12. maaliskuuta 2015

Ratsastuksen palapeli


Eilen oli siitä harvinainen päivä, että oltiin taas pitkästä aikaa koko porukka tallilla. Ja kaikenlisäksi koko porukka ratsasti ja hepat pääsi liikkumaan.

Maria oli aluksi aika nihkeällä tuulella touhua kohtaan, kuten ilmeestäkin näkee...





...mutta ketäpä ponien kanssa touhuilu ei saisi hyvälle tuulelle? Useimmiten.. Viimeistään se toi hymynhuulille kun Maria riisui Kaapolta satulan juoksutusta varten ja poni lähti loukkaantuneena perään kuin kysyen "mitä, höh...joko me lopetetaan??!" Haha. ;D


Monakin pääsi pitkästä aikaa liikuttamaan Webeä. Webe oli yllättävän kivan näköinen kun molemmat malttavat keskittyä. Webe tarvitsee aina vaan sitä kuuluisaa tasapaino treeniä. Ilman sitä pohjaa ei tule hommista mitään, mutta työtä tekemällä on kaikki edellytykset toimivaan ratsastukseen. 





Webe oli melko levottomalla tuulella ja aluksi jo aloitti kaappaamalla ohjan suuhun eikä ollut tohtia antaa sitä pois.. :D





Tyttöjen lyhyen ratsastustuokion jälkeen pojat saivat hieman revitellä irtona. Aluksi touhu oli nihkeänlaista.  Webe innostui nopeammin ja alkoi höykyttää Kaspariinkin liikettä. 




Ihastelin erityisesti Kasparin kehittynyttä, komeaa ravia. Sen koko tapa liikkua on kokenut melkoisein muutoksen menneen vuoden aikana. 




 


Lopuksi minä treenasin Glján kanssa. Ja Maria Iitun kanssa liinassa.. :D




Kaspar jatkoi Marian piinaamista vielä tarhassakin. "Miksi, mamma, miksiiii? Haluun tekemistä!"



 Käymme yhdessä aina, käymme aina rinnakkain.. jepjep. Ollaan Glján kanssa treenattu uudella tapaa espanjalaisia käyntimuuveja.

 "Meinasikko kyytiin nousta, mitä?"

"Sinne se perhana meni.."

Nojoo, sitten niihin treeneihin Glján kanssa ja vähän painavampaa syväanalyysia asiasta nimeltä "pienet puuttuvat palaset".Tai paremminkin siitä kuinka ne loksahtavat paikoilleen. Katsoin viime viikolla otettuja maneesikuvia ja tajusin pahemmin kuin koskaan, miten jäykkää meidän töltin ratsastaminen on. Siis oikeesti, aivan kammottavan näköistä menoa! Kuinka hevoset muka voisivat kulkea rennosti, jos minä teen kaikkeni mokatakseni koko homman??! Ajattelin asiaa monta päivää, kunnes nousin ratsaille ja päätin kokeilla laittaa sen pienen ajatuksen poikasen työn touhuun, jota olin kovasti työstänyt. Siirryin Glján kanssa tölttiin ja Maria katseli keskellä tuumaten; "ai, en tiennytkään, että se osaa töltätä pää tuossa asennossa. Siis tuollei matalalla siis. Aika kiva oikeestaan". Hah. Pikkusiskon suusta se totuus tulee. Se mitä Maria siis yritti sanoa oli, että Gljá näytti aivan erilaiselta ja rennolta. Vuosia on mennyt ihan penkin alle, koska ajatukseni töltin ratsastuksesta on ollut jotenkin aivan vääristynyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan oppia uusia asioita. Tällä uudelle ajatuksella olen saanut Glján toimimaan töltissä rennosti jo kahtena peräkkäisenä päivänä. Se ei voi olla sattumaa. Kuten ei sekään aiempi oivallukseni kesken lootusasennossa istuskelun, miten istutaan laukassa. Sillä tavalla ollaan saatu aika huikea muutos aikaan.

Mikä se sellainen ajatus sitten on? Niin ihmeellinen ja kaikki voipa? Rentous. Anna mennä, äläkä kannattale tai estä hevosta. Minä olen vuosia käyttänyt aikaani ja voimiani kantaakseni rakkaan tammani päätä. Vai paremminkin niin päin, että olen roikkunut siinä ja estänyt Gljáta löytämästä tasapainoaan? Niin, sillä tavalla sen täyteneen olla. Nyt on tullut aika kun se saa kantaa itsensä aivan omin voimin ja minä kannan itseni. Vatsalihakseni huutavat vieläkin hoosiannaa kahden päivän tehotreenistä. Silti, vaikka kroppani teki täysillä töitä, pystyin jännittymättä siihen mitä olen tavoitellut vuosia; rentoon, mutta jäntevään ratsastukseen. Vaikka eiliset treenit olivat hyvin lyhyet, mutta ne olivat äärettömän ytimekkäät.




En tiedä näkyykö se kuvista. Ehkä ei, koska nämä olivat vain pienet hetket matkalla päämäärään. Sitä odotellessa hattu käteen ja nöyränä kohti uusia koitoksia. Ratsastaja ei ole koskaan valmis. Kun luulit tietäväsi jotain, tajuat, ettei se ole kuin yksi pieni nurkkapalanen siitä miljoonan palan palapelistä. Perusajatus on erittäin simppeli: kokoa se. Tiedät kuinka se kuuluu tehdä, mutta ei se valmistu päivässä ja joskus tuntuu, että kaikki tarvittavat palaset ovat hukassa. Jätät pelin siihen ja kun palaat jonain päivänä sen pariin, tajuatkin, että kuvion seuraava tarvittava palanen oli aivan käden ulottuvilla.

Ennen kuin alkaa olla liian diippii shittii, laitetaan eiliseltä loput ratsastuskuvat ja  sitten on aika painua nukkumaan, että jaksaa huomenna nauttia vapaapäivästä. Hevostellen, tottakai! ;)

Ps. Gljá oli eilen kaikin puolin rento, pehmeä, superhieno ja vaikka mitä. Mun tamma <3 Vielä enemmän keväistä rakkauttarinnassa hömppäfiilistä nostattaa tämän päivän maasto Akilleksen kanssa. Seuraksi saatiin meille toista kertaa vierailemaan tullut Emppu Kasparin kanssa. Empusta toivottavasti tulee meille pitkäaikainen kävijä auttamaan heppojen liikutuksessa. 

Palaamisiin!









7 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus ja hienoja kuvia! :) Pienen pieni haaveeni olisi testata Epolla kengättömyyttä kesällä ja jos näyttääkin siltä, että kengättömyys voisi toimia, niin mietin vain että onko teiltä ikinä tippunut bootseja matkasta? Ja voiko ilman vuolutaitoa pitää kengättä? Olen joskus lukenut että kengättömän hevosen pito käy kalliiksi ja hankalaksi jos ei itse osaa vuolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! :)

      Tärkeimmät muistisäännöt siihen jos siirrytte kengättömyyteen; anna aikaa (kavio tarvitsee vuoden kasvaakseen läpi, mikä ei välttämättä merkkaa mitään, mutta jotkut kaviot tarvitsevat aikaa), hommaa hyvin istuvat bootsit sekä asiantunteva vuolija (tai käy vuolukurssilla itse, siitä meillä Mariakin on aloittanut kymmisen vuotta sitten. Itsehän olen melkoisen poropeukalo vuolija, mutta pystyn vähän tekemään). Alku voi olla hevosesta riippuen hyvinkin vaikeaa ja siksi siirtymäaikaan voi tarvita bootseja melko jatkuvasti, ettei hevonen joudu kokemaan kipua arkomisen vuoksi. Paras aika aloittaa onkin lumen aikaan, jolloin niiden sulaessa hevonen saa pikkuhiljaa totutella maa-ainesten muutoksiin. Meillä hevoset ovat kuitenkin sopeutuneet hyvin ja nopeasti erilaisiin alustoihin, kesällä saattoi ratsastaa millä pohjalla tahansa, eikä arkomista esiintynyt kuin hetken laidunkauden alkuun (Kaspar ja Gljá ahmivat runsas sokerista laidunruohoa alkuun ylitarpeidensa ja sokeri tyypillisesti voi aiheuttaa tälläisiä oireita). Kaspar meille tullessaan arkoi kavioitaan jopa rautakenkien kanssa. Luultavasti ongelma oli ruokinnallisissa syissä ja kun ne saatiin kuntoon, arkominen väheni ja lopulta loppui kokonaan. Sekin kannattaa huomioida, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ettei syy esimerkiksi arkomiseen suinkaan ole niin yksioikoinen kuin huono kavionlaatu. Joskus myöskin kengittäjät vuolevat anturaa saaden sen ohenemaan ja sen vuoksi hevosen siirtyessä kengättömyyteen se luultavasti arkoo hyvinkin rajusti ja sitä ei vahvista kuin aika. Suosittelen siis hyvin lämpimästi asiantuntijaan turvautumista kengättömyyteen siirtyessä. Yksin ei kannata lähteä, koska on paljon asioita, jotka voivat saada epätoivon partaalle. Meillä ei ole onneksi sellaisia ollut ja varmaan siksi olen aika optimistinen, mutta olen kyllä kuullut hurjistakin arkomistapauksista.

      Poista
    2. Mitä bootsien pysyvyyteen tulee, se on täysin kiinni siitä istuvuudesta. Silloin kun on bootseja lentänyt, joskin todella harvoin, on syy ollut juurikin epäsopivuudessa. Esimerkiksi Gljálta alkoi viime aikoina lennellä sportit etusista ja hokasimme, että ne ovat sen kavioille liian kapeat (se oli tallonut niitä myös hieman littaan). Niinpä tarkkasilmäinen saattaakin huomata, että näissä uusimmissa kuvissa on etusissa alla tuliterät Cavallon trekit, jotka ovat osoittautuneet erinomaiseksi ainakin tähän saakka. Ne on tehty pyörekavioisille. Bootsien hankintaan kannattaa myös ottaa konsultointi apua asiaan perehtyneeltä henkilöltä tai jopa pyytää sovittaja paikalle, niin saatte varmasti Epolle sopivat! Markkinoilla on myöskin malleja tarjolla vaikka kuinka, kyllä niistä varmasti ne Epolle sopivat löytyy, mutta joskus etsintä voi vaatia malttia, aikaa sekä rahaa. Joskus taas voi lykästää ensimmäisellä kokeilulla. Mittoja ottaessa kannattaa olla huolellinen niin välttyy pahimmilta huteilta. Tätä voisi verrata sopivan satulan etsintään, joka tuottaa monelle päänvaivaa. Voi löytyä kerralla hyvä tai sitten voi löytyä vain hetkeksi aikaa sopiva. Siinä missä hevosen selkä voi muokkkaantua, muuttuu myös kaviot. Vuolulla voi pitää kasvun kurissa ja kovan maan aikaan lenkeille bootsittamalla saa kulumisen kuriin. Tosin meillä tuntui,että kesälläkin olisi vuoltavaa vain piisannut vaikka kuinka oli kovaa pohjaa muka kavioita kuluttamaan. Ne vain kasvoivat niin valtavaa vauhtia.

      Poista

    3. Nykyään vuolijoita on jo aika hyvin ympäri suomea. Netissä on olemassa listakin, josta löytyy mahdollisesti omankin alueesi vuolijoita. Hinnoista en osaa sanoa, mutta maksaahan kengityskin. Ei sitä kannata ensisijaisesti ajatella, vaan sitä mikä teille parhaiten sopii ja mennä sitten sen mukaan. Voi olla kalliimpaa tai hankalampaa tai olla olematta, se selviää vain kokeilemalla. :)

      Onhan tässä monta kertaa oltu vähän pääpyörällä, mutta kaikki jutut on ratkottu ja homma saatu taas toimimaan. Enimmikseen olen ollut kengättömyyteen tyytyväinen eikä se ole tuntunut mitenkään vaikealta tai vaivalloiselta kun asennoituu oikein. Toki joskus kyrsii pakkasessa näpit jäässä laitella bootseja, mutta senkin on jo oppinut tekemään huomattavasti näppärämmin eikä se tunnu sen kummemalta kuin suojien laitto tai satulointi.

      Tsemppiä kokeiluun ja kysy ihmeessä jos tulee mitä tahansa asiaan liittyen mieleen! :)

      Ps. sori tää kilometrin mittainen vastaus.. tää aihe vaan on aika laaja :D

      Poista
    4. Kiitoksia paljon pitkästä vastauksesta (Marialle myös)! Kysyin eilen kengittäjältä että pystyisikö näillä kavioilla olla kengättä ja hän sanoi, että kavioaines on todella hyvää joten voisi pärjätäkin. Ideana olisi laittaa heinäkuussa laitumelle kengättä (tuolloin ei paarmojen takia meitä oikein maastoissa näy, joten ei tulisi turhaa rasitetta kaviolle alussa). Tuskin on kauhean järkevää ruveta hommaamaan mitään buutseja siinä vaiheessa kun testataan vaan josko toimisi paljain jaloin. Toki jos rupeaa jalattomaksi homma menemään niin sitten tehtäisiin jotain. Katsottaisiin tilanteen mukaan päivä kerrallaan :)

      Poista
    5. Juurikin niin! kannattaa katsoa päivä kerrallaan eikä tosiaan kannata niitä bootseja hätäillä jos haluaa kokeilla ja katsoo tilanteen mukaan. Eri asia olisi jos aikoisi liikutusta jatkaa normaalisti. :)

      Poista
  2. Bootseja käyttäessä vuoluvälin tulee olla riittävän tiheä, kavion pituus (tai leveyskään) ei saa kasvaa bootsimerkistä riippuen kuin muutamista milleistä max senttiin, jotta kengät mahtuvat jalkaan. Keskimäärin sarveinen kasvaa n.1cm kuukaudessa. Kasvutahti ja kuluminen taas vaihtelee mm.vuodenaikojen mukaan, esim.keväällä tulee kiihkeä kasvupyrähdys. Omistajan vuolutaito on yleensä eduksi hevosen hyvinvoinnille ja helpottaa bootsittamista.:)

    Vääränmalliset tai väärän kokoiset bootsit tippuvat; niin on käynyt meilläkin toisinaan. Hyvin istuvat taas kestävät kovaakin menoa ja haastavissakin olosuhteissa. Sopivan koon lisäksi oikea malli on tärkeää ja bootsinsovitusta opetellaan edelleen n.10vä vuoden jälkeenkin; oppiä ikä kaikki.:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)