Liike lähtee lantiosta

Olen ratsastanut viimeisen vuoden aikana todella vähän. Sen sijaan ollaan lenkkeilty hevosten kanssa ja viimeajat minä olen keskittynyt omaan treeniin ja liikkuvuuteen. Tästä kaikesta on selvästi ollut etua nyt kun on tarkoitus palata taas aktiivisemman ratsastuksen pariin. Eilen alkulämmittely kävelylenkin jälkeen päätin ratsastaa Akilleksen lyhyesti kentällä.  

Kaikki tuntui uskomattoman helpolta.  Laukat pyöri, ravi ei levinnyt mutkiin ja tölttikin löytyi puhtaaksi kun vähän taivutteli. Maria kommentoi ihmettelyäni, että selvästi huomaa miten mun lantio liikkuu ihan eritavalla kuin ennen. Kiitos ahkerien venyttelytuokioideni, ne todellakin ovat tuottaneet tulosta ja kireydet lantiossa ja lonkankoukistajissa alkaneet sulaa. Kyllä motivoi jatkossakin käyttämään illassaan sen puolituntia venyttelyyn. Ajattelinkin tehdä ratsastusta edistävistä liikkuvuusharjoituksista ihan oman postauksensa. 

Eilen oli muutenkin huippukiva päivä. Ponien seura on vaan aina yhtä hykerryttävän hauskaa ja rentouttavaa. Etenkin rakastunut kaksikkomme Kaapo ja Gljá takaavat aina touhuillaan päivän naurut. Vaikka vähän kyllä välillä meinaa meno yltyä turhan villiksi niinkuin viime postauksessakin taisin mainita. Gljá on ihan mahdoton hampaittensa kanssa...

Glján kanssa tietenkin kuuluu aina vähän leikkiä. Se on kehittynyt paljon espanjalaisessa käynnissä, voisikin joskus ottaa videolle. Sikäli mikäli se ei taas tuiskahda mulle ihan ykskaks ja painele pois näköpiiristä.. :'D

Nimittäin eilen se vaan yhtäkkiä nosti kytkintä ja lähti kesken leikin. Me jäätiin Kaapon kanssa katselemaan sen perään kun sille selvästi tuli tärkeämpää tekemistä. 

Kunnes tamma sitten yhtäkkiä tuli kateelliseksi minun ja Kaapon hellästä hetkestä ja palasi takaisin vaatien täyden huomioni.. :D On se vaan sellainen tapaus, ettei ole moista tullut tavattua aiemmin.. 

Ai vitsit muuten tätä kevään tuntua,i love it! ♥

Tää on niin energiaa täynnä olevaa, mutta silti chilliä aikaa. 

Puput, ponit ja noita

Heippa vaan ja terveisiä pääsiäiseltä! Viime postauksessa kerroinkin, että meidän arkeen on tulossa pieni poikkeus kun luvattiin lähteä paikallisen matkailuyrityksen pilkkitapahtumaan pitämään talutusratsastusta. Niin sitä sitten pakattiin ponit koppiin, puput istutettiin penkeille, noita hyppäsi rattiin ja suunnattiin kohti Kuus-Hukkalaa.

Itselleen jäi ihan hyvämieli tapahtumaan osallistumisesta. Ponit hieman jännittivät joitakin ratsastajia, mutta käyttäytyivät kuitenkin oikein mallikelpoisesti ja kaikki sujui hyvin. Erityisen ylpeä saadaan olla meidän pikku-Kaaposta, joka ylitti kaikki odotukset tuplaten. Gljá sen sijaan veti välillä hieman alta riman.

#Akiviisivuottasydänsydänsydän.... ♥ Jestas miten suloinen lapsi, kertakaikkiaan hurmaava pikkumies! Akin äidille terkkuja vaan - poika sai kyllä melkoisen fanilauman.. ;) Kun pikkumies kävi viimeisen kierroksen Gljálla, kiitteli reippaasti kyydistä ja toivotteli hyvää päivänjatkoa me tuijotettiin Marian ja Monan kanssa toisiamme ja piirreltiin sydämiä ilmaan melkein tippalinssissä.. haha. :'D

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen maku suuhun, että kai sitä voi poistua kotoa taas toistekin.. ;)

Muita pääsiäisajan tunnelmia toisesta blogistani TÄÄLTÄ.

Kevättä rinnassa

Viime aikoina on saatu kylpeä kevät auringossa joka on houkutellut ulkoilemaan entistä enemmän. Pohjat tosin on aika huonossa kunnossa, mutta liikkumiset on pitänyt vaan soveltaa siihen sopivaksi jos ei ole aina ehtinyt vetää poneille tossuja jalkaan. 

Valkea hevonen, kirkas keli ja lumihanki = erittäin vmäinen kuvausyhdistelmä. 

Olen alkanut taas viime aikoina opiskella enemmän kuvausta. Huomaan unohtaneeni kaiken mitä olin opiskellut viime vuoden aikana manuaaliasetuksista, valkotasapainosta, tarkentamisesta jne.. Hitsi miten voikin kaikki tieto kadota reilun puolivuotisen aikana. Nyt kuitenkin valokuvauksen opiskeluinto on taas ylimmillään. Kuvausfiilis polttelee koko ajan, mutten ehdi niin paljoa kuin tahtoisin.  

Osa alla olevista kuvista on surkeaa suttua, joissa hanki on palanut puhki + hevoset ei ole kuvauksellisimmillaan kun turkit oli märät loskasta.. :D No, eipä kuvien aina tarvitse olla kauniita, joskus ne toimivat vain muistoina hauskoista hetkistä. Silti harmittaa kun kuvasin JPEG:nä, koska kuvien pelastamiseksi minun taidoillani ei ollut paljoa tehtävissä. Nyt olen taas siirtynyt kuvaamaan RAW:na ja ihmettelen syvästi, miten välillä siirryinkin taas laiskuuttani kuvaamaan JPG:nä. Kuvan kehittäminen alusta saakka itse luo aivan eri mahdollisuudet lopputulokselle ja on lisäksi erittäin mielenkiintoista. 

Maria on muuten aloitellut Kaapon kanssa ajohommien muistelua uudelleen. Ehkäpä meillä on kesään mennessä kärryponi...? ;)

"Tuletko mukaan, pieni ystävä?" Glján seikkailut hangessa. Tamma loukkaantui aina syvästi kun ei lähdetty sen mukaan polulta poikkeamaan, mutta onneksi koirilla oli enemmän seikkailumieltä.. ;)

Gljálla on taas kevättä rinnassa melkolailla ja Kaspar saa tuntea sen kirjaimellisesti nahoissaan. Tamma on koko ajan Kasparin kimpussa ja vaatii leikkimään. 

Yllä olevat kuvat saivat epäonnistumisellaan minut todella harmistumaan. Tarkennus oli suurimmassa osassa ihan metsässä ja kaikki muutenkin kaukana siitä mitä hain. Niinpä otin nöyrästi Nikonin ohjekirjan kätöseen ja palauttelin asioita mieleen. Alkoi onnistua jo vähän paremmin ja siitä se taas harjoittelemalla lähtee. 

Kaikki prinsessat tarvitsevat päiväunensa.. ♥

Itselläänkin on kyllä kevättä rinnassa siinä missä hevosillakin, ihmeellinen voima tuolla auringolla joka on jälleen palannut tänne pimeän pohjolan maille meitä ilahduttamaan. Vielä kun päästäisiin noista lumista.

Meidän arkeen muuten tulee lauantaina vähän spesiaalimpaa tekemistä, ollaan nimittäin lupauduttu lähtemään paikallisen matkailuyrityksen pilkkikisoihin pitämään talutusratsastusta. No huh.. kaikenlaista. :D Mukaan lähtee Gljá ja Kaspar muksuja viihdyttämään, saapa nähdä miten homma menee, pitäkäähän peukkuja!

Villi ja vapaa on islantilaisen mieli

Sain meidän myrtsi-Paavosta kerrankin pehmeän kuvan. ;)

Viime aikoina on tullut jonkin verran ulkoilutettua kameraa, tässä muutamia otoksia meidän uudesta tyylistä lenkkeillä. Koska Gljá on taluttaessa mallia 'perässä vedettävä', kerran maastolenkille mennessä päästin sen tielle irti ja käskin matkoihinsa. Olipa hauskaa nähdä, miten tamma tästä ilahtui ja joka kerta se innostuu tästä yhtä paljon. Viime viikolla me Akilleksen ja koirien kanssa juostiin perässä kun tamma pyyhälti täyttä laukkaa kaula ylväästi ylhäällä ja häntä tötteröllä kuin mikäkin arabi. Välillä se pysähtyi ja jäi odottelemaan, saattoi kääntyä takaisinkin ja tulla vastaan. Meidän villi ja vapaa luonnonlapsi. Kyseessä on siis metsätie, jossa ei meidän lisäksi paljoakaan ole elämää. Tosin silloin viime viikolla sinne eksyi auto.. Kuskia selvästi huvitti kun se näki yhden tytön kokoavan viheltämällä laumansa ja pitelevän lopulta naruissa kahta koiraa ja kahta hevosta, jotka hetkeä aiemmin olivat pyyhältäneet siellä täällä pitkin metsiä.. Kylähullu hevosmummo.. =D 

Maria erehtyi lenkillä pysähtymään toviksi tutkimaan älypuhelintaan. Tästähän Gljá riemastui, sen mielestä oli aika leikkiä ja se patisteli Mariaa mukaan.

Ihmeellinen, hallitseva älypuhelin..

#Yogapony

Lumen kuori risahteli. Siitä kuoriutui valkoinen hevonen kavioissan auringon peili - sielussaan vapaus ja sydämessään hyvyys.

*****

Toisessa blogissani esittelyssä BUCKET LIST 2016, käyhän katsomassa ja kerro omastasi jos pidät tämän tyyppistä listaa, olisi mielenkiintoista kuulla muiden listoista ja lukea niiden edistymisestä! :)

*****