Turpaterapian tarpeessa: Vuosi 2013

Tekee loppuaan tämäkin vuosi. Siispä omistettava pieni postaus kuluneelle vuodelle.

Kun istuu alas ja alkaa miettiä kulunutta vuotta, ensin pää lyö tyhjää. mitä mä muka olen tehnyt vuoden 2013 aikana? Pikku hiljaa mieleen kuitenkin palautuu kaikenlaista. Enimmikseen yritin vuoden 2013 oppia iloitsemaan arjen pienistä iloista ja elää hetkessä.

Alkuvuonna 2013 olin työttömänä. Enimmikseen hengailin tallilla ja koirien kanssa metsäilemässä. Alla olevissa kuvissa pakkasta oli hurjat -34, mutta urheasti käytiin koirien kanssa kävelemässä hissukseen. Alkuvuosi taisi vierähtää myös ratsastuskurssien järjestämisen merkeissä Varkaudessa. Niistä on monia todella hyviä muistoja, meillä oli hyvä porukka! :)

Kurssiporukkaa :)

Maaliskuussa pääsin töihin Metsähallitukselle. Työ oli pääosin puuduttavaa toimistossa istumista, mutta silloin kun pääsi kenttähommiin, nautin työstä todella! Toki myös toimistossa oli hetkensä, mutta ei minun juttuni ollenkaan. Seuraavat kuvat ovat työmaaltamme Linnansaaren kansallispuistosta:


Tätä maisemaa tuijotimme hieman pidennetyn kahvitauon verran. Kuvissa maisemat eivät tosiaan pääse oikeuksiinsa. Maisemat avautuvat vasta kun ne pääsee itse näkemään.

Lehtometsä oli uskomattoman kaunis paikka.

Työpisteen pihamaalta. Sain pitää ulkokuvaus päivän ja loikoilin välillä ruohonjuuritasolla nauttimassa auringosta ja tottakai toteutin samalla työtehtävääni ;)

Kesä saapui kiireineen. Tein kahta työtä ja aloin olla jossain vaiheessa kesää jo todella lopussa. Aikaa ei työnteon ohella tuntunut olevan mihinkään. Asiat, jotka pitivät järjissään olivat koirien kanssa usein iltamyöhällä toteutetut lenkit sekä tietenkin heppailut. Oli ihanaa rentoutua hetki hiljaisuudessa ja katsoa kun koirat leikkivät innoissaan järvellä.

Ratsastus jäi kesällä lähes kokonaan. Olin niin väsynyt ja kiireinen, sekä todella kiukkuinen työmäärän alla. Pyrin tietoisesti jättämään Gljáta lomailemaan, koska siinä mielentilassa ratsastuksesta ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Kävin kuitenkin melkein päivittäin tallilla Glján hoitamassa. Joitakin kertoja kuitenkin päästiin maastoilemaan. Alla olevan kuvan seikkailumaasto loppukesästä oli yksi parhaista. Sinne mihin ei issikalla pääse, sinne ei sitte tartte mennä. ;)
Kesällä oikeasti tajusi, mikä henkireikä hevosten kanssa olo onkaan!

Kerran päästiin myös kunnolla uimaan, kunnes eräs herrasmies päätti pilata väärin perustein senkin ilon. no,taistelu jatkuu rannan käytön puolesta. :)

Kevään ja kesän olin vielä optimistinen, että voisin aloittaa hevosalan yrittäjänä. Pidin jo kesällä naapurintytöille "ponikerhoa", joka tietenin hiipui kun sanoin, etten tee sitä enää ilmaiseksi jatkossa. Kyseinen korvaus olisi ollut muutaman euron henkilöltä, sisältäen teoriaa ja ratsastusta. Pakko hieman ihmetellä, miten vanhemmat kuvittelee, että käytän omaan harrastukseeni mielettömät rahat, että voisin sitten opettaa niiden muksuja ilmaiseksi..? :D Itse en edes kuvittelisi moista ja kiikuttaisi lapsiani toisten luo joka viikko ilman mitään korvausta.. No, ponikerhon pito oli silti mukavaa hommaa vaikka tuo vanhempien ikävä asenne aika tavalla harmittikin. Oli ilo katsoa kuinka nopeasti lapset oppivat! Kokemattomat lapset ovat vähän kuin nuoria hevosia; tyhjiä tauluja, joista voi maalata mieleisensä. Ei ole vielä muodostunut vääriä käsityksiä tai tapoja.


Webe koristeltiin ponikerhon voimin. :)

Kesällä saapui pihaan myös toinen islanninhevonen, Marian oma Kaspar.

Kesän päätyttyä lähdin syyskuuksi Ruotsiin, Skåneen. Työskentelin valmentajieni luona islanninhevosten myynti- ja kilpatallilla. Paikka on mielettömän kaunis ja ihmiset ihania! Mieleen jäi paljon naurua ja hauskoja tarinoita! :) Tykästyin etelä-Ruotsiin kovasti ja voin sanoa, että sinne jäi ikävä. Lähtö kotiin oli haikea, vaikka ikävä täällä olijoita jo alkoikin olla. Jotain ihan konkreettistakin jäi muistoksi, sillä mukaanhan lähti tietenkin Akilles. ;)

Skåneen mentiin autolla Tukholmasta, jonne luonnollisesti mentiin laivalla. Reissu oli hauska, mutta ei muuttanut käsitystäni siitä, että vihaan laivaristeilyjä :D

Akilles ja upea iltamaasto <3

Kengála. Hevonen, jolla oli maailman pehmein laukka ja pitävimmät jarrut. Ehti vain sanoa "hoo" ja se pysähty siihen.Toivottavasti tämä sai hyvän kodin. :)

Ruotsin koiralauma. Oli ainakin karvaturreja omien ikävää lieventämässä. <3


Tätä tammaa ratsastin paljon ja olin iloinen edistymisestä kuukauden aikana. Hauska tyyppi :)

Skånen lumoavat auringonlaskut

Kun sitten tuli aika kotiutua Ruotsista, ehdin lomailla kotiin viikon kun jo oli aika taas lähteä. Tällä kertaa tie vei Nurmijärvelle työharjoitteluun. Tätä 2,5 kuukautta olenkin kertonut jo aiemmissa postauksissa, mutta sanotaan vielä: todella hauskat, mieleenpainuvat ja opettavaiset 2,5 kuukautta! Mukavia uusia tuttavuuksia niin ihmisissä kuin hevosissakin. Ja toki kissoissakin. ;) On niin sääli, ettei oppisopimukseen päästy, mutta toivon todella, että tulen käymään hevosten kanssa siellä jatkossa treenien merkeissä. :)