Vauhtia maastossa

Eilisillasta asti olen kärsinyt mielettömästä päänsärystä ja huonosta olosta. En tiedä, voiko tässä olla syy, mutta paikallisen kuntosalin ilmastointi on rikki ja kärsin siellä treenatessa aina heikotuksesta, joka usein johtaa päänsärkyyn. Kaverini sanoi huomanneensa samaa. Enkä ikinä millään salilla ole haukotellut kesken treenien, mutta tuolla leukoja repii jatkuvasti. Ei kai niin hapettomassa tilassa treenaaminen ole edes fiksua ja uutta ilmastointia voi odottaa vasta syksylle. No, koetetaan jaksaa.. 

Voimia ei huonon olon vuoksi piisannut lähteä ratsastamaan, joten toimin koiran lenkittäjänä sekä valokuvaajana tyttöjen maastoretkellä. Onneksi ulkoilu helpotti vähän oloa. Maria ratsasti Kaspariaan ja Mona oli mukana Webellä. Tässä muutama kuva tämän nelikon menosta. :)

Tahtoisin niin saada kameraani sen kaukokuvauksen sopivan objektiivin. Olen aina luullut, että ne ovat pitkälti yli tuhat euroa, enkä siksi ole edes kuvitellut lähteväni hankkimaan moista. Kuitenkin innostuin yksi päivä tutkimaan asiaa netistä ja ilmeisesti niitä voisi saada jopa alle kahdensadan! Toivottavasti kesään menessä voisin hankkia sellaisen... Lisätään kilometrin pitkän hankintalistan perälle. :)

ps. että mä olen niin onnellinen kun Pörröskä sai uuden kaverin. Nämä ovat aivan rakastuneita toisiinsa.. <3

Tuleva heppatyttö kyläilemässä

Eilen oli aivan ihana keväinen päivä! Toivottavasti talvi ei tee tuloaan enää takaisin, kukapa mokomaa kaipaa näin aurinkoisissa olosuhteissa ja enää olisi hyvin lyhyt matka sulaan pihamaahan.

Kyläilemässä oli jälleen tuleva heppatyttö Amanda, äitinsä Riikan kanssa. Issikat olivat kertakaikkiaan ihastuksissaan pikku ihmisestä ja etenkin Akilles kulki tytön kannoilla jatkuvasti. Kun tarhaa siivotessa yllätti mielipahakin keskenkaiken, Akilles kiiruhti katsomaan, mistä pieni ihmisrukka mielensä pahoitti. Hellyyttävää. :)

Kerro huolesi Akilles-sedälle, lapsi-kulta!

Gljá sai kunnian toimia talutusratsun hommassa. Gljá on jännä tapaus. Vaikka se on melko tulinen, se huomioi ratsastajansa turvallisuuden kaikella sydämellä. Itselläni se aina hidastaa tai pysähtyy jos horjahdan. Samoin se reagoi Amandan kanssa, jos tyttö alkaa heilua tai touhuta omiaan. Luottoheppa näihin hommiin. Toissa talvena tästä hyvänä esimerkkinä oli kun lumikinos petti altamme ja Gljá tömähti hankeen kaulaansa myöten. Se loikkasi allani valtavalta loikalla taaksepäin ja minä lähdin kallistumaan pois satulasta, jolloin tamma hypähti samaan suuntaan kanssani ja poimi minut takaisin kyytiin. Ehkä tästä johtuen en ole koskaan pudonnut Gljalta, koska se ei anna sen tapahtua (kopskops vaan...). ;)

Vain meidän Marian mielestä tarhan siivous voi olla noin hauskaa.. :D 

Hepoilla oli kampaajapäivä kun Riikka innostui näpertämään letitykset harjoihin ja häntiin. Webeä letit pukee hyvin, mutta luonnonlapsi issikat olivat vähän hämmentävä näky letteineen. ;)

Minä ratsastin Gljálla ja Riikka liikutti Weben. Tarkoituksenamme oli kuvata video bootseista vauhdikkaammassa menossa, mutta Marian kuvaus onnistui vähän huonosti kun piti toisella silmällä katsoa Amandan perään, joten videot eivät olleet ihan vision mukaisia. Itse olisi monesti kaivannut havainnollistavia videoita bootsien kanssa ratsastamisesta. Netistä löytyvät parin sekunnin pätkät eivät kerro totuutta. No, ehkä toisen kerran. Ellei sitten käy niin, että jäätiköt ehtivät sulaa pois tältä talvelta, mikä tietenkin on ensimmäisenä toivelistalla. :)

Säädettiin hackamorea yksiä reikiä alemmas, koska tuntui, että se voi ottaa pidättäessä poskiluuhun kiinni. Nyt taas näyttää, että se on aivan liian alhaalla, vaikka tunnusteltiin huolella, että se jäisi yhä paksumman luunosan päälle. Tuntuu, että hackis on vaan vähän turhan iso kapistus pienen hevosen päähän. Pitäisi alkaa päättää, mitä kuolaimetonta mallia haluaisi lähteä kokeilemaan. Ne ovat kuitenkin niin kalliita, että sijoutustaan joutuu vielä pohtimaan. 

Suurin osa kuvista jälleen Monan nappaamia. Kiitos! :)

Jälleen testissä Cavallon sport -bootsit

Cavallon sport -bootsit pääsivät tällä kertaa tositoimiin, kun yönaikana pihamaat olivat muuttuneet luistinradaksi. Koska Kasparin bootsit eivät mene Akillekselle, testiponiksi pääsi jälleen Gljá. Näihin on asennettu neljähokkia per bootsi ja hyvin ajoivat asiansa! Joskin moitteita täytyy edelleen antaa siitä, että pirun hitaat nämä on pukea. Toisaalta, jos nämä pukisi useammin kuin kaksi kertaa vuodessa, voisi ehkä oppia pukemaan ne nopeammin? Liekkö vikaa siis käyttäjässäkin. :D Annetaan se kuitenkin anteeksi, koska muuten nämä palvelivat moitteetta! Ainut mistä en pidä tässä bootsimallissa on materiaalin jäykkyys. Tällä kertaa siitä ei ainakaan aiheutunut haittaa kuten hiertymiä, joista moni on puhunut ongelmana. Menimme kuitenkin pidemmän treenin ja kaikissa askellajeissa. Vauhtiakin neidillä piisasi, mutta tossut toimivat huomaamattomasti tehtävässään.

Koska olen humputellut viime ajat enimmikseen satulatta, tänään se alkuun ahdisti. Tuntui, ettei mikään toimi ja avut ei mene läpi,mutta hetken ravailin ilman jalustimia ja korjailin istuntaani niin johan alkoi toimia. 

Bootsit pitivät erinomaisesti kaikessa vauhdissa ja joka askellajissa. 

Sain myös monta "vau" -fiilistä tänään. Gljá on kehittynyt hurjasti ja se liikkuu paremmin ja irtonaisemmin kuin koskaan aiemmin. Kuolaimettomuus on tehnyt ihmeitä meidän yhteistyölle! Lisäksi se on niin positiivinen, että joka kerta ratsastus on aina vain hauskempaa. 

Tänään tuli ensimmäinen askel espanjalaista selästä! Siitä se lähtee kehittymään, mutta annetaan sen tapahtua kaikessa rauhassa. Liikekin on kasvanut ja kehittynyt huomattavasti. Tämä on tehnyt valtavan hyvää Gljálle, kuten tarkoituksena olikin kun tätä lähdettiin opettelemaan. Sen nykyinen vetreys on varmasti paljon myös tämän jumpan ansiota. :)

Hyväksi todettu bootsit ainakin tällä kokemuksella. Ei enää mitkään kömpelöt töppöset minun silmissäni, vaan ihan asiansa ajava vaihtoehto rautakengälle!

Kuluneen viikon kuulumisia

Niin se viikko vaan ennätti jo perjantaihin. Gljá sai toimia tiistaina Marian ratsuna "aikuisten alkeis" -ryhmässä. Mariahan siis itse on sitä mieltä, että opettelee yhä alkeita ja tähän mennessä ratsastaminen on enemmänkin ollut menossa mukana pysymistä. Ensin Maria saikin luopua jalustimista vinouden korjaamiseksi ja lopulta sai sitten raviin ne takaisin. Ilman jalustimia ratsastus avasi sen verran mukavasti paikkoja, että vinoudet taisivat helpottaa loppu tunniksi. Olen ylpeä tammastani, joka toimittaa nykyään hienosti opetushevosen virkaa. Kesällä se meni jopa 8-vuotiaalla tytöllä ja hienosti menikin! Olen iloinen, että muutkin pääsevät tutustumaan siihen selästä käsin ja lähikosketuksiin oman opetusmestarini kanssa. Tämäkään ei ole aina ollut itsestään selvää, kun mamma on ollut aika herkkis. :)

Tiistai on myös usein Mona -päivä. ;) Tallityttömme pääsi liikuttamaan Wempan hömpötellen ilman satulaa. Päivä oli ikävä ja sateinen, mikä näkyi hevosten happamuutena. Ihme diivoja, ei olisi lenkkeily voinut vähempää kiinnostaa kurjassa räntäsateessa. Gljá piristyi vasta kun pääsi ravailun makuun, mutta Webe säilytti ilmeen mutrullaan koko päivän.

"Voi jesus.. mitä toi touhuu tuolla selässä, että hävettää", tuumaa Webe. :)

Itse olen lähinnä treenannut Glján kanssa vähän temppuja ja tasapainoa ilman satulaa. Nyt pari päivää lomaa neidille, sillä se on ollut todella mieletön koko viikon! Jalan nostokin on alkanut jalostua liikkeeksi, eli espanjalaiseksi käynniksi, pikku hiljaa. Niiaus/kumarrus toimii jo aika kivasti pienestä kosketuksesta, seuraavaksi alan pyytää polvistumista. Lisäksi otettiin ensi kosketus makuulla oloon kun tartuin tilaisuuteen Glján ollessa piehtaroimassa. Ympärillä pyöriminen vapaana toimii nyt myös ravissa enimmän aikaa, joskus voi vähän ympyrän mitta venyä. Palataan näihin omassa postauksessaan ensi viikon puolella. Temppuilu on vaan niin kivaa ja opettavaista! :) 

Tänään tallilla oli jälleen koko kolmen kopla paikalla. Meno Marian ja Monan kanssa on tunnetusti vähän levotonta käkättämistä. Paskaa läppää, jos voisi sanoa.. Minä kuitenkin onnistuin ratsastamaan Akilleksen jota kuinkin järkevästi yleisestä lapsettamisesta huolimatta. :D

Ai että, kertakaikkiaan mielettömän upeaa könöratsastusta... :D 
Aksun ravi on nii hitokseen haastavaa olla kun se koikkelehtii kuin joku känninen kameli. No, edistytty ollaan kuitenkin, eihän sitä roomaakaan päivässä rakennettu. 

Kentän pohja alkaa olla turhan liukas ja muhkurainen muihin askellajeihin kuin käyntiin, uralla nyt ehkä voi vielä vähän ravaillakin. Totesin tämän viimeistään sitten kun loppukäynnit taluttelin maasta käsin ja omat jalat lipeilivät miten sattuu. Olin miettinyt bootsien tilaamista vasta kesäksi, mutta luultavasti niiden tarve tulee juuri nyt. Eikun sopivaa mallia metsästämään. En tahtoisi nyt jättää Aksua yhtään keveämmälle liikunnalle kun on saatu jo vähän kuntoa kohotettua.

Asiasta toiseen.. Olenkohan koskaan muistanut esitellä meidän hevoslaumanvartija koiraa, Iitua? Iitu on sekamix länsisiperianlaikaa ja kultsua. Se asustelee ympärivuoden ulkona hevoslauman vieressä ja onkin tullut osaksi laumaa. Omasta mielestään lauman "herra", mutta hepat naureskelee partoihinsa ku mokoma hurtta yrittää komennella. Iitua yritettiin alunperin sisälle asustamaan, mutta neiti murtautui jatkuvasti ulos ovista ja jos ne lukittiin, se raapi ne piloille. Vaihtoehdot kävivät vähiin ja Maria lähti kokeilemaan Iitua pihakoiraksi. Hyvin viihtyy, eikä yli 30 asteen pakkasetkaan saa neitiä viihtymään sisällä. 

Iitukin riehaantui meidän käkätys pöllöily päivästä.. ;)

 Komia vanhus.

Smile! It´s Friday! 
Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Perjantain kuvista kiitos Monalle!