuttamaan kroppaani ja ennen kaikkea ratsastukseen! Tunnin lopun rentoutus harjoitus oli myös hyvin tehokas, taisin jopa nukahtaa.Toivon voivani toteuttaa myös rentoutumisoppeja ratsailla. 

en ollut ihan yhtä uskottava joogi kuin eräs nainen kurssilla. taisi olla elämäntapa yhtä joogaa. 

 

 Syömiset ovat pysyneet jotakuinkin hallinnassa, jos nyt ei lasketa tuollaisia yllä olevan kuvan erehdyksiä. Me oltiin menossa kahville, mutta jonossa edellä oleva napero sai tälläisen ja pitihän meidänkin sitten kun näytti niin hyvältä. haha. Onneksi elämä ei ole niin vakavaa, että viitsisin tästä huono-omatuntoa potea. Tosin, täytyy kyllä myöntää, ettei kaakao ollut lainkaan niin taivaallisen makuista kun mitä siltä odotti kun seisoi nälkäisenä ja vesikielellä kahvilajonossa. Ihminen on niin vietävissä. Ehkä ensi kerran muistan, ettei se ollut niin kannattavaa ja otan vain kahvin. :)

Se aiemmin mainittu aamupuuro, jota ilman ei enää aamut lähde käyntiin. Puuron lisukkeeksi käytän raejuustoa, marjoja, teelusikallisen pilttiä. Joskus, kuten kuvassa, laitan sekaan banaania tai omenaa. Myös puuro tuoreananaksella on aivan mielettömän hyvää!

Eilen oli tarkoitus ratsastaa. Olin jo kentällä Glján kanssa kun huomasin alkuveryttelyjä maastakäsin aloitellessa, että se ontuu hieman oikeaa takajalkaansa. Harmi, sillä tamma oli muutoin pirteä ja esitteli oma aloitteisesti oppimiaan espanjalaisenkäynnin alkeita, vieläpä oikein mahtipontisesti kun joutui hetken seistä. Mokomakin kerjuri, tietää kyllä millä sitä namia heruu. :D Minulla ei tietenkään ollut juuri silloin makupaloja mukana, mutta temppuiltiin hetki ennen tarhaan menoa ja palkkasin sitä runsaasti. Hassua oli, että viimeksi kun harjoittelimme temppua, se oli todella nihkeä tekemään sitä. Nyt se yhtäkkiä aivan itse esitti todella korkeaa etujalan liikettä. Tästä varmaan myöhemmin postausta luvassa. 

Akilleksella en ratsastanut, koska en saanut työkalujen puuttuessa vaihdettua satulaani leveämpää etukaarta. Tajusin, että satulassa on tällä hetkellä kapein kaari ja siksikin istuntani valuu liikaa takakaarelle. Tässä jälleen huomaa, että satulan sopivuutta pitäisi todella tarkastella koko ajan hyvin tarkasti. Minä olin viimeksi todennut Nurmijärvellä ollessamme satulan istuvan hyvin, enkä huomioinut, että Akilles on kotiin tultuaan pyöristynyt aika tavalla.

Niinpä lähdimme jalkaisin Marian ja Kasparin mukaan maastoon. Huvitti kun seisoimme pellolla ja neuvoessani Mariaa Kasparin kanssa, Akilles ryhtyi rapsuttelemaan mun kaulaa ja hörisi välillä valtavasti. Se niin rakastaa kävelylenkkejä ja hengailua hyvässä porukassa. Ennen kaikkea se ilahduttaakin jatkuvasti, miten paljon suhteemme on kehittynyt. Enää en tunnu olevan sille se ikävä ihmistyyppi, vaan se viettää mielellään aikaa kanssani. Nurmijärvellä se usein lähti tarhasta hakiessa karkuun, juoksuttaessa siihen ei saanut mitään kontaktia (kaahasi karkuun ja ylireagoi joka liikkeeseen). Aina kun olin sen lähellä, se seisoi pää ylhäällä ja todella jännittyneenä. Kuten alla olevasta videosta näkyy, nykyään se  on aika tavalla tälläinen kun tullaan tarhalle. <3

 

Eilen oli tietenkin myös salipäivä. Treeni luisti ja ylpeänä itsestäni sain punnerrukset vedettyä jo aika hyvin. Omaohjelmani mukaan teen punnerruksia 2xmax. Aiemmin tämä maksimi määrä taisi olla jotain 3 luokkaa, nyt vedin jollain ihme voimilla ja asenteella 2x10! Siitä se lähtee. Onneksi tänään on salivapaa päivä. Eiliset treenit imivät kaikki mehut. Tänään saa ottaa rennosti ja tehdä kevyesti mitä tykkää. Eli kävellä koirien kanssa ja mennä ratsastamaan Akilleksen, jos saan etukaaren vaihdettua.

Vihdoin uusi Lumiakin saapui,jatkossa siis toivottavasti enimmikseen hieman laadukkaampia tilanne kuvia elämästä. Aina kun ei jaksa tai voi raahata järkkäriä mukana.