Akilles från Stormsund - Aksu

Akilles från Stormsund -  Aksu

Rotu: Islanninhevonen

Syntynyt: 12.06.2006, RUOTSI

Sukupuoli: ruuna

Säkäkorkeus: n. 148cm

Omistaja: Ida Vänttinen

i. Hektor från Bråtorps Gård

e. Katla från Stormsund

Näin Akilles päätyi meille..

Työskentelin syyskuun 2013 Etelä-Ruotsissa, Skånessa. Olinhan toki haaveillut toisesta hevosesta Glján rinnalle, mutta se oli melko leikkimielinen ajatus. Eihän minulla ollut rahaakaan toisen hankkimiseen. Tilalle, jolla työskentelin, tuli ja meni myyntihevosia. Yksikään ei ollut vielä kolahtanut siinä määrin, että olisin edes innostunut haaveilemaan asiasta. Sitten yhtenä iltana menin kuumeisena tallille kävelylle katselemaan uusia tulokkaita, kun en enää kestänyt olla neljän seinän sisässä sairastamassa. Muistan vieläkin sen kutkuttavan tunteen kun karsinan oven yli minua katseli suurisilmäinen tähtipää, joka hyväntahtoisesti tuli tutustumaan minuun saapuessani sen karsinalle. Muistan ajatelleeni samantien, että tuo tulisi olemaan minun hevoseni. Se oli sellainen etiäinen, mistä lie tullut. Joskus jotkut asiat vaan on tarkoitettu tapahtumaan. 

Tutustuin Akillekseen parin viikon ajan. Vaikka olin päättänyt, että siitä tulisi minun toinen hevoseni, olin yhä aivan yhtä rahaton hevosen hankintaan kuin aiemminkin. Onneksi eräältä taholta sainkin yllättäen käsirahan lainaan ja viattomasta haaveesta olikin yhtäkkiä tulossa totta. Akilles tulisi perästäni Suomeen enkä ollut uskoa sitä todeksi!

Tämän satumaisen iltalenkin jälkeen olin viimeistään päättänyt, että tästä hiirakosta tulisi minun hevoseni.

Akilleksen saavuttua Suomeen alkoikin sitten vähemmän satumainen kausi. Hevonen oli matkan jälkeen niin stressaantunut, että pelkäsin sen jatkuvasti räjähtävän käsiin. Se selvästi piti minua jonkinlaisena hirviönä eikä missään nimessä tahtonut ystävystyä kanssani. Kun harjasin sitä käytävällä, se seisoi jäykkänä pää pilvissä ja selkä notkolla ja selvästi inhosi jokaista hetkeä. Se ei myöskään kiinnostunut minusta kun istuin sen karsinan nurkassa syli täynnä porkkanoita. Ei edes suostunut syömään heiniään jos olin sen karsinassa. No, toki sillä oli oikeus siihen mökötykseen. Olinhan juuri minä syypää siihen, että se oli joutunut matkustamaan monta päivää rekassa ja joutui kauas kotoaan. 

Alkuunhan Akilles oli mukanani Nurmijärvellä, jossa työskentelin eräällä tallilla, mutta harjoitteluni loputtua joulukuussa 2013, vein Akilleksen kotiin itä-Suomeen. Pikkuhiljaa viime talven aikana Akilles alkoi rentoutua seurassani ja aloin saavuttaa sen kanssa luottamusta. Tie on ollut pitkä ja kivinen, mutta kannattava. Akilles on opettanut kouluttamisesta, ystävyydestä ja luottamuksesta sellaisia taitoja, joita tuskin olisin oppinut, ellei se olisi pakottanut minua pysähtymään ja kuuntelemaan. 

Herkkä herrasmies...

Akilles on todellinen herrasmies. Peloissaankaan se ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Tästä sain lukuisia esimerkkejä alun pahan kauden aikana. Myös vielä ollessamme Ruotsissa tiputin vahingossa portista alalangan viedessäni Akillesta tarhaan. Voimakas sähkö alkoi napsua Akilleksen jalkojen juuressa ja kuka tahansa hevonen olisi ottanut hatkat, mutta Akilles sen sijaan steppasi paikallaan kuin piaffessa konsanaan, naru välissämme täysin löysällä ja tuijotti minua hätää kärsien "Anteeksi, neiti Ihminen, mutta voisittekohan millään nostaa tuon langan? se aiheuttaa ikävää tunnetta." Kun sain langan poimittua maasta, se huokaisi syvään ja helpottuneena. Olen käsitellyt kymmeniä hevosia, eläissäni en ole ikinä nähnyt Akilleksen kaltaista käytöstä ja vielä sellaisessa tilanteessa.

Kun stressi alkoi purkautua ja Akilles kotiutua, siitä alkoi myöskin paljastua melkoinen halinalle. Ruotsissakaan en saanut siihen puoleen kuin pintaraapaisun verran kosketusta, mutta pikkuhiljaa luottamuksen kasvettua ymmärsin, että se on varsinainen seuramies, joka tykkää jutustella ja rapsutella kohteliaasti. 

Tosin Akilles on usein hieman varuillaan lähellä ollessa, mutta ei sillä tavalla stressaantuneesti kuin aiemmin. Se on vain kovin kohtelias ja välillä liiankin valppaana esimerkiksi väistämään jos on tarve. Tästä siis tuskin saisi millään rakkauden määrällä mitään syliin tunkevaa, näykkivää possua, sen verran herkkä se on luonteeltaan. Akilleksen perusilme on alati hämmästyneen näköinen ja usein meitä tuijottaessaan se näyttääkin siltä kun se koko ajan kysyisi: "ursäkta mig, vad du säger?" Siitä puheenollen, Ruotsin poikamme Webe ja Aksu ovatkin alusta saakka tunteneet selvää hengenheimolaisuutta. Liekkö syynä Ruotsin kielisyys? ;)

Viime keväänä Akilles oli aivan rakastunut meillä vierailleeseen pikku-ihmiseen. Se kulki tarhassa perässä ja etenkin, jos mielipaha yllätti, Akilles kiiruhti lohduttamaan. Todella hellyyttävää ;) <3

Harrastekaverina..

Alunperin tietenkin hankin Akillesta kisatoveriksi, mutta toistaiseksi radoille ei olla vielä päästy eikä se tällä hetkellä ole ollutkaan meille se juttu. Etusijalla on ollut paljon muuta, joten kisaradat ovat saaneet odottaa. Onneksi ymmärsin rauhoittua ja vetää tavoitteet alas, sillä jos olisin kilpailunnälässäni vaan mennyt eteenpäin hevostani kuuntelematta, minulla tuskin olisi tällä hetkellä rakastettavaa ja halittavaa hevosta, joka kantaa minut turvallisesti paikasta toiseen ja jonka kanssa saan nauttia yhteisestä harrastamisesta - myöhemmin myös siellä kisaradoilla kun olemme siihen valmiit. 

Akilles on erittäin herkkä ja viljakas, mutta samaan aikaan myös rohkea kulkija. Se ei säiky maastossa juuri mitään. Mahdollinen epävarmuus tai säikkyys liittyy vain ratsastajaan ja syytä omituisiin käytöksiin tuleekin aina lähteä etsimään ensimmäisenä satulan päältä. Akilles on ihanan kevyt ratsastaa ja todella miellyttämisen haluinen, se toimii hyvin pienin avuin. Tällä hetkellä Akilles on yhä keskeneräinen ja kaipaa vielä paljon voimaa, notkeutta ja kuntoa. Koko ajan on menty eteenpäin, mutta katkonaisen treenaamisen takia kehittyminen ei ole ollut kovin nopeaa. Akilles on hyvin laadukas ratsu ja siinä on vielä pitkälle kapasiteettia kunhan se kaikki saadaan kaivettua esiin. Omat haasteensa treenamiseen tuo Akilleksen 5-käyntisyys, josta minulla on melko vähän kokemusta.