Siitä tulee pian kuluneeksi neljä vuotta kun kimo tamma saapui elämääni ihastuttamaan, vihastuttamaan, rikastuttamaan ja paljon muuta. Tämä hevonen antanut niin paljon enemmän kuin olisin koskaan uskonut.
Neljä vuotta sitten elokuussa olin seuraamassa islanninhevosten PM-kilpailuita Ypäjällä. Erään lyhtypylvään kylkeen oli niitattu ilmoitus ylläpitoon annettavasta hevosesta. Kaverini ehdotti, että ottaisin yhteyttä. Minä epäröin - tokkopa tyyppi antaisi minulle hevostaan ylläpitoon, ilmoituksen mukaan kyse olisi vähän hienommastakin tammasta ja minä olen vielä melko taitamaton. Otin numeron ja tallensin sen puhelimeeni "ylläpitohevonen" -nimellä. Olin kuitenkin liian ujo soittamaan ja kotiin päästyäni olin jo unohtanut koko jutun. Kuitenkin kaipuu "omasta" oli suuri ja laitoin ilmoituksen nettiin, jossa kerroin etsiväni ylläpitoon hevosta harrastamiseen sekä valmentautumiseen ja kilpailemiseen.
Seuraavana aamuna ilmoituksen laittamisesta puhelimeni soi. Soittaja oli "ylläpitohevonen". Vastasin hyvin hämmentyneenä puheluun ja siitä puhelusta tarinamme alkoi. Ylläpidossa vuoden ja seuraavana kavioliittomme solmittiin virallisin paperein, Glján elämänkumppaniksi vaihduin minä.
Neljä vuotta ovat olleet yhtä tunteiden vuoristorataa, hyviä ja huonoja päiviä. Silti en ole koskaan katunut hetkeäkään, että tämä tamma astui elämääni. Uskon, että hevoset valitsevat ihmisensä. Sille oli syynsä, että Gljá päätyi minun opastajakseni niin myötä- kuin vastamäessä. Tämä hevonen ei ole koskaan lakannut yllättämästä minua. Aina olen saanut uuden läksyn luettavakseni.
Kiitos, Gljá. Menneestä, tulevasta - kaikesta. Olet minulle niin paljon. Neljä vuotta takana, toivottavasti lukemattomia edessä! Sydämessä aina ja ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)