Hyvän mielen maastoilua

En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, millaisen energialatauksen voi antaa tuo keltainen ilmestys taivaalla. Etenkin kun se tekee come backin viikkojen tauon jälkeen. Ah, ihanuutta.. Palatkaamme siis sen energialla ladattuun aamupäivään.. 

Kuka vaihtoi hevoseni mammuttiin...?

Joku on niin kaunis.. <3

Tänään läksin aamulla lyhyehköön aamuvuoroon seitsemästä ysiin. Duunista suoraan tallille. Aamu hämärissä mieli oli vielä melko matala kun mietin hevosten liikutusta sen vähäisenkin lumen kadottua yön aikana. Tarjolla oli märkää metsäpohjaa ja betonista hiekkatietä kuorrutettuna peilijäällä. 

Kävin kuitenkin harmaissa tunnelmissa hakemassa alla olevan kuvan mukaisen möhkäleen lenkkitoverikseni koppuraisesta tarhasta.

Sipaisu harjalla (tavoistaan poiketen kurapossuni oli melkein puhdas), sitten bootseja jalkaan ja eikun menoksi.

Tamma oli erinomaisella tuulella. Se suorastaan huokui hyvää energiaa tartuttaen sen minuunkin. Siihen kun lisätään auringon ihmeellinen voima, oli tämän päivän ratsastus jotain niin parasta! Teknisestihän voi aina mennä paremmin, mutta kyllä se fiilis on se pääasia näissä hommissa. :)

 Kohta on aika aloittaa sen käynnin treenaaminen ratsailta paremmaksi, on alkanut tuntua siltä, että sen aika alkaa olla hollilla ja Gljá siihen valmis. Pala palalta vain, sitä tahtia kun tamma sallii. Ensin vielä takaosaa vahvemmaksi. 

Glján laukka on aina ollut mulle vähän haastavaa, mutta vihdoin tuntuu tapahtuneen jotain edistystä sen suhteen. Itseasiassa kerran joogatunnilla kun ajatukseni tapani mukaan harhailivat pahimman kerran, sain oivalluksen lootusasennossa kököttäessäni kuinka siinä laukassa tulee istua. Seuraavana päivänä sovelsin ajatukseni ratsaille jo vóla! Laukka ei ole koskaan ollut niin helppoa ja mukavaa!

Tänään tapahtui myös ravissa jotain ennen kuulumatonta, etenkin maastoon kuulumatonta. Gljá ryhtyi pellolla venyttämään muotoaan pidemmäksi ja enemmän sinne toivotun eteen-alas liikkeen suuntaan. Enimmikseen nyt tietenkin suhattiin perus nenäpystyssä, niinkuin alapuolella olevan kuvan erittäin ylpiän näköinen akka... Ja noi kädet, mitä ne tuolla tekee? Huoh.

Mutta välillä vähän näinkin, sinnepäin mitä tässä nyt on haettu kohta vasta.. ööh, neljä vuotta? Mutta eihän roomakaan päivässä rakennettu vai miten se meni? Ei ainakaan meidän roomaa, jonka rakentamisessa on mukana kaksi erittäin temperamenttistä omantiensä kulkijaa.. Jotta ihmetellään nyt seuraavat neljävuotta tuota lyhyen hetken ihmettä. Ei kai sitä nyt oikeesti viitti töihinkään ryhtyä,että jotai sais aikaseks. No ei sentään, eiköhän se  siitä ala luistaa. 

Jotta jatketaan harjoituksia, pois tuosta ala puolella olevan kuvan jäykästä ylälinjasta.. 

Hörinöillä kotia päin. Oikein malttoi vielä käynnissäkin venyä.. Hieno tyttö. :)

Viikonlopun aikana toivottavasti hevosesittelyssä Kaspar, palataan siis!