Mennyt vuosi ja tulevia tavoitteita Aksun kanssa

Postauksen kuvat eiliseltä ja seuraava teksti täynnä sekavia ajatuksia.

Akilles on ollut meillä yli vuoden. Jälleen ei voi kuin ihmetellä, minne aika katoaa. Tänään olin maastossa Aksulla, Maria seurana ja olin aivan innoissani, miten rento Akilles oli. Kun lähdimme takaisin kotiin päin, Maria tuumasi: "Sinä aina valitat, ettet ole saanut tuon hevosen kanssa aikaan mitään, mutta minun mielestä sen kanssa on tehty valtava työ". Totta. Joskus on vaan vaikea unohtaa kaikki alkuperäiset haaveet ja ne meinaavat sokaista järjen. Alunperinhän Akilleksen osto sai minut haaveilemaan orastavasta kilparatsastajan urasta. Ihan totta, haaveilin jopa kansainvälisistä kisoista tai ainakin vähintään Suomenmestaruus tasosta. Sitten elämä opetti, että kisapisteiden sijaan on paljon tärkeämpää tavoiteltavaa, kuten rento, luottavainen hevonen tai vaikkapa riemu parista horjuvasta raviaskeleesta jos oikein tahtoo alkaa pröystäilemään. Atleettisen, lihaksikkaan kisahevosen sijaan haen tarhasta erityisen pörröisen, lihaksettoman, mutta niin suloisen ja rakastettavan hevosen. 

On totta, että Akilles ei varmasti ole kehittynyt niin nopeasti kuin joku muu olisi sen saanut kehittymään tai minä ramppaamalla sen kanssa valmennuksissa tuon tuostakin. Olisin voinut prässäillä sitä, kuuntelematta sen mieltä ollenkaan. Alussa Akilles oli kuin tynnyri räjähdettä ja käveli turpa ylä ilmoissa. Se ei juuri koskaan laskenut päätään alas, ei ratsailla tai edes hoitotilanteessa, niin jännittynyt se oli. Menneenä vuonna ja erityisesti viime aikoina kävelylenkeillä ja jumppatuokioissa sen on alkanut todella relata. Tajuan, ettei mikään ole tärkeämpää kuin mieli ja sen terveys. Akilleksella oli selvästi paha olla kun se saapui Suomeen. En olisi voinut tehdä mitään typerämpää kuin alkaa treenata sitä. Se tarvitsi aikaa ja ystävää - sellaisen se myös sai, vaikka joskus oma turhautuminen onkin käynyt lähes sietämättömäksi. Vain kaikki ne, jotka ovat todella tahtoneet oppia ratsastamaan ja panostaneet siihen, ymmärtävät tämän. Mutta nieltyäni haaveeni, tajuan, että Akilles ja valmentautumisen välivuosi tuli juuri oikeaan saumaan. Ilman Akilleksen herkkyyttä, olisin tuskin koskaan oppinut niin paljon ystävyydestä ja yhteistyöstä sekä maltillisesta edistymisestä, joka tapahtuu täysin hevosta kuunnellen. Tunne siitä kuinka entinen ruutitynnyri pysähtyy hengähtämällä ja tunnen olevani koko ajan turvassa, on parempaa kuin mikään. Tiedän mitä sen mielessä liikkuu enkä tarvitse pakotusta ja yhä harvemmin karkeaa tekniikkaa, tarvitsee vain kertoa mitä ajattelen. On uskomatonta saada hevoseen kontakti, joka on muutakin kuin tasainen ohjastuntuma tai mitä näitä nyt on. Tekniikkaa ehtii hioa sitten kun muut asiat ovat kunnossa. Tuntuu, että toistan itseäni tällä tekstillä, mutta minusta näitä pitäisi painottaa ratsastuksesta paljon enemmän. Tärkeää on myöskin antaa kaikelle aikaa. 

Se siitä menneen matkan muistelusta, edessä on koko tulevaisuus. Mitäkö se pitää sisällään? Saapa nähdä. Jos hevosharrastus on jotain opettannut, niin sen, että tätä eletään päivä kerrallaan. Tottakai minulla on varovaisia haaveita, mutta olen valmis luopumaan niistä yhä jos Akilles siltä tuntuu. Se tarvitsee yhä aikaa. Nyt kun se alkaa olla rento, voimme alkaa suunnitella asioita eteenpäin niiden omalla painolla. Ensisijaisesti tavoitteena on vain parantaa Akilleksen kuntoa maastoilemalla paljon ja siinä sivussa jatkaa jumppaamista. Eipä siis mitään sen kummempaa, jatketaan samaa arkea, mutta niillä mielin, ettei mitään ole menetetty vaan täysin päinvastoin - paljon on saavutettu. 

 Taisi mennä sormi suuhun. Ravia menee kurveineen päivineen ja annoin Aksun vaan ravailla täysin löysin ohjin etsien itse tasapainoaan. 

Loppukevennys - naapurin kakarat oli omilla reissuillaan. Toi vinttikoira etenkin on aivan mielettömän suloinen tapaus. Olin putsaamassa Aksun kavioita nii se kapusi melkein syliin ja oli kovin halihalipusipusi tuulella vaikka tavattiin ekaa kertaa. :D Tietenkään en hellyyttä käynyt tälle antamaan vaan käskin painua kotiin, mutta en varmaankaan ollut erityisen vakuuttava kun olin sen verran haltioissani tästä hyväntuulisesta kaverista.. ;) vähän aiheen vierestä, mutta pakko oli jakaa kuva tästä valloittavasta parivaljakosta..

Seuraavaksi pari päivää breikkiä, sillä huomenna hepoilla on odotettu hierontapäivä! :)