Ruunat kuvattavana

Perjantaina ennen yövuoroa oli kauhea hinku kuvaamaan. Sain houkuteltua Marian mukaan, että voisin kuvata Kasparia ja Maria kuvaisi sen jälkeen minua ja Aksua. En kuitenkaan viitsinyt raahata mukana Sigman 70-200 putkea vaan päätin tyytyä vanhaan, koska paikka paikoin on todella liukasta enkä tahdo riskeerata, että esimerkiksi kaadun ja putki menee rikki (sille sopivaa kamerareppua ei vielä ole). Sigman kotiin jättö oli virhe, se vaan piirtää niin paljon kauniimmin.. yyh. Nämä kuvat ovat kaikki jotenkin suttuisia ja epämiellyttävän näköisiä. Lisäksi visiot kuvattavista hevosista eivät aivan pitäneet kutiaan, sillä Maria joutui tekemään Kasparin kanssa aivan toisenlaisia harjoituksia kuin olin ajatellut, eikä käyntityössä ole jännää kuvattavaa. Aksu taas tanssi niin tulisilla hiilillä ja rullaili vaan laukalle, että ei meinannut tulla mistään mitään. Oli myös vaikea keskittyä tarkentamaan kun molemmilla roikkui ponit käsissä, joista toinen hamuili tukkaani ja kameraani koko ajan ja toinen yritti pyrkiä ojaan syömään pajunkissoja. No, aina ei voi onnistua.. :D

Kypärän sai kätevästi ripustettua pois kuvaamista häiritsemästä ;)

Perässähiihtäjä Kasparin ensimmäinen tehtävä oli opetella kulkemaan omipolkujaan. Siihen ne kaavailemani kuvausvisiot sitten menikin siltä erää. 

Akilleskin on huomattavasti aiempaa rennomman tuntuinen töltissä kun olen soveltanut samaa ajatustani myös sen satulassa istuessa kuin Gljánkin kanssa. 

 Mun ilmeestäkin näkee, ettei ratsastus mitään herkkua ollut kun alla on pönttö ruutia. :D Hengittäminen tietysti olisi auttanut huomattavasti enemmän kuin suu supussa sen pidätteleminen, kuten joka kuvassa näkyy. 

Laukka oli kyllä hyvää ja pyörivää, mutta jarruttaessa huomasi ongelman ytimen - liikaa vauhtia ja huppista vaan kun tasapaino meni. Ristilaukkaa ei sentään tullut, mutta passia pää koipien välissä ei ole yhtään mukavampi vaihtoehto. Enemmän täytyy panostaa siihen laukan ratsastettavuuteen ja vauhtia on oltava huomattavasti vähemmän. Täsmällisyyttä, täsmällisyyttä..Ja mun pitää lakata jarruttamasta hartioillani. Jännityn aina kun Akilles alkaa toikkaroida tasapainon menetettyään, sen verran vahvasti on vielä lihasmuistissa sen hirveä ristilaukka. Se torso käyttöön, Ida..

Joskus viime viikolla (vai koskahan se oli..?) Akilles toimi laukassa erinomaisesti. Saatoin mäen päällä jo ratsastaakin sitä ennen jarrutusta käyntiin. Tässä siitä pieni klippi: