Jennin valkka

Noniin, vihdoin sain käsiteltyä nämä kuvat lauantain treeneistä. Harmikseni kuvat olivat suurimmaksi osaksi aikamoista skeidaa. Tarkennus oli parhaimmillaan naapurin vajan seinässä tai kentän ympärillä olevissa koivuissa. Maria oli paukuttanut ekan setin manuaalilla (ehdotin, että käyttäisi automaattia varuiksi, mutta halusi kuitenkin manuaalin) ja aukolla 2.8. Siinä kun ei paljoa jätä varaa jos tarkennus menee metsään. Lisäksi päivä oli niin kirkas ja valoa jopa liikaakin pilvettömältä taivaalta, että kuvien pelastaminen ylivalottumiselta oli melko hankalaa ja jälkikin sen näköistä. Omassakaan jäljessä kehumista ollut. Päivä oli pohjoistuulineen niin jäätävä, että näpit vain nippanappa taipuivat laukaisimelle ja tärisin kuin haavan lehti.
(jälkihuomio 25.3.: katseltuani kuvien alkuperäisversioita,eivät ne ole ollenkaan tälläistä pixelimössöä kuin nämä pienennetyt. Tallennettaessa JPG-muotoon, tapahtui törkeää pikselöitymistä, jonka korjaamiseksi onneksi keksin keinot jatkoon. jei :))

Mutta eipä anneta moisten seikkojen häiritä sen enempää. Nyt valmennus tunnelmiin! ja kuvia on vaaaaaltava määrä, taas.. tää postaus nyt taitaakin vetää enkat kuvien määrässä.. :D

Alunperin oli tarkoitus, että menen tunnin Gljálla ja kaksi Akillksen kanssa. Gljá on kuitenkin saikulla erittäin kivuliaan rivin vuoksi, joten tilalle tuli Maria Kasparilla. Kasparin tunnin aikana kiinnitettiin huomiota vain, että ruuna kävelee reippaasti eteenpäin. Avuissa kiinnitettiin huomiota nopeuteen, kiinni ei saanut jäädä tai käyttää voimaa vaan oveluutta ja nopeutta. Ruuna alkoikin vastaamaan melko lyhyessä ajassa kivasti. Kysehän ei Kasparin kohdalla ole loppu viimein laiskuudesta vaan sen asenteesta. Se liikkuisi mielellään, mutta Marian epävarmuuden ja epäselkeyden vuoksi sen kanssa kentällä työskentelystä on tullut nihkeää. Nyt kuitenkin saatiin aika kivasti korjattua parin yhteistyötä ja tästä on hyvä jatkaa. 

Harmittaa ihan simona kun puolet Marian ja Kasparin kuvista sekä parit hyvät video pätkät katosivat taivaan tuuliin. Kameran muistikortti täyttyi kesken kaiken. Menin siirtämään niitä koneelle, mutta tajusin siinä vaiheessa, että kuvia puuttui paljon. Juuri kun Kaspar oli alkanut näyttää ravissakin tosi kivalta ja niistä kuvista olisi nähnyt hyvin muutoksen. :(

 Kaspar haikaili vain vaalean kaunotarensa perään.. ;)

 Alkoi jo ryhtiäkin löytyä.

 Raville siirtymisen vaikeus. Maria onneksi säilytti mallikelpoisesti istuntansa. 

 Minne ne kädet karkaa..

Mitä minun ja Akilleksen tunteihin tulee, homma oli paljon käynti ja töltti painotteista. Aloitettiin hakemalla tasapainoa, tuntumaa ja molempia kylkiä mukaan. Jenni oli tyytyväinen meidän kehitykseen. Minä puolestani olen ylpeä itsestäni, että olen osannut viedä Aksua juuri oikeaan suuntaan vaikka välillä on tuntunut, ettei olla menty suuntaan tai toiseen. Nyt kun tajuan, että kehitystä todellakin on tapahtunut, luulen jaksavani kaikki ne yksinäiset treenit, epäonnistumiset ja pohdinnat paljon positiivisemmin. Jos kerta olen onnistunut tänne saakka näin hyvin, onnistun varmasti jatkossakin.

 Koska metsään on helppo tarkentaa... :D

Seuraavan tunnin alussa Jenni kokeili hieman Aksua. Akilles, joka selvästi on vain yhden naisen mies, jännitti Jenniä aivan järjettömästi. Kesti tovin aikaa ennen kuin poika rentoutui. 

Kun päivä alkoi sulattaa kentän pintaa, Akilles parka kuoruttui jäiseen hiekkaan.. Jalat oli kuin vappuhuiskat.. :D

Valkasta jäi erittäin hyvä mieli jatkaa treenejä. Odotan innolla seuraavaa kertaa! Joka ehkä on jo ensi kuussa. Katsotaan miten homma järjestyy.